Apu

Kilpisjärvi autioitui koronan vuoksi – Eläimet saivat lisää tilaa, mutta ilmastonmuutos tuo pohjoiseen tuholaisia, joiden jäljiltä tunturikoivikko on muisto vain

Kilpisjärvi autioitui koronan vuoksi – Eläimet saivat lisää tilaa, mutta ilmastonmuutos tuo pohjoiseen tuholaisia, joiden jäljiltä tunturikoivikko on muisto vain
Miltä mahtaa näyttää paljon puhuttu uusi normaali meidän ihmisten ja luonnon välillä? Turismi hiipui hetkeksi ja eläimet saivat lisää elintilaa. Samalla ilmastonmuutos saa tuholaiset leviämään yhä hanakammin pohjoiseen.
Kuvat Kimmo Ohtonen

Vimmainen tuuli pöllyttää lunta korkeiden kinosten yllä Valtatie 21:n eli Kilpisjärventien molemmin puolin. Normaalisti tähän aikaan vuodesta, huhtikuun loppupuolella, tie kuhisee henkilö- ja matkailuautoista ja tuhansista turisteista, jotka ovat tulleet nauttimaan Tunturi-Lapin kevään lumosta. Tänä keväänä pohjoistuuli puhuu ihmistä äänekkäämmin, ja vain muutama paikallinen astelee kylänraitilla kauppareissullaan.

Kilpisjärvi sijaitsee yli 400 metriä merenpinnan yläpuolella. Kylässä asuu noin 140 vakituista asukasta. Antti Ohenoja on yksi heistä, paljasjalkainen kilpisjärveläinen. Hän on Metsähallituksen Luontopalveluiden kenttäpäällikkö.

On kirkas pakkasaamu, kun tapaan Ohenojan pysäköintialueella Valtatie 21:n varrella. Molemmista tuntuu hieman oudolta olla kättelemättä, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä sinunkaupat etäältä ja pitää turvaväli koko työpäivän ajan.

– Ilmastolliset tekijät ovat määrittäneet sen, että tunturikoivu pärjää ankarammissa olosuhteissa kuin mänty ja kuusi. Mänty ei kykene siementämään Tunturi-Lapin tarjoamissa olosuhteissa. Tunturikoivu taas pystyy paitsi siementämään myös versomaan tyvestä, mitä voi pitää sen kilpailuvalttina havupuihin verrattuna, Metsähallituksen suojelubiologi Saara Tynys kertoo.

Onneksi työmaanamme toimivat Saana-tunturia ympäröivät koivikot, joten molemmilla on tilaa hengittää vapaasti. Tunturikoivikot ulottuvat Lapin Käsivarressa noin 600 metrin korkeuteen saakka. Siitä ylöspäin pystyssä sinnittelevät vain yksittäiset vaivaiskoivut ja tietyt arktiset kasvilajit, jotka vielä huhtikuun aikaan ovat paksun lumikerroksen alla.

– En ole koskaan ennen nähnyt Käsivarren tuntureita näin autioina, Ohenoja toteaa vetäessään lumikenkiä jalkaansa.

Maaliskuun loppupuolella Metsähallituksen Luontopalvelut sulki poikkeuksellisesti autiotuvat ja muut julkisessa käytössä olevat rakennukset kaikkialla Lapissa. Tällä hetkellä ei ole vielä varmuutta siitä, milloin ne jälleen avataan uudelleen matkailijoille.

Luonto täyttää ihmisten jättämän tyhjiön

Astellessamme jyrkkenevää tunturikoivikkoa ylöspäin kenttäpäällikkö Ohenoja kertoo, että hänen kuten kaikkien muidenkin paikallisten arki muuttui kertarysäyksellä sen jälkeen, kun koronaviruspandemia puhkesi ja maiden väliset rajat menivät kiinni.

Koronaviruspandemian takia Norjan ja Suomen välinen raja – noin 40 kilometriä Kilpisjärveltä – on kiinni toistaiseksi, ja paikkakunnan pääosin matkailusta tuleva liikevaihto on käytännössä tyrehtynyt. Kylän ainoan kaupan myynti on romahtanut noin 90 prosenttia.

– Nyt paikallisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa parempia aikoja. Sillä välin voi tehdä kaikkea sitä, mitä ei kiireisten turistisesonkien aikana ole ehtinyt tehdä: kokea Kilpisjärven kylää ympäröivää luontoa. Itsellänikin merkittävä osa työajasta kuluu hallinnollisiin tehtäviin, joten nyt on päässyt tekemään enemmän kenttätöitä, Ohenoja toteaa.

Normaalisti Valtatie 21 Kilpisjärven kylän kohdalla olisi keväällä täynnä elämää, kun tuhannet matkailijat saapuvat nauttimaan Tunturi-Lapin lumosta. Tänä keväänä koronaviruspandemian takia Norjan ja Suomen välinen raja 40 kilometrin päässä Kilpisjärveltä on toistaiseksi kiinni, ja paikkakunnan pääosin matkailuun keskittynyt liike-elämä on käytännössä pysähtynyt.

Poikkeusaikojen tuomaa muutosta voisi kuvailla toiseltakin kantilta. Kun tuhannet matkailijat ovat poissa, luonnolla on yhtäkkiä ennennäkemättömän paljon tilaa. Toistaiseksi. Kun jaan ajatuksen ääneen, kokeneen tuntureiden kävijän silmät kirkastuvat.

– Vaikka kylän tuntumassa elää monia eri lajeja, olen pannut merkille, että nyt etenkin tyhjien mökkien ympäristössä on miltei kaikkialla merkittävästi tavallista enemmän eläinten kuten riekkojen jälkiä. Ikään kuin luonto täyttäisi ihmisten hetkellisesti jättämän tyhjiön, Ohenoja naurahtaa.

Hetkeä myöhemmin saamme esimerkin. Kenttäpäällikkö Ohenoja pysähtyy ja osoittaa sormellaan käyrästi kasvavan tunturikoivun suuntaan. Siellä, puun verkkomaisesti laskeutuvien oksien alla kököttää paikalleen jähmettyneinä kaksi vitivalkoista lintua. Ne luottavat suojaväriinsä.

– Täällä pohjoisessa riekolla menee edelleen ihan mukavasti, ja viime vuosina kannat ovat jopa kasvaneet hienoisesti, Antti Ohenoja kuiskaa ennen kuin vinkkaa meitä jatkamaan matkaa.

Emme halua turhaan häiritä lintuja, joiden päivä kuluu tunturikoivun varpuja syöden ja pedoilta piileskellessä.

– Verrattuna viime vuoteen tämä talvi on ollut mahdottoman runsasluminen, Antti Ohenoja kertoo.

Lämpenevässä ilmassa sateet yleistyvät

Matkamme edetessä lämpötila nousee auringon paistaessa siniseltä taivaalta, ja silloin tällöin lumikenkäni rysähtävät syvän hangen suuhun. Ilmatieteen laitoksen mukaan tänä aamuna hanget Kilpisjärven mittausasemalla olivat 110 senttimetrin syvyiset.

– Verrattuna viime vuoteen tämä talvi on ollut mahdottoman runsasluminen, Antti Ohenoja kertoo.

Toden totta, ennen koronavirusta Suomen eriskummallinen talvi herätti värikästä keskustelua turuilla ja toreilla. Etelään lunta ei saapunut koko talven aikana, kun vuorostaan Lappi hukkui valtavien kinosten alle. Pohjoisen runsasluminen talvi sai ilmastoskeptikot aktivoitumaan ja julistamaan, että ilmastonmuutos on peruttu.

Ilmatieteen laitoksen tieteellinen johtaja Ari Laaksonen kertoo puhelimitse, että kyseessä on väärä olettama.

– Luonnollisesti talvet vaihtelevat, minkä takia on ongelmallista tehdä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen yhden talven perusteella. Silti korkeat lumimäärät pohjoisessa näyttävät olevan kytköksissä ilmaston lämpenemiseen – ainakin ilmiö on sopusoinnussa sen kanssa, mitä ilmastonmuutoksesta tiedetään.

Laaksonen tarkentaa, että lämpenevässä ilmassa sateet yleistyvät, kun vettä haihtuu enemmän meristä ja kasvillisuudesta. Vaikka Etelä-Suomessa joinakin vuosina talvisateet tulisivatkin pääasiassa vetenä, Lapissa sataa tulevaisuuden talvinakin lunta. Ilmaston lämpeneminen näkyy kautta linjan muun muassa siten, että säiden äärivaihtelut yleistyvät ja käyvät yhä vaikeammin ennalta arvattaviksi.

– Nykymenolla näyttää siltä, että Etelä-Suomessa tullaan jatkossakin näkemään mustia talvia. Pohjoisessa talvet ovat lyhentyneet molemmista päistä, mutta lumisia talvia tulee Lappiin edelleen. Tosin on tärkeää muistaa, että ennätyslumisesta vuodesta huolimatta Lapissakin talvi oli kokonaisuutta tarkastellen historiallisia keskiarvoja huomattavasti leudompi.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Ruosteenoja ja hänen tutkijatoverinsa arvioivat hiljattain julkaistussa tutkimuksessa, joka ilmestyi International Journal of Climatology -lehdessä, että vuosien 2040–2070 ilmastossa talvet tulevat lyhenemään koko maassa noin 30–60 päivää. Tutkimuksen ilmastomallien mukaan esimerkiksi Käsivarren Lapissa talvi lyhenee keskimäärin jopa 30 päivää. Lisäksi talven aikaiset suojasäät ja vesisateet tulevat yleistymään Lapissa.

Tutkimuksen linjaama skenaario perustuu siihen olettamukseen, että maapallon lämpeneminen kyettäisiin pitämään suunnilleen kahdessa asteessa verrattuna teollistumista edeltävään aikaan.

Metsähallituksen Luontopalveluiden kenttäpäällikkö Antti Ohenoja on liikkunut koko ikänsä Käsivarren tunturiluonnossa.

Tuholaiset hyötyvät lämpimistä talvista

Tällä hetkellä, koronaviruksen aiheuttaman globaalin pysähdyksen takia, hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet merkittävästi suuressa osassa maailmaa. Pitkästä aikaa toivoa on ilmassa. Onko mahdollista, että ihmiskunta ottaa opikseen ja inspiroituu ilmaston kannalta myönteisistä tuloksista, joita on havaittu viime viikkojen aikana? Vai käykö niin, että kun viruspandemia on selätetty, päästöt nousevat takaisin kriisiä edeltävän ajan tasolle? Nuo asiat tulevat vaikuttamaan elämään miltei kaikkialla planeetallamme.

Metsähallituksen kenttäpäällikkö Antti Ohenoja muistuttaa, että Tunturi-Lapissa ilmaston lämpenemisen vaikutukset näkyvät jo. Hän haluaa näyttää minulle yhden paikallisen esimerkin.

Hän opastaa meidät tunturikoivikon ylämaille. Hetkeä myöhemmin meitä ympäröinyt tiheä tunturikoivikko alkaa muuttua ilmavammaksi, kunnes lopulta kaikkialla on vain tikkumaisia runkoja ja pahasti kärsineen näköisiä oksia. Aivan kuin metsä olisi palanut.

– Tältä näyttää tunturikoivikko, kun siihen on iskenyt tunturimittari. Luontaisesti sydäntalven pakkaset pitäisivät huolen siitä, ettei tämä tuholaishyönteinen pääse lisääntymään vallattomasti. Täällä ne ovat tuhonneet kokonaisia osia tunturikoivikosta, muutoksen huomaa selvästi.

Tunturikoivikkojen ekologiaan perehtynyt Metsähallituksen suojelubiologi Saara Tynys kertoo puhelimitse, että tunturikoivikko on mielenkiintoinen luontotyyppi, koska se alkaa useimmiten siitä, mihin havumetsävyöhyke loppuu. Suomessa tunturikoivikoita on pohjoisessa kuten Käsivarren Lapissa ja Utsjoella.

– Ilmastolliset tekijät ovat määrittäneet sen, että tunturikoivu pärjää niin ankarammissa olosuhteissa kuin mänty ja kuusi. Mänty ei kykene siementämään Tunturi-Lapin tarjoamissa olosuhteissa. Tunturikoivu taas pystyy paitsi siementämään myös versomaan tyvestä, mitä voi pitää sen kilpailuvalttina havupuihin verrattuna, Saara Tynys kertoo.

Pulmunen viilettää tunturikoivikossa Kilpisjärven kylän lähellä. Tänä keväänä Pohjois-Pohjanmaalla on nähty kymmenien tuhansien pulmusten parvia. Käsivarteen saapui huhtikuun aikana satoja pareja pesimään. Pulmunen on arktisten alueiden pesimälintu, ja sen kanta on taantunut viime vuosina.

Mänty lisääntyy tunturikoivun kustannuksella

Ilmaston lämpenemisen vaikutusten edessä paukkupakkasiin sopeutunut tunturikoivu on vaikeuksissa.

– Kun pakkaset laskevat alle 36 asteeseen, tunturimittarin munat tuhoutuvat. Valitettavasti viime talvien aikana, kuten tänä vuonna, kunnon paukkupakkaset ovat olleet vähissä tai olemattomia.

Ilmaston lämpenemisen vuoksi tuhohyönteisten kuten tunturi- ja hallamittarin arvioidaan yleistyvän tunturikoivulla. Käsivarren tuhoja laajempia tunturimittari- ja hallamittarituhoja on sattunut Utsjoen seudulla 2000-luvulla. Siellä on tuhoutunut kokonaisia tunturikoivikoita, minkä takia Suomen tunturikoivikoiden pinta-ala on pienentynyt 1960-luvulta 20 prosenttia.

Ilmaston lämpenemisen vuoksi myös tunturikoivun kilpailuvaltti havupuita vastaan on alkanut heiketä, ja mänty on alkanut vallata alaa. Muutokset ovat iskeneet Pohjolan ankariin talviolosuhteisiin erikoistuneeseen tunturiluontoon. Vuonna 2018 Luontotyyppien Punaisessa kirjassa tunturikoivikko luokiteltiin vaarantuneeksi.

– Luonnollisesti kokonaisuus on monisäikeinen. Ilmaston lämpiämisen rinnalla porojen liian voimakkaan kesälaidunnuksen vuoksi tunturikoivikot eivät pääse uusiutumaan. Noiden kahden tekijän yhteisvaikutus koettelee tunturikoivikkoa luontotyyppinä, niin merkittävistä pinta-aloista on kyse. Ja kuten aina, kyse on kokonaisuudesta. Tunturikoivikoista ovat riippuvaisia niin riekot kuin erinäiset sienilajit, suojelubiologi Saara Tynys kertoo.

Riekkopariskunta piilottelee tunturikoivikon kätköissä. Riekot viettävät kevätpäivän ruokaillen puun varvuilla. Lumen aikaan ne hakeutuvat yleensä yöksi hangen sisään suojaan.

Miten elämä jatkuu?

Tuuli humisee huojuttavalla voimalla. Olemme nousseet Saana-tunturin vieressä kohoavan, yli 900 metriä korkean Jehkas-tunturin huipun tuntumaan. Pohjoiseen katsoessa näemme Norjan terävähuippuiset vuoret, ja edessämme paksun jääpeitteen alla uinuvan Kilpisjärven takana kohoavat Ruotsin tunturit.

Hetkessä kohtaavat risteymät. Konkreettiset ja keksityt. Ilma on viilentynyt nousun aikana pakkasen puolelle, mikä on lohdullista. Kaltaiselleni talven rakastajalle kevät on aina luopumisen aikaa. Lumen sulamista seuraa aina haikein mielin. Mutta tiedän olevani tämän tunteen kanssa vähemmistössä, niin kuin Antti Ohenoja huomauttaa kesken fiilistelyjeni.

Tämän kevään aikana luonto on tarjonnut monelle meistä hengähdyshetkiä eristäytymisestä kotiseinien sisällä. Kenties koskaan aikaisemmin luonnon hyvinvointivaikutukset eivät ole nousseet yksilö- ja yhteisötasolla näin vahvasti osaksi ihmisten arkea.

Kriiseillä on tapana muokata normeja ja muuttaa ihmisten tapaa ajatella. Sitä kukaan meistä ei vielä osaa sanoa, miten elämä jatkuu sitten, kun viruspandemia taittuu ja maailma käynnistyy uudelleen.

Kun Metsähallituksen hallinnoimat autiotuvat aukaisevat ovensa ja ihmiset palaavat Lapin tuntureille ja hiihtokeskuksiin.

Miltä mahtaa näyttää uusi normaali meidän ja luonnon välillä? Sitä olen miettinyt viime viikkojen aikana haastellessani lukuisia ihmisiä, pääosin puhelimen välityksellä.

Antti Ohenoja oli ensimmäinen ihminen, jolle sain esittää kysymykseni kasvokkain neljän viikon totaalisen eristäytymisen jälkeen. Sen takia tänään esitin kysymyksiä holtittoman paljon. Mutta astellessamme takaisin tunturinrinteeltä koivikkoa kohti esitän vielä yhden: mitä hän odottaa eniten koronaviruksen jälkeiseltä ajalta?

– Tyttäreni on kolmen vanha, ja tuleva syksy on ensimmäinen, jolloin hän pääsee omin jaloin kunnolla kirmaamaan tunturissa. Odotan sen näkemistä niin kovasti.

Päivitetty 25.5. – Julkaistu 17.5.2020

Julkaistu: 25.5.2020
3 kommenttia