Tuntuuko ruoka limaiselta tai onko vedessä inhottava sivumaku? – Viisi vinkkiä ARFID-syömishäiriöön

1. Ruoka tuntuu suussa oudolta

ARFID on lyhenne sanoista Avoidant restrictive food intake disorder. Sen piirteitä voi ilmetä jo kiinteisiin ruokiin totuttelevalla vauvalla. ARFIDista kärsivät ovat usein aistiyliherkkiä. Aistiyliherkkyys voi liittyä autismikirjon häiriöihin tai neuropsykologisiin piirteisiin. Myös kylläisyyden tunne voi olla synnynnäisesti keskimääräistä vahvempi ja nälän tunne vaimeampi, eikä ruoka ole ensimmäisenä mielessä.

Tällaisen syömishäiriön voivat laukaista myös jotkin emotionaalisesti epämiellyttävät tapahtumat tai ruokailuun liittyvät traumat. Sellaisia voivat olla esimerkiksi aterioinnin jälkeen alkanut oksennustauti tai ruokamyrkytys tai se, että kokenut tukehtumisen tunnetta syödessä.

ARFIDissa ruoan maku, haju tai rakenne voi tuntua poikkeuksellisen voimakkaalta tai epämiellyttävältä. Ruoka voi tuntua suussa esimerkiksi niljakkaalta, limaiselta tai yllättävältä. Esimerkiksi tomaatti saattaa purskahtaa vastenmielisesti, kun sitä puraisee. Värikkäät ruoat voivat tuntua vierailta. Vaikeaa voi olla sekin, että suuhun tulee yhtä aikaa erilaisia rakenteita, sekä karkeaa että sileää.

2. Vedessä maistuvat sivumaut

ARFID-ihmisestä voi tulla supermaistaja. Uudet maut vaativat kaikilta totuttelua, mutta supermaistajan pitäisi totutella satoihin makuvivahteisiin ja rakenteisiin. Tällöin esimerkiksi tietyn jogurtin reseptin muuttaminen tai poistuminen markkinoilta voi olla katastrofi.

Karvaat, kitkerät ja happamat maut maistuvat ARFID-ihmisestä erityisen voimakkailta, mutta ongelma voi olla sekin, ettei makua ole. Jotkut ARFIDia sairastavat eivät pysty juomaan vettä, koska he maistavat siitä raudan ja kloorin. Esimerkiksi maustettu kivennäisvesi voi kuitenkin olla ongelmatonta juotavaa.

3. Pakottaminen ja houkuttelu eivät toimi

ARFIDista kärsiviä pidetään usein nirsoina, mutta kyseessä ei ole tahdon asia. ARFID-ihminen voi jopa oksentaa, jos joutuu syömään ruokaa, joka inhottaa. ARFID ei poistu sillä, että houkutellaan ja painostetaan, lahjotaan tai pakotetaan.

Aikuinen voi vaikka tilata ruokaa työpaikalle, mutta lapsen oletetaan yleensä syövän sitä, mitä tarjotaan. Päiväkodissa ja koulussa kannattaa kuitenkin tehdä ravinnonsaantia turvaavia sopimuksia. Tällöin lapsi voi esimerkiksi ottaa omat eväät mukaan.

Lapsena aistit ovat herkimmillään, mutta ne saattavat turtua iän myötä. Joillakin ARFID voi olla aikuisena jo taakse jäänyttä elämää.

4. Itseymmärrys voi lievittää oireita

ARFID-syömishäiriön yksi kriteeri on, että ruokavalikoima kapenee tai syödyn ruoan määrä vähenee niin paljon, että on vaikea saada riittävästi ravintoaineita tai energiaa. Myös sosiaalinen elämä voi kärsiä siksi, ettei sopivaa syötävää löydy kaikkialta. Tutkimusten mukaan ARFID on jopa yhtä yleinen syömishäiriö kuin anoreksia. Sitä esiintyy noin 0,5–4 prosentilla väestöstä.

Pelkästään tieto voi lievittää oireita, jos oireet eivät ole kovin pahoja. Yleensä auttaa paljon, kun itseymmärrys lisääntyy ja ymmärtää, mistä ARFID juontaa juurensa. On helpottavaa saada selitys, jos on saanut aina kuulla olevansa nirso ja temppuilevansa ruoalla. Kun ymmärtää, mistä on kyse, voi tehdä valintoja ja ottaa tarvittaessa omia eväitä mukaan.

Itseään voi siedättää pikkuhiljaa uusille mauille ja rakenteille. Usein ruokavalikoima voi laajentua, kun mukana on jotain itselle tuttua. Jos lapsella on ARFID, hänet kannattaa ottaa mukaan ruoanlaittoon vaikkapa pilkkomaan aineksia.

5. Ravitsemus- tai psykoterapeutti osaa auttaa

Jos ravintoainepuutokset tai sosiaalisen elämän kaventuminen huolettaa, kannattaa hakea apua ARFIDiin perehtyneeltä ravitsemusterapeutilta tai psykoterapeutilta. Syömishäiriöön pureudutaan sen taustatekijän mukaan, olipa se aistiyliherkkyys, traumaattinen tapahtuma tai kylläisyyden tunteen voimakkuus.

ARFIDsta kärsivillä ei ole laihtumistoivetta eikä kehonkuvan häiriötä, vaan nimenomaan huoli riittävästä syömisestä. Ensin kartoitetaan, ettei akuutteja riskejä ole. Sitten mietitään, miten riittävä energian ja ravintoaineiden saanti voitaisiin turvata. Joskus saatetaan tarvita lisäravinteita. Tärkeintä on saada rauhaa syömiseen ja poistaa siihen liittyvää huolta. Pitkäjänteinen työskentely kantaa hedelmää. Lievät ARFID-piirteet eivät uhkaa terveyttä, vaan ovat pikemminkin ominaisuus, jonka kanssa voi tulla toimeen.

Asiantuntija: laillistettu ravitsemusterapeutti Annukka Ruska, Syömishäiriökeskus.