Tunnetko epämääräistä pahaa omatuntoa, jos iltapala venyy uutisten tuolle puolen? Illalla aterioimiseen liittyy meillä usein piinaava synnin tunne. Taustalla kummittelee vanha hokema, että iltasyöminen lihottaa. Mielikuvissa jokainen kello kuuden tai ainakin kahdeksan jälkeen napattu suupala muuttuu saman tien rasvaksi keskivartalolle. Kilojen pelko voi saada jopa luopumaan iltasärpimestä kokonaan.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osaltaan vahvistaneet tätä käsitystä: iltapainotteinen ruokarytmi saattaa todella altistaa painonnousulle. Yhden teorian mukaan raskas myöhäinen ateria voi sekoittaa sisäisen kellon ja sitä kautta aineenvaihdunnan. Muodikkaissa pätkäpaastoissa nimenomaan ilta kuluu yleensä leivättömän pöydän ääressä.

Iltaruokailuun voi ottaa myös toisen näkökulman. Unilääkäri Henri Tuomilehto kertoo Apu Terveys -lehden numerossa 7/23, että hänen perheensä syö päivällistä vasta iltayhdeksän aikoihin. Tuomilehdon mukaan myöhäinen ateria sekä sopii perheen arkeen että jouduttaa unen tuloa. Jos vuoteeseen menee vatsa kurnien, nukahtaminen päinvastoin vaikeutuu. Univajeen muuten tiedetään altistavan painonnousulle.

Ruokailuaikoihin vaikuttaa myös kulttuuri. Esimerkiksi joissain Välimeren maissa ilta-ateria syödään silloin, kun osa suomalaista kömpii jo yöpuulle. Siellä tuskin ajatellaan, että tapa olisi erityisen lihottava. Iltasyömisen todelliset haitat liittyvätkin yleensä naposteluun: jos syö päivällä liian vähän, illalla ravaa vähän väliä jääkaapilla hakemassa täydennystä, usein rasvaista tai makeaa. Tämä alkaa yleensä näkyä vaa’alla. Jos taas oma rytmi on luontaisesti myöhäinen, kunnon aterian voi ihan hyvin nauttia unilääkärin aikaan.