
Volvo V90 vm. 2022 – Tämän parempaa perheautoa on vaikea löytää – kalleimmat kilometrit on jo ajettu
Miten olisi elävä klassikko, eli Volvo V90? Ajoimme priimakuntoisen yksilön, josta pyydettiin alle 40 000 euroa.
Farkku kuin farkku – eikö niin? No ei se nyt ihan niin mene, kuten kaikki Volvo-miehet tietävät. Isoissa farkku-Volvoissa – joita kartanoautoiksikin kutsutaan – on jotain käsittämätöntä magiikkaa. Sellaista hohtoa, jota ei löydy vastaavista Mercedes-Benzin E-sarjan tai BMW:n 5-sarjan farmarimalleista. Kai tässä on vähän mukana vaikuttamassa sekin, että Volvo on ruotsalaismerkki, vaikka nykyään tosin kiinalaisomistuksessa. Ruotsi on meille rakas vihollinen, ja Volvoissa on tätä samaa hassua vetovoimaa.
Marssimme SAKA:n halliin kartano-Volvon haavekuvat silmissämme, ja päätimme hypätä saman tien syvään päätyyn. Nyt piti saada se muhkein mahdollinen versio, eli V90. Vaikka joku muuta väittäisi, niin koolla on merkitystä. Ysikymppisessä on kokoa ja näköä vaikka muille jakaa. Kahlasimme läpi tutun SAKA-myymälän runsaan V90-valikoiman, mutta hylkäsimme heti kärkeen kaikki paljon ajetut autot – halusimme priimaa. Ja sitähän löytyi yllättävän helposti.


Hyvin varusteltu yksilö tarjoushintaan
Iskimme silmämme tyylikkään harmaaseen yksilöön, jonka hintalapussa luki 38 800 euroa. Kyseessä oli V90 T6.Mielitiettymme ei ollut siis mikään halpis. Räpläsimme kännykästä esille uusien Volvojen hinnaston. Sieltä kävi ilmi, että edullisin V90 T6 - Core-versio - oli 67 355 euron auto. Paremmin varustettu Ultra olisi kustantanut 75 846 euroa. Näihin pyynteihin verrattuna 38 800 euroa alkoi tuntua todelliselta erikoistarjoukselta.
Volvomme oli vuodelta 2022, ja sillä oli ajettu vain 79 000 kilometriä. Tämä yksilö oli tuotu käytettynä Ruotsista, kuten monet muutkin täällä myynnissä olevat Volvot – länsinaapurissa näitä helmiä riittää. Tutkimme Volvoa tarkemmin kirkkaassa syysauringossa, ja totesimme nopeasti, että meillä oli käsissämme liki uudenveroinen yksilö. Ysikymppisen maalipinta oli virheetön, samoin sisustus.
Varusteita oli tarjolla hyvin aina lisälämmittimestä peruutuskameraan asti. Myös vetokoukku kuului pakettiin. Pöräytimme Volvolla vain lyhyen lenkin, sillä tämä malli oli meille jo ennestään tuttuakin tutumpi. V90 tuntui juuri niin maukkaalta kuin muistimme. Kaksilitraisen bensaturbon ja sähkömoottorin yhdistelmä tuottaa 340 hevosvoiman tehot. Noilla eväillä iso Volvo liikkuu kevyesti kuin perhonen keväisellä niityllä. Sähköistä toimintamatkaa tälle autolle luvataan 61 kilometriä.


Vaikea valinta
Farkku-Volvoja on vuosien varrella tehty todella monena eri versiona. Mikä noista ikiliikkujista olisi sitten se paras?
240-malli, eli 245 turbokoneella ja ylivaihteella varustetulla manuaalilaatikolla, on aina kovaa valuuttaa. Ottaisin tämän Volvon mieluiten yönsinisenä ja Volvon alkuperäisillä alumiinivanteilla varustettuna. Tietysti myös poliisin vanha koira-Volvo olisi kova juttu. 245 oli aikoinaan juuri se auto, jolla äreitä schäfereitä kuskattiin rikospaikoille. Tällaisessa Volvossa voisi olla 2,3-litrainen vapaasti hengittävä kone ja automaattilaatikko.
740 ja 940 ovat selvästi 240-sarjaa muhkeampia, ja niihin oli tarjolla todella tehokkaista turbomoottoreita. Nämä Volvot olivat kovin kevytperäisiä, joten pieni sudittelu kuului aina nuorten miesten viikonloppuohjelmaan.
Farkkukisan palkintopallille olisivat takuulla tunkemassa myös 30 vuoden takainen 960 sekä saman aikakauden V70.
– Lauri Larmela –
