Miten syödä hyvin, terveellisesti, puhtaasti, ei liian vähän, ei liikaa, lisäaineettomasti, hiilihydraatittomasti, vegaanisesti, ympäristöystävällisesti? Niinkin yksinkertainen asia kuin ravinto näyttää muuttuneen mahdottomaksi yhtälöksi, mikäli pyörii liikaa internet- ja somemaailman syövereissä.

Niin sanotut ihmedieetit ovat tuttuja vuosikymmenten ajalta, mutta ravintosuositusten kehittelijät tuskin osasivat aikoinaan ennakoida, millaisen määrän erilaisia ”ruokaguruja”, faktankieltäjiä ja suorastaan terveydelle vaarallisten suuntausten ajajia 2000-luku on tuonut mukanaan.

Ravintosuosituksista tutuimpia lienevät sukupolvesta toiseen kiertäneet ruokaympyrä ja nykyajan lautasmalli. Mutta mistä viralliset ravintosuositukset ovat oikein saaneet alkunsa, ja kuka niitä antaa?

Suomessa suosituksista vastaa Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN), joka on maa- ja metsätalousministeriön alainen asiantuntijaelin. Neuvottelukunta on vuodesta 1954 lähtien seurannut suomalaisten ravitsemus- ja terveydentilaa ja antanut suosituksia tilanteen parantamiseksi.

Ravitsemusvalistuksen ensimmäisen mallin eli ruokaympyrän alkuperämaa on Yhdysvallat, jossa tavoitteena oli ohjata 1940-luvun niukat ruoka-ainevarat väestön terveyden kannalta tarkoituksenmukaisesti. Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian ympyräjaottelu sisälsi perusseitsikon eli seitsemän ruoka-aineryhmää, joista jokaisesta suositeltiin syötäväksi tietty määrä päivittäin – tosin annoskoosta ei puhuttu mitään.

Sotien jälkeen Suomesta lähdettiin hakemaan oppia Yhdysvalloista. Jälleenrakennustyömaiden ruokahuollosta vastanneen Työmaahuolto Oy:n perustaja, talousopettaja Tellervo Hakkarainen toi tullessaan seitsikkoympyrän, mutta 1950-luvun Suomi oli lähempänä kehittyvää maata kuin USA:n kaltaista yhteiskuntaa.

Suomalaisessa mallissa ruokaryhmiä oli lähes alusta lähtien seitsemän sijaan kuusi, sillä marjat, hedelmät ja vihannekset olivat samassa eivätkä kahdessa erillisessä lohkossa.

Sota-ajan ja sen jälkeisen niukkuuden peruina väestössä esiintyi puutostiloja ja niistä johtuvia sairauksia, joita yritettiin hoitaa ja ehkäistä suositusten avulla. Ruokasuolaan lisättiin jodia struumaepidemian poistamiseksi. Margariineihin ujutettiin A- ja D-vitamiinia, jotta ehkäistäisiin hämäräsokeutta ja riisitautia, ja samaan tarkoitukseen suositeltiin kalanmaksaöljyä. 

Ehdotukset muokata perinnesuomalaista maito-, vilja- ja perunapohjaista ruokavaliota enemmän maito-, vilja- ja kasvispainotteiseksi esiintyivät jo 1950–60-luvun suosituksissa, samoin kuin huoli niin sanotun valkean viljan kehnoudesta kokojyvätuotteisiin nähden. Täysrasvaista maitoa, kermaa ja voita sen sijaan suosittiin niiden ”ravitsemuksellisten arvojen” takia.

Valistusta levittivät Marttaliiton ja erilaisten maatalouteen liittyvien seurojen kaltaiset toimijat sekä ammattilehdet. Valtakunnan tason huolesta kertoo, että kansa- ja oppikoulujen kotitalouden ja terveystiedon kirjoissa ruokaympyrää esiteltiin 1950-luvulta lähtien.

Kun elintaso nousi ja raskasta ruumiillista työtä tekevien osuus väestöstä alkoi laskea, muuttuivat myös ravintosuositukset.

Eri ruoka-aineryhmien ravitsemuksellinen eli energiantuottomerkitys näkyy havainnollisesti lohkojen kokoeroina silti vasta vuoden 1977 ruokaympyrässä. Samaan aikaan julkaistiin länsinaapuri Ruotsista peräisin ollut ruokakolmio.

Erilaisista malleista annettiin ensimmäinen VRN:n virallinen ravitsemusuositus vuonna 1987. Tuolloin kuuden ruoka-aineen ympyrä suositeltuine annoskokoineen oli ainoa virallinen malli, mutta seuraavassa päivityksessä vuonna 1998 ympyrä sai seurakseen jo mainitun ruokakolmion sekä nykyäänkin tutun lautasmallin.

Vuoden 2005 suosituksissa ruokaympyrää ei enää nähty, koska se katsottiin monin paikoin vanhentuneeksi esitystavaksi.

Tuoreimpien eli vuonna 2014 julkaistujen virallisten ravitsemussuositusten mukainen lautasmalli kootaan täyttämällä puolet lautasesta kasviksilla, neljännes perunalla, riisillä, pastalla tai muilla viljavalmisteilla ja neljännes liha-, kala- tai munaruoalla.

Lisäksi suositellaan täysjyväleipää ja pehmeää kasvisrasvalevitettä, ainakin toistaiseksi jotain maitovalmistetta sekä jälkiruoaksi marjoja tai hedelmiä.

Nykypäivän suurimmat haasteet liittyvät suomalaisten ylipainoon, vääränlaisiin energianlähteisiin sekä epäterveellisten ravintotottumusten ja niistä johtuvien ongelmien kasaantumiseen osin samoille väestöryhmille. VRN ilmoittaa pyrkivänsä erityisesti ylipainon ja tyypin 2 diabeteksen vaaratekijöiden ennaltaehkäisyyn. Kakkostyypin diabetesta esiintyy sekä aikuisilla että entistä useammilla lapsilla ja nuorilla.

Sydän- ja valtimotautien ehkäisyssä on menty eteenpäin, mutta suomalaisten perimän ja osalle väestöstä kasautuvien haitallisten elintapojen vuoksi sen huomioiminen ravintosuosituksissa on VRN:n mukaan yhä ajankohtaista.

Myös eri syöpien ennaltaehkäisy sekä luuston ja suun terveyden edistäminen ovat ohjelmassa. Seuraavien vuosikymmenten ravintosuositukset saattavat silti pelkästään ilmastosyistä muuttua tavoilla, joita on vaikea ennustaa.