Oletko itkuinen, alavireinen tai ärtyisä? Heräiletkö öisin hikisenä? Jos olet yli nelikymppinen nainen, kyse voi olla vaihdevuosioireista.

– Yksi hikoilupuuska tai kuuma aalto ei vielä tarkoita vaihdevuosia, mutta jos oireita on toistuvasti, se on todennäköinen syy. Epävarmoissa tilanteissa voidaan tarkistaa, ettei ole kyse kilpirauhashäi­riöstä. Se on yleinen vaiva vaihdevuosi-­ikäisillä ja voi oireilla samaan tapaan, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Pirkko Brusila.

Hikoilun lisäksi vaihdevuosiin liittyy siis usein myös mielialaoireita, ja sek­suaalinen haluttomuus on tavallista. Oireet voivat alkaa vuosia ennen viimeisiä kuukautisia, jotka tulevat suomalaisilla naisilla keskimäärin 51-vuotiaana.

– Estrogeenin taso alkaa jo nelikymppisenä vähitellen hiipua. Samanaikaisesti kuukautiskierto alkaa heitellä, koska sitä säännöllisenä pitävän keltarauhashormonin pitoisuudet laskevat. Tästä ajanjaksosta puhutaan esivaihdevuosina.

Oireita voidaan hoitaa hormoni­korvaushoidolla.

– Hoito on syytä aloittaa silloin, kun oireet alkavat häiritä elämää. Näin voi olla jo ennen kuukautisten loppumista.

Tilanne on aina yksilöllinen, sillä se, minkä yksi kokee häiritseväksi, voi olla toisesta aivan siedettävää. Niitäkin saattaa olla, jotka ajattelevat, että oireet ovat siirtymäriitti uuteen elämänvaiheeseen ja siksi niistä pitääkin vähän kärsiä. Pirkko Brusila on asiasta eri mieltä. Hänestä missään vaiheessa elämää ei ole fiksua kärvistellä ja voida huonosti.

– Kokemukseni mukaan erittäin vaikeista vaihdevuosioireista kärsii 10–15 prosenttia naisista. Heidän kohdallaan ”riittivelvollisuus” tuntuisi aivan kauhealta. Onneksi eletään nykyaikaa, jossa naisilla on oikeus valita, miten toimia.

Esivaihdevuosi-ikäisillä kuukautiskiertoa voidaan säännöllistää keltarauhaspillereillä.

– Usein tämä vie muutkin oireet mennessään. Ajan myötä ne kuitenkin palaavat, kun nainen siirtyy varsinaisiin vaihdevuosiin. Silloin keltarauhashormoni yksin ei enää riitä tasapainottamaan elämää, vaan lisäksi tarvitaan estrogeenia.

Hormonikorvaushoito aloitetaan aina mahdollisimman pienellä annoksella, jolla oireet pysyvät poissa. Usein sitä joudutaan nostamaan ajan kuluessa, koska oma estrogeenituotanto käy aina vain vähäisemmäksi, kunnes se lopahtaa kokonaan. Myös keltarauhashormonin annostusta pitää monesti säädellä.

Reseptin hormonikorvaushoidolle voi kirjoittaa terveyskeskuslääkärikin, mutta Pirkko Brusila suosittelee käymään gynekologin vastaanotolla. Hyvä lääkärisuhde on tärkeä, koska hoito vaatii seurantaa.

– Gynekologi on paras asiantuntija vaihdevuosivaivoissa ja niiden hoidossa. Esimerkiksi mielialaoireita ei aina osata terveyskeskuksessa yhdistää vaihdevuosiin. Gynekologeille se on selvempi asia. Silti on selvitettävä, onko elämäntilanteessa jotain alakuloa tai masentuneisuutta aiheuttavaa. Vaihdevuodet ja masennus voivat olla yhtä aikaa.

Estrogeenia on saatavilla niin tabletteina kuin iholle laitettavina valmisteina. Brusilan mukaan turvallisimpia ovat geelit, laastarit ja suihke, sillä niistä estrogeeni imeytyy ihon kautta eikä kuormita maksaa.

– Ihon kautta annostelua suositellaan, jos naisella itsellään tai hänen suvussaan on veritulpan riskitekijöitä. Ihon kautta annosteltu estrogeeni saattaa sopia paremmin myös esimerkiksi migreeniä ja diabetesta sairastavalle.

Hormonikorvaushoidon tehon vaihdevuosioireisiin huomaa nopeasti. Kuumat aallot alkavat vähentyä 4–7 päivän jälkeen ja unettomuus lievittyy 10–14 päivässä. Hoidolla on muitakin vaikutuksia.

Teollinen estrogeeni jarruttaa valtimoiden kalkkeutumista ja suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta siinä missä naisen oma estrogeeni ennen vaihdevuosia. Se pitää yllä luuston terveyttä, ehkäisee osteo­poroosia ja suojaa paksusuolen syövältä.

– Nämä hyödyt usein unohtuvat, kun keskusteluissa keskitytään vain rintasyöpäriskiin, Pirkko Brusila sanoo.

Toki rintasyöpäriski on todellinen. Se liittyy ennen kaikkea pitkäaikaiseen hormonikorvaushoitoon. Eri tutkimuksissa on arvioitu, että kymmenen vuoden hoito aiheuttaa 6–8 ylimääräistä rintasyöpää tuhatta naista kohti. Vertailuna mainittakoon, että lihavuus ja runsas alkoholin käyttö lisäävät riskiä enemmän.

– Valtaosa suomalaisista naisista käyttää hormonikorvaushoitoa vain viisi vuotta, mitä pidetään turvallisena aikana, Brusila sanoo.

Hormonikorvaushoito voi nostaa verenpainetta, jos siihen on perinnöllinen alttius. Vaikea verenpainetauti voikin olla käytölle este. Muita esteitä ovat sairastettu rintasyöpä sekä usein veritulppa ja aivoinfarkti. Kaikki riskitekijät elintapoja myöten punnitaan yksilöllisesti. Päätöksen hoidosta tekee nainen itse.

Hormonittomia konsteja lievittää vaihdevuosioireita tehokkaasti ei juuri ole.

– Hikiliikunta voi auttaa alkuoireissa, ja jotkut kokevat hyötyvänsä joogasta, hengitysharjoituksista tai avantouinnista. Masennuslääkkeistä saattaa olla apua mielialaoireisiin. Sen sijaan lisäravinteiden ja luontaistuotteiden hyödystä ei ole tutkimusnäyttöä, lupasivat ne mitä hyvänsä.

Nyt hormonikorvaushoitoa käyttää 20–30 prosenttia suomalaisnaisista. Kun suuret ikäluokat olivat vaihdevuosissa, luku oli 30–40 prosenttia. Laskuun on vaikuttanut todennäköisesti riskien voimakas esille nostaminen etenkin sosiaalisessa mediassa. Virheellistäkin tietoa on.

– Moni hyötyisi suuresti hormonikorvaushoidosta, muttei uskalla käyttää sitä, vaikkei pelkoon ole varsinaista syytä, Brusila sanoo.

Hormonikorvaushoidosta luopuminen tapahtuu pikkuhiljaa annosta pienentämällä. Näin elimistö tottuu tilanteeseen.

– Hormonikorvaushoidon käyttämiselle ei ole yläikärajaa. Jotkut naiset tarvitsevat sitä vielä kahdeksankymppisenäkin. Jossain vaiheessa on kuitenkin hyvä kokeilla, pärjäisikö puolikkaalla tai vieläkin pienemmällä annoksella, Brusila sanoo.

Lopettamisen jälkeen valtaosa huomaa, että emättimen limakalvot kuivuvat. Se tekee seksistä kivuliasta ja altistaa virtsatietulehduksille sekä virtsanpidätysvaikeuksille. Tällöin paikallisestrogeeni on tarpeen. Sitä voi käyttää koko loppuelämän, eikä siihen ei liity rintasyöpäriskiä.