Muistikuva on viime huhtikuulta. Seurasin televisiosta hallituksen tiedotustilaisuutta.  Ovi avautui, ja ministerit Sanna Marinin johdolla asettuivat korokkeiden taakse. Viestintäjohtaja Päivi Anttikoski avasi tilaisuuden.

Puhujakorokkeiden takana seisoi naisia. Kuvassa näkyi vain kaksi miestä: ministereille oven avannut vahtimestari sekä liikenneministeri Timo Harakka, joka seisoskeli ovensuussa epävarman näköisenä.

Tilaisuuden lopussa Harakka sai puheenvuoron. Odotin, että joku ministeritovereista olisi antanut korokepaikkansa edes hetkiseksi Harakalle, mutta ei. Miesparka sai puhella ovensuusta.

Tiedotustilaisuus palasi mieleeni, kun luin Suomen Kuvalehden toimittajien Vappu Kaarenojan ja Aurora Rämön kirjan Tytöt. Suomalaisen tasa-arvon perusteet (Siltala 2020).

Kaarenoja ja Rämö ryhtyivät kirjoittamaan kirjaa sen jälkeen, kun Sanna Marin oli noussut pääministeriksi ja Katri Kulmuni valtiovarainministeriksi.

Maailmalle levisi kuva viidestä puoluejohtajasta ja ministeristä, jotka kaikki olivat naisia. Kuva herätti huomiota. Jopa Hillary Clinton noteerasi sen.

”Naisten johtama hallitus on siis osin sattumien summa. Politiikan palaset vain sattuivat loksahtamaan sellaiseen asentoon, että hallituksen johtoviisikon kuvaan päätyi vain naisia”, Kaarenoja ja Rämö muistuttavat. 

Puhtaasta sattumasta ei kuitenkaan ollut kysymys. Taustalla vaikutti satavuotinen, ehkä pitempikin, historia, jonka aikana naisten asema on kohentunut. Hallituksen viisikko oli pitkän marssin tulos.

Kirjassa käydään läpi naisten nousu vallan kammareihin ja etsitään syitä siihen, miksi lasikatto on Suomessa mennyt pirstaleiksi.

Kirjan perusteella nostan kolme isoa asiaa: edelläkävijöiden esimerkki, tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet sekä naisten korkea työllisyys ja lasten päivähoito.

Maria Ohisalon mielestä Tarja Halosen valinta presidentiksi oli merkittävä sukupolvikokemus 1980-luvulla syntyneille: ”Oli tärkeä inspiraation lähde, että nainen oli pitkään presidenttinä, kun me olimme lapsia.”

Naisten osuus korkeakouluopiskelijoista oli jo 1960-luvulla lähes puolet ja on siitä vain kasvanut. Ilman tutkintoja ei huippupaikoille olisi asiaa.

Nykypolitiikka on niin nopealiikkeistä, että siitä on hankalaa tehdä painettua kirjaa. Sen saivat kokea myös Vappu Kaarenoja ja Aurora Rämö. Kun kirja oli menossa painoon, Katri Kulmuni joutui eroamaan hallituksesta, ja valtiovarainministeriksi nousi mies, vieläpä vanha mies, Matti Vanhanen.

Kaarenoja ja Rämö joutuivat kirjoittamaan kirjan loppuun väkinäisen tervetulotoivotuksen vanhalle Matille, jonka tulo viisikkoon romutti kirjan idean.

Onneksi kirjaa ei kuitenkaan vedetty pois painokoneista, sillä kirjan tullessa painosta tilanne oli taas muuttunut. Keskusta valitsi syyskuussa puheenjohtajaksi Annika Saarikon, tietenkin milleniaalin, joka otti paikkansa hallituksen ydinryhmässä.

Niinpä viisikossa on taas pelkkiä naisia, ja tekijät voivat huokaista: kirjan idea toimii sittenkin.

Unto Hämäläinen on politiikan toimittaja.