Image

Sisäministeri Maria Ohisalo al-Holin naisten ja lasten paluusta: ”Suomen kansalaiset saavat palata kotimaahansa”

Sisäministeri Maria Ohisalo al-Holin naisten ja lasten paluusta: ”Suomen kansalaiset saavat palata kotimaahansa”
Sisäministeri Maria Ohisalon ratkaistavana on historiallisen suuria ja vaikeita kysymyksiä. Yksi niistä on Pohjois-Syyrian al-Holin naisten ja lasten kotiinpaluu. Haastattelu on julkaistu ensimmäisen kerran Imagen numerossa 8/2019.

Satakunnan ammattikorkeakoulun ruokala Porissa on jo tyhjentynyt, kun vihreä sisäministeri Maria Ohisalo, 34, valitsee linjastolla lautaselleen juurespihvien, raasteen ja jukurttikastikkeen joukosta lounasta.

On vihreiden puoluekokousviikonloppu kesäkuun puolivälissä, ja paria tuntia aiemmin Ohisalo on valittu ilman vastaehdokkaita puolueensa puheenjohtajaksi. Linjapuheessaan Ohisalo on nostanut ilmastonmuutoksen ja köyhyyden torjunnan politiikan tärkeimmiksi tehtäviksi ja muistuttanut, että sisäministeriön raporttien mukaan Suomen suurin sisäisen turvallisuuden uhka on jo pitkään ollut syrjäytyminen.

”Sosiaalipolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa”, Ohisalo on julistanut ja saanut puheensa jälkeen riehakkaat aplodit.

Poliisiministerin suusta tällaisia kannanottoja ei ole Suomessa totuttu kuulemaan, mutta omiensa parissa Ohisalon linjaukset aiheuttavat innostusta.

Muut puoluekokousedustajat ovat jo siirtyneet ruokalasta takaisin auditorion puolelle valitsemaan puoluevaltuuskuntaa, mutta Ohisalo pääsee tiedotustilaisuutensa sekä tv- ja radiohaastatteluiden jälkeen syömään vasta nyt, kun kello on lähempänä kolmea.

Vihreät on tehnyt keväällä historiansa parhaan eduskunta- ja eurovaalituloksen, ja puoluekokouksessa on ollut voitonjuhlan tuntua. Myös henkilökohtaisesti köyhyystutkija Ohisalo on nyt sisäministerinä, ensimmäisen kauden kansanedustajana ja puolueensa puheenjohtajana uransa huipulla, mutta häntä ei käy silti kateeksi.

Sisäministeriön hallinnonalaan kuuluvat maahanmuutto- ja turvapaikkakysymykset, poliisi- ja pelastustoimi, siviilikriisinhallinta ja rajavalvonta, ja Ohisalo on joutunut aloittamaan kautensa Suomen terrorismintorjunnan historian hankalimman kysymyksen äärellä: mitä vapaaehtoisesti Syyriaan ja Irakiin matkustaneiden arviolta 11 suomalaisen Isis-taistelijan vaimon ja heidän 33 lapsensa kanssa tehdään? He ovat päätyneet Isisin kukistamisen jälkeen kurdijoukkojen haltuun koillissyyrialaiselle aavikolle Al-Holin leirille, jossa helle nousee päivisin yli 40 asteeseen ja pulaa on niin puhtaasta vedestä, ruoasta kuin lääkkeistäkin.

Yhdeksän yötä vanha Rinteen hallitus on kertonut selvittävänsä Isis-naisten Suomeen paluuseen liittyviä turvallisuusuhkia ja lasten etua, eikä Ohisalokaan ole voinut lausua tiedotustilaisuudessaan asiasta juuri enempää.

Toinen, vähintään yhtä vaikea ja riitaisa asia Ohisalon pöydällä on EU:n turvapaikkapolitiikan tulevaisuus ja Välimeren tilanne. Kahden viikon kuluttua heinäkuun alussa on alkamassa Suomen EU:n puheenjohtajuuskausi, ja Euroopan maiden sisäministerit saapuvat Helsinkiin Ohisalon johtamaan kokoukseen.

Ohisalon tehtävänä on etsiä sopua tilanteessa, jossa Välimeren valtiot vaativat tasaisempaa vastuunjakoa turvapaikanhakijoista EU-maiden kesken, mutta maahanmuuttovastaisuus jäsenmaissa on kasvanut.

Laaja kuva EU:n turvapaikkapolitiikasta on synkkä. Padotakseen turvapaikanhakijoiden määrää ennätysvuodesta 2015 Euroopan unioni on tehnyt Turkin ja Libyan kanssa pakolaissopimukset, joiden johdosta meriteitse Eurooppaan pyrkivien määrä on pudonnut noin 95 prosenttia. Hintana siirtolaispolitiikan ulkoistamisesta on kuitenkin ollut miljoonien siirtolaisten ihmisoikeuksien polkeminen.

EU:n rahoittamien pakolaiskeskusten olot erityisesti sisällissotaa käyvässä Libyassa ovat epäinhimilliset, ja siirtolaiset ovat joutuneet niissä jopa orjakaupan uhreiksi. ”Sitä ei tiedetä, kuinka monia satoja ja tuhansia ihmisiä siellä kuolee”, sanoo Siirtolaisuusinstituutin ja Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkija Matti Välimäki.

Ihmisoikeuksien puolesta puhuvalla Ohisalolla on siis työsarkaa.

Kirkas nouseva tähti

Maria Ohisalo valittiin huhtikuussa kansanedustajaksi 11 897 äänellä yhtenä Helsingin vaalipiirin ääniharavista, ja hän jätti tutkijantyönsä asunnottomuuden vähentämiseen pyrkivässä Y-Säätiössä. Toukokuussa hän istui kolme viikkoa hallitusneuvotteluissa, sosiaaliturvan uudistusta käsittelevässä pöydässä.

Kesäkuussa heti virkavalansa vannomisen jälkeisenä päivänä Ohisalo matkusti Luxemburgiin ja edusti Suomea EU-neuvoston kokouksessa. Lentokoneessa hän sai virkamiesdelegaatiolta parin tunnin perehdytyksen kokouksessa käsiteltävään palautusdirektiivin uudistamiseen.

”Miten sä jaksat”, Ohisalon puoluetoveri on kysellyt tältä aiemmin päivällä naistenhuoneessa empaattiseen sävyyn, mutta ruokalan pöytään istahtaessaan Ohisalo vaikuttaa hyväntuuliselta.

”Ihan hyvin kaikki on mennyt. Oli ihanaa huomata Luxemburgissa, että suomalaiset EU-virkamiehet ja -naiset on viimeisen päälle valmistautuneita. Sain kaikki briiffit valmiiksi nenän eteen. Oli myös mielenkiintoista nähdä, miten kokoukset juoksutetaan, koska sama tehtävä on edessä Suomessa parin viikon kuluttua”, hän sanoo.

"Twitter-politikointi ei ole ainoa tapa. En silti käyttäisi Mariasta sanaa varovainen vaan huolellinen. Maria on tarttunut hankaliin aiheisiin ja ollut aina rohkea feministi."
Rosa Meriläinen

Ohisalo on ollut vihreiden varapuheenjohtaja neljä vuotta ja sitä ennen nuorisojärjestön puheenjohtaja kaksi vuotta. Hän kuuluu puolueensa liberaaleimpaan ja vasemmistolaisimpaan laitaan. Ohisalon puoluetoverin Rosa Meriläisen mukaan Ohisalo on ollut vihreänä toimijana ”kirkas nouseva tähti” jo pitkään.

”Hän ei ole halunnut ympärilleen omista kavereistaan koostuvaa sisäpiiriä, vaan häntä ovat lähteneet tukemaan asiaperusteisesti ihmiset, jotka ovat vaikuttuneita hänen tyylistään ja ajattelustaan.”

Meriläinen lupautui vetämään Ohisalon kampanjaa puolueen puheenjohtajaksi vuonna 2017.

”Maria pohti (kampanjaa suunnitellessa), ettei ole kauhean ärhäkkä ja lausunnoissaan räväkkä oppositiopoliitikko. Sanoin, ettei tarvitsekaan, se on vain yksi politiikan tyyli.”

Meriläinen uskoo, että Donald Trumpin ja Boris Johnsonin kaltaisten johtajien rinnalla moni voi kaivata Ohisalon rauhallista, pohdiskelevaa, asiaperusteista tyyliä.

”Twitter-politikointi ei ole ainoa tapa. En silti käyttäisi Mariasta sanaa varovainen vaan huolellinen. Maria on tarttunut hankaliin aiheisiin ja ollut aina rohkea feministi. Pidän häntä hyvin taitavana ja älykkäänä. Köyhyyspolitiikan painottaminen ei ole suomalaisessa politiikassa helpoin tapa menestyä.”

Kaksi vuotta sitten vihreiden puheenjohtajakisassa valituksi tuli Touko Aalto, mutta toiseksi tulleen Emma Karin ja Ohisalon välinen ero jäi vain 72 ääneen.

”Se kuvastaa Marian suosiota vihreiden sisällä. Moni oli valmis nostamaan hänet puheenjohtajaksi jo ennen kuin hän oli kansanedustaja”, Meriläinen sanoo.

Ala-asteella Ohisalo ihaili puolustusministerinä toiminutta Elisabeth Rehniä, ja yläasteella hän seurasi kiinnostuksella tämän kansainvälistä uraa muun muassa YK:n alipääsihteerinä.

Myös Tarja Halosen nousu presidentiksi tuntui Ohisalosta merkittävältä. Hän oli mukana oppilaskunnan hallituksessa, sai kokeista kiitettäviä ja alkoi unelmoida virkanaisen urasta.

Lukion jälkeen Ohisalo pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa, joka oli käännekohta. Se johdatti hänet muiden yhteiskunnan kehittämisestä kiinnostuneiden nuorten pariin.

Vuonna 2007 Ohisalo lähti vaihto-opiskelemaan Uppsalan yliopistoon Ruotsiin. Yliopiston ilmapiiri oli kansainvälinen ja inspiroiva. Yksi opiskelijoista oli töissä Saksan kristillisdemokraateilla, toinen Kanadan pääministerin toimistossa, kolmas Uuden-Seelannin sosialistinuorissa. Ohisalo itse päätti liittyä vihreisiin ja maksoi jäsenmaksunsa vielä Uppsalassa ollessaan.

Palattuaan vuonna 2008 Suomeen hän meni Vihreän politiikan ABC ja Nuori vihreä vaikuttaja -kursseille ja tunsi löytäneensä paikkansa. Ohisaloa puhutteli, kuinka vihreissä yhdistettiin sosiaalipoliittiset kysymykset ympäristökysymyksiin. Juuri niin homma pitikin hoitaa, hän ajatteli.

Eurovaalikeväänä 2009 Ohisalo oli vihreiden puoluetoimistolla harjoittelijana. Kun vihreiden silloinen puheenjohtaja Tarja Cronberg piti tiedotustilaisuutta puoluetoimistolla, Ohisalo kuunteli oven takana, ja ymmärsi olevansa poliittisen vallan ytimessä. Näin yhteisiä asioita hoidettiin!

Nyt Ohisalo on itse poliittisen vallan ytimessä ja hänen arkensa on muuttunut täysin. Pääministerillä ja sisäministerillä on Suomessa muita ministereitä tiukemmat turvatoimet, ja Ohisalo on saanut totutella siihen, että turvamiehet liikkuvat julkisilla paikoilla hänen perässään.

Enää maantiepyöräilyä harrastava Ohisalo ei ole ehtinyt polkea töihin kuten ennen. Ministeriauto on odottanut Ohisaloa Viikin-paritalokodin pihalla joka aamu heti seitsemän jälkeen, ja työtä tehdään minuuttiaikataululla.

”Ollaan puoli tuntia tai tunti yhdessä paikassa ja sitten lähdetään taas seuraavaan. Onhan tämä vähän toisenlaista kuin tutkijan arki. Tällä viikolla lounas on merkitty kalenteriin kerran viiden päivän aikana. Mutta ollaan puhuttu sihteerin ja erkkareiden (erityisavustajien) kanssa, että aikaa on jätettävä myös nukkumiselle, liikkumiselle ja syömiselle.”

Mutta nyt Ohisalon täytyy taas lähteä, puheenjohtajaa kaivataan jo ammattikorkeakoulun auditoriossa. Illalla puoluekokousväen juhlissa on luvassa karaokea, mutta Ohisaloa ei mikrofonin varressa nähdä.

”Karaoke ei ole ehkä mun juttu.”

Äänestysikään tulee joka vuosi 60 000 nuorta

Viikot juhannuksen ympärillä kuluvat, ja Suomessa valitellaan kylmää kesää. Hallituspuolueet riitelevät julkisuudessa siitä, onko Suomen turvapaikkapolitiikan linja muuttunut, kun hallitus on päättänyt ottaa komission pyynnöstä kahdeksan turvapaikanhakijaa Sea Watch 3 -alukselta.

Alus on seilannut Välimerellä jo yli kaksi viikkoa Libyan edustalta pelastettuja, merihätään joutuneita siirtolaisia kyydissään, kun Italia ja Malta ovat torjuneet aluksen pyynnöt päästä rantautumaan. Italia on syyttänyt pelastusjärjestöjä ihmissalakuljetuksen avustamisesta.

Eurooppalaiseen siirtolaisuuteen erikoistuneen Resoma-tutkimuslaitoksen mukaan Välimeren pelastustehtävät ovat valtaosin siirtyneet valtioilta ja EU:n viranomaisilta järjestöille ja kansalaisaktivisteille. Samalla pelastajiin on kohdistetty yhä enemmän rikosoikeudellisia toimenpiteitä.

Viime vuonna Euroopassa joutui tutkintaan tai syytteeseen humanitaarisen toimintansa vuoksi 104 ihmistä, kaksinkertainen määrä vuoteen 2017 verrattuna.

Myös keskustelu Isis-naisista on kiihtynyt julkisuudessa. Suojelupoliisi on ilmoittanut pitävänsä todennäköisenä, että palaavista naisista tulee osa Suomeen jo muodostunutta jihadistista alamaailmaa, ja väkivallalle ja propagandalle altistuneista lapsistakin voi aiheutua turvallisuusuhka.

Kansainvälinen Punainen Risti, Amnesty ja Suomen oikeusoppineet sen sijaan ovat kehottaneet Al-Holin leirillä olevien ulkomaalaisten palauttamista kotimaihinsa, oikeudenkäyntien järjestämistä ja rehabilitointiohjelmien käynnistämistä.

Punainen Risti on kuvannut yli 100 000 ihmisen tilannetta Al-Holissa ja ympäröivillä leireillä apokalyptiseksi. Leireille suljetut ihmiset – joista kaksi kolmasosaa on lapsia ja osa Isis-taistelijoiden perheenjäseniä – ovat nälkiintyneitä, sairaita, pommituksissa loukkaantuneita ja traumatisoituneita.

Ohisalo saapuu Herttoniemen Treffipubiin erityisavustajiensa Taru Anttosen, Emilia Laaksosen sekä tummaan pukuun pukeutuneen turvamiehensä kanssa. Ministeri lähtee tiskille tilaamaan juomaa, turvamies asettuu vähän matkan päähän tarkkailemaan tilannetta. Puolityhjässä ruokaravintolassa istuvat satunnaiset lounastajat vilkuilevat Ohisalon perään kiinnostuneina.

Ohisalo on valinnut itähelsinkiläisen ravintolan tapaamispaikaksi, sillä hän on asunut ison osan elämästään lähiseuduilla, ja hänen ensimmäinen työpaikkansa, Herttoniemen S-Market, on vain kivenheiton päässä.

”Luin just päivän parhaan uutisen”, Ohisalo sanoo tullessaan pöytään karpalomehua ja vissyä sisältävän tuopin kanssa. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö on kirjoittanut Maaseudun Tulevaisuudessa, että vihreistä povataan Suomen suurinta puoluetta ja Pekka Haavistosta seuraavaa presidenttiä.

”Jutun mukaan vihreät hyötyvät eniten uusista äänestysikään tulevista nuorista, joita on joka vuosi 60 000”, Ohisalo sanoo.

Nyt ei kuitenkaan ole tarkoitus puhua vihreistä vaan sisäministerin pestistä. Ohisalo kuittaa puheet hallituksen riitelystä turvapaikkapolitiikan muutokseen liittyen väärintulkinnoiksi ja uskoo hallitusyhteistyön sujuvan jatkossa mallikkaasti. Isis-naisista hänellä ei ole juuri sen enempää kommentoitavaa kuin puoluekokouksessakaan.

”Hallitus on asian päällä.”

Töitä Ohisalolla riittää ilman Isis-naisiakin. Viime viikkoina hän on tavannut niin poliisihallitusta, pelastusviranomaisia kuin Maahanmuuttoviraston ihmisiäkin päästäkseen sisälle sisäministeriön hallinnonalaan ja haasteisiin.

”Kun olen puhunut suomalaisen yhteiskunnan turvallisuustilanteesta eri tahojen kanssa, nousee esille aika vahvasti viesti siitä, että Suomi on maailman parhaita maita: yksi maailman onnellisimmista ja vähiten korruptoituneista. Ihmiset pääosin luottavat toisiinsa ja ovat melko hyvinvoivia, mutta osalla huono-osaisuus kasautuu.”

Ohisalon käsityksen mukaan juuri heitä tulisi auttaa ja tukea. Köyhyyttä ja eriarvoisuutta vastaan taisteleminen parantaa nimittäin kaikkien suomalaisten arkea ja turvallisuutta.

Seuraa Ohisalolle tärkeä teesi. ”Suomen sisäinen turvallisuus rakentuu osallisuudesta.”

Ohisalo tietää, mistä puhuu. Hänen sosiologian väitöskirjansa Murusia hyvinvointivaltion pohjalla: leipäjonot, koettu hyvinvointi ja huono-osaisuus tarkastettiin kesäkuussa 2017 Itä-Suomen yliopistossa.

”Tutkimusten mukaan moni sosiaalipalveluita saanut on kohdannut moneen kertaan poiskäännyttämistä. Jos ihminen ei saa apua, luottamus yhteiskunnan tukiverkkoihin heikkenee, eikä apua enää haeta, vaan turvaudutaan esimerkiksi pikavippeihin.”

Se taas johtaa yhä syvenevään köyhyyden ja näköalattomuuden kierteeseen. Ohisalon unelmien Suomessa jokaisesta otettaisiin koppi ennen sitä.

On sisäministeriössä ollut vahva sosiaalipoliittinen painotus syrjäytymisen ehkäisyyn jo ennen Ohisaloakin. Viime vuonna ministeriön tulevaisuuskatsaukssa huomautettiin, että kymmenesosa väestöstä kokee yli kaksi kolmasosaa kaikesta väkivallasta ja että eriarvoistuminen ja syrjäytyminen ovat merkittäviä rikollisuuden ja sen uhriksi joutumisen taustatekijöitä. Ohisalo on kuitenkin ottanut aiempia ministereitä voimakkaammin kantaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.

Tampereen yliopiston turvallisuushallinnon professorin Sirpa Virran mukaan poliisi ei ole saanut viime vuosina riittäviä resursseja ennaltaehkäisevään toimintaan.

”Tässä olisi ministerille ihan selkeä vaikuttamisen paikka. Yleinen kehitys on ollut, että mikäli resursseja tulee, ne menevät esimerkiksi teknologian ja hälytystoiminnan kehittämiseen, kyberrikollisuuden torjuntaan ja viharikosten ehkäisyyn. Eli ne korvamerkitään tiettyyn rikoslajiin tai kohteeseen. Pitkäjänteinen ennaltaehkäisevä toiminta priorisoidaan aina pois kaiken kiireellisemmän tieltä”, hän sanoo.

Ohisalo hörppää tuopistaan.

”Mulla on iso missio puhua laajasta turvallisuuskäsityksestä”, hän sanoo.

”Mä ja koko hallitus halutaan pitää vahvasti kiinni siitä, että viranomaisiin voi todella luottaa. Se kannattelee ja luo yhteiskuntarauhaa. Erilaisista luottamustutkimuksista tiedetään, että mitä paremmin viranomaisiin luotetaan, se heijastuu myös luottamuksena muihin ihmisiin. Ja mitä yhtenäisempi ryhmä suomalaiset ovat, sen paremmin pystytään varautumaan ulkoisiin uhkiin. Mutta kun porukka jakautuu, se on vaikeampaa.”

Väkivaltaan rohkaistaan äärioikeiston piirissä

Ohisalo huomauttaa, että Suomessakin on alettu lietsoa tarkoituksella epäyhtenäisyyttä ja iskeä kiilaa eri ihmisryhmien väliin. Vastakkainasettelua haetaan selvästi verkkokeskusteluissa, sanoo myös Helsingin yliopiston terrorismitutkija Leena Malkki. Jopa siinä määrin, että Suomeen on kehittynyt poliittista väkivaltaa mahdollistava tilanne.

Sosiaalisessa mediassa on hänen mukaansa yhä enemmän puhetta, jossa rakennetaan merkitystä ja oikeutusta väkivallan käytölle. Samaan aikaan keskeistä poliittista valtaa käyttävät tahot suhtautuvat siihen vähätellen – tai sortuvat siihen itse.

”Suomessa väkivaltaan rohkaistaan nimenomaan äärioikeiston piirissä ja maahanmuuton vastaisessa kontekstissa. Ei vain puhuta väkivallan käytöstä yleisesti, vaan esitetään, että väkivaltaisen teon tekeminen Suomessa olisi tarkoituksenmukaista.”

Ohisalokin on huomannut, että otteet ovat koventuneet.

”Se, mitä internetissä tapahtuu, näkyy monella tavalla käytännön elämässä ja kaduilla.”

Maaliskuun eduskuntavaalien alla vasemmiston ehdokkaan Suldaan Said Ahmedin kimppuun hyökättiin Itäkeskuksessa, kun hän oli lähdössä vaalitapahtumastaan. Ohisalo kertoo, ettei hänen vihreä puoluetoverinsa Fatim Diarra uskaltanut kampanjoida eduskuntavaalien alla yksin.

”Ja viime itsenäisyyspäivänä Helsingin kaduilla nähtiin hakaristilippuja. Se ei ole kuva turvallisesta Suomesta”, Ohisalo sanoo.

"Jokaisen vastuullisen puolueen pitää tehdä linjaveto, ettei politiikkaa tehdä yhteiskuntaa vahingoittavalla tyylillä silloinkaan, kun se on hyvä ase poliittisia vastustajia kohtaan."
Maria Ohisalo

Elokuun alussa akatemiatutkija Oula Silvennoinen sai tappouhkauksia, kun hän sanoi A-studiossa Perussuomalaisten täyttävän äärioikeistolaisen radikaalipuolueen määritelmän.

”Autoritaarisuutensa takia äärioikeisto ei ole kiinnostunut demokratiasta, oikeusvaltiosta tai vähemmistöjen oikeuksista”, hän kirjoitti kohun keskellä Twitterissä ja jatkoi:

”Autoritaarien idea demokratiasta, mikäli sitä lainkaan suvaitaan, on majoritaarinen demokratia, jossa enemmistö sanelee ehdot muille, eikä vähemmistöjen suojasta tarvitse välittää.”

Vihreisiin kuuluva Silvennoinen on Malkin kanssa samoilla linjoilla siitä, että Suomeen on syntynyt väkivallan alakulttuuri. Hän on itsekin saanut tappouhkauksia.

”Jossain vaiheessa joku ottaa puheet tosissaan. Ja aina kun näin käy, vihapuhetta kierrättävä porukka sanoo, että ei me tätä tarkoitettu.”

Silvennoinen on kirjoittanut erityisesti Suomen suhteista kansallissosialistiseen Saksaan, ja viime vuosina hän on seurannut tiiviisti suomalaista äärioikeistoa.

”Myös poliisit ja syyttäjänlaitos kohtaavat työssään maalittamista.”
Maria Ohisalo

Silvennoisen mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa on samankaltaisuutta sadan vuoden takaiseen historiaan. Sosiaalisen median vihapuhe ja suomalaisten kiihotus toisiaan vastaan kuulostaa tutulta sisällissotaa edeltävistä sanomalehdistä.

”100 vuotta sitten suomalainen yhteiskunta oli siinä määrin kärjistynyt ja luottamus rapautunut, että suomalaiset tappoivat toisiaan sekä oikealla että vasemmalla. Suomalaisen yhteiskunnan menestystarina on siinä, että pääsimme sieltä pois, mutta nyt asiat ovat menossa selvästi taas huonompaan suuntaan. Suuri opetus historiasta on se, että onni löytyy keskilinjalta, ei ääriliikkeiden eikä ääriretoriikan parista. Kaikki menestys, mitä yhteiskuntana on saavutettu, tulee maltillisen linjan seuraamisen kautta. Jokaisen vastuullisen puolueen pitää tehdä linjaveto, ettei politiikkaa tehdä yhteiskuntaa vahingoittavalla tyylillä silloinkaan, kun se on hyvä ase poliittisia vastustajia kohtaan.”

Juuri äärioikeistolaisen ja valkoista ylivaltaa tavoittelevan ekstremismin torjuminen on käynyt Euroopassa yhä ajankohtaisemmaksi.Saksassa murhattiin kesäkuussa pakolaisuusmyönteisyydestään tunnettu paikallispoliitikko Walter Lübcke. Hän oli saanut uhkauksia äärioikeistolta ennen kuin häntä ammuttiin päähän kotinsa terassilla. Epäiltynä on äärioikeistolainen ekstremisti.

Myös Ohisalo on huomannut, että vihapuhetta saavat niskaansa varsinkin maahanmuuttoasioita esillä pitävät nuoret naiset ja rodullistetut.

”Twitterissä maahanmuuttopolitiikkaa on kommentoimassa tilejä, joissa ei ole kuvaa eikä oikeaa nimeä ja joilla on nolla seuraajaa. Tilit on luotu suoraan herjaamaan. Trollien tehtävä on viedä ihmisten aikaa ja harhauttaa heitä tekemästä juttujaan.”

Vaikuttaa siltä, että suurin osa ryönästä on suomalaisten omaa kiihotusta, mutta myös kansainvälinen informaatiovaikuttaminen on lisääntynyt.

”Esimerkiksi Brexitin yhteydessä on ollut tutkimusten mukaan selkeästi masinoitua informaatiovaikuttamista, jonka tavoitteena on nakertaa Euroopan yhtenäisyyttä. Mun aikaani trollit eivät tule käyttämään, mutta olen valmis keskustelemaan jokaisen ihmisen kanssa, joka käy keskustelua omalla naamallaan”, Ohisalo sanoo.

Sisäministeriön, oikeusministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön viime hallituskaudella asettaman, vihapuheen ja häirinnän torjuntaan keskittyvän asiantuntijatyöryhmän mukaan vihapuhe on niin vakava ongelma, että se edellyttää hallitusohjelman tasoisia linjauksia ja vihapuheen vastaisen toimintaohjelman laatimista.

Nykyinen lainsäädäntö ei huomioi riittävästi esimerkiksi maalittamista tai muuta verkon mahdollistamaa häirintää. Ohisalo myöntää, että aihe on tärkeä, ja sanoo tekevänsä oikeusministerin kanssa yhteistyötä asian ratkaisemiseksi.

Hänen mukaansa kyse ei ole vain yhteiskunnallista keskustelua käyviä poliitikkoja ja tutkijoita koskevasta ongelmasta.

”Myös poliisit ja syyttäjänlaitos kohtaavat työssään maalittamista.”

Se on ongelma, sillä poliisien määrä on laskenut 2010-luvulla ja rikostutkinnan kokonaiskuormitus on kasvanut.

”Siksi hallitusohjelmassa onkin sitouduttu lisäämään poliisien määrää 300:lla”, Ohisalo sanoo.

Hallitusohjelmassa on myös kirjaus siitä, että poliisikoulutukseen pyritään saamaan mukaan eri etnisistä taustoista tulevia ihmisiä.

”Se voisi lisätä luottamusta Suomessa ja arjen turvallisuuden kokemuksia.”

Terrorismitutkija Malkki kertoo kokevansa paljon sympatiaa Maria Ohisaloa kohtaan, joka on mukana tekemässä ratkaisua Isis-naisten kohtalosta.

”Terrorismintorjuntaa on kehitetty Suomessa vuodesta 2001 lähtien, mutta näin monimutkaista asiaa ei ole toistaiseksi ollut ratkaistavana.”

Malkin mukaan naisten ja lasten jättäminen leirille ei ole välttämättä vähiten riskialtis ratkaisu, sillä se voi kokonaisvaikutuksiltaan lisätä enemmän radikalisoitumista ja ennakoimattomia uhkia.

Olot Al-Holin leirillä ovat sietämättömät. Suurin osa siellä olevista on alle 12-vuotiaita, ja heistä pelätään kasvavan Isisin seuraava, katkeroitunut sukupolvi. Isiksen uskotaan myös koonneen rivejään, ja sekin mahdollisuus on, että äärijärjestö vahvistuu ja vapauttaa leiriltä kannattajiaan.

Malkin mukaan aihe on poliitikoille kaikkialla Euroopassa monin tavoin ikävä, sillä Isis-naisiin liittyy turvallisuusuhkia, jotka ovat vaikeasti ennakoitavissa, ja islamia koskeva debatti on latautunutta.

”Toisaalta ovat ihmisoikeus- ja oikeusvaltionäkökulmat, jotka rajaavat paljon vaihtoehtoja pois ja asettavat valtioille moraalisia velvoitteita huolehtia kansalaisistaan. Sopusoinnun löytäminen näiden välillä on vaikeaa. Kyseessä on asia, jota ei pystytä ratkaisemaan tiedolla. Tiedosta on apua, mutta ennen kaikkea kyse on arvoratkaisuista sekä siitä, millä tavalla valitut ratkaisut tehdään poliittisesti mahdollisiksi.”

Malkin mukaan on olemassa vain vähän aineistoa, jonka pohjalta Isis-naisten muodostamaa turvallisuusuhkaa voi arvioida.

Se tiedetään, että osa Al-Holin leirillä olevista suomalaisnaisista on levittänyt Isisille myönteistä propagandaa ja osa on kertonut kansainvälisen median haastatteluissa, etteivät he kadu lähtöään kalifaattiin. Malkki ei kuitenkaan antaisi naisten haastatteluille paljon painoarvoa.

”Tilanne, jossa he ovat, on erikoinen. He ovat yhä kaiken tapahtuneen keskellä. He ovat leirillä toisten käskyvallan alla, ja siellä on muitakin Isisissä mukana olleita. Naisten pitää miettiä lausuntoja antaessaan omaa vertaisryhmäänsä ja sitä, miten se heihin suhtautuu.”

Malkki huomauttaa, että terroritoimintaan liittyvät pelot ovat usein ylimitoitettuja verrattuna sen aiheuttamiin riskeihin, ja tähän terrorismi myös pyrkii.

”Tärkeintä, mitä valtio voi tehdä, on tarjota jonkinlainen ulospääsy ääritoiminnasta. Monet terroristiseen toimintaan osallistuvat ihmiset jatkavat toimintaansa, koska eivät näe mahdollisuutta irtautua siitä eikä ympäröivä yhteiskunta anna siihen mahdollisuutta.”

Näihin asioihin Ohisalo perehtyy täällä sisäministeriössä Kirkkokadulla Helsingin Kruununhaassa. Ohisalon oma työhuone on vielä muuton jäljiltä, ja kahvit on katettu neukkariin.

"Suomi ei ole irrallinen saareke muusta maailmasta, emmekä voi käpertyä sisäänpäin."
Maria Ohisalo

Hän kertoo, ettei Isis-naisten ja -lasten tilanteesta ole tehty ratkaisua, mutta muistuttaa, ettei heidän tuloaan Suomeen voi estääkään.

”Suomen kansalaiset saavat palata kotimaahansa.”

Osa Isiksen mailla asuneista on jo palannutkin. Jotkut heistä ovat kantasuomalaisia perheenäitejä. Suomessa on kuitenkin valmistauduttu. Sisäministeriö julkaisi jo toissa vuonna raportin siitä, millaista yhteistyötä viranomaiset voivat tehdä Suomeen palaavien vierastaistelijoiden deradikalisoimiseksi. Tärkeintä olisi saada ihmiset mukaan erilaisiin exit-ohjelmiin.

Isis, Välimeri ja äärioikeisto. Ohisalon pöydällä olevat tehtävät ovat kooltaan valtavia ja niiden ratkaisuun tarvittavat poliittiset arvovalinnat syvää eettistä pohdintaa edellyttäviä. Ohisalon teesi osallisuudesta sopii kuitenkin jokaiseen niistä.

Ja on Ohisalon teeseille osallisuuden ja hyvinvointivaltion turvaverkkojen vaalimisesta vielä kolmaskin peruste, tutkimustietoa henkilökohtaisempi. Hän tietää, että jos turvaverkot toimivat ja apua tarvitsevaa autetaan, lopputuloksena voi olla avoimeen demokratiaan uskovia poliitikkoja.

Maria Ohisalo vietti elämänsä ensimmäisen syntymäpäivän helsinkiläisessä turvakodissa, sillä hänen kirvesmies-isällään oli vakava alkoholiongelma. Vanhempiensa eron jälkeen Ohisalo eli Itä-Helsingissä pienituloisen terveydenhoitajaäitinsä kanssa mutta tapasi myös isäänsä. Läheisen sairaus aiheutti Ohisalolle paljon epävarmuutta elämään.

”Sitä oppi olemaan jatkuvasti valmiudessa sen suhteen, mitä tuleman pitää”, Ohisalo sanoo.

Hän muistelee, kuinka humalassa olevan isän kanssa liikkuminen ihmisten ilmoilla hävetti ja kuinka petetyt lupaukset kirvelivät.

”Isä on rakas ihminen, ja haluan pitää häneen välit kunnossa. Haluan kuitenkin kertoa, että muhun on vaikuttanut se sairaus, jota ei sairaudeksi usein tunnisteta, vaan joka nähdään heikkoutena ja omana valintana. Miten paljon sitä asiaa onkin jossain kohtaa hävennyt. Mutta päätin, että voin hävetä loppuelämäni tai sanoa muille, että te ette ole yksin. Tämä on kansantauti, johon pitäisi löytää ratkaisuja”, Ohisalo sanoo.

Ohisalon elämä oli taloudellisesti niukkaa, eikä äidillä ollut varaa ostaa yleisurheilua harrastaneelle Ohisalolle seuran edustusvaatteita. Silloin valmentaja hankki Ohisalolle verkkapuvun, jotta hän pääsisi mukaan kisoihin. Koulussa häntä kannustettiin opiskelemaan. ”Oli ihmisiä, jotka kannustivat eteenpäin ja sanoivat, että senkus teet niitä asioita, joille palat.”

Ohisalo haluaa korostaa, että hänellä on ollut ”monella tavalla onnellinen” lapsuus ja nuoruus.

”En ole joutunut kokemaan väkivaltaa, vaikka olenkin nähnyt aikuisten keskinäisiä riitoja ja tappeluita, mitä lapsen ei tarvitsisi nähdä.”

Ohisalo myös ajattelee, että hänen kokemuksensa ovat arvokkaita sisäministerin työssä: kun hän on keskustellut poliisin kanssa syrjäytymisestä, hän on tarkkaan tiennyt, millaisista asioista on kyse.

Itse Ohisalo käyttää alkoholia, välillä. ”En ole vältellyt sitä niin kauan kuin se pysyy kivana asiana. Mutta on siistiä olla illallisella tai baarissa se, joka pyytää alkoholittoman vaihtoehdon. Otan usein vissyä ja karpalomehua. Mulla ei ole aikaa palautua krapulasta, valitsen mieluummin sunnuntaisin treenin.”

Rakkaus Tinderistä – Ensitreffit Pride-piknikillä

Treenikumppanina pitkillä pyörälenkeillä Ohisalolla on usein avopuoliso, Miika Johansson, joka on töissä North European Oil Trade Oy:ssä, Itämeren alueen merkittävimmässä yksityisessä öljy- ja biopolttoaineita välittävässä yhtiössä.

”Tapasimme Tinderin kautta. Näimme ensimmäistä kertaa Pride-päivänä neljä vuotta sitten. Olin menossa Pride-piknikille, ja minulla oli sateenkaarirusetit ja eväsretkikamat mukana. Kävimme kahvilla Vanhassa kauppahallissa. Sen jälkeen ollaan pidetty tiiviisti yhtä. Hän on ihan loistava elämänkumppani, joka jaksaa tukea minua kaikessa, ja toivottavasti minäkin pystyn tukemaan häntä.”

Johansson oli samassa työpaikassa jo kaksikon tavatessa. Johansson on kommentoinut Instagramissa, että ”hyödyketraderin ja köyhyystutkijan sananvaihto maailmanmenosta saattaa välillä johtaa konfliktiin”, mutta toisaalta kertonut oppineensa Ohisalolta muun muassa eriarvoistumisesta ja tasa-arvosta.

”Ei mulla ole tohon enempää kommentoitavaa. Olen ollut vihreässä politiikassa mukana 11 vuotta, ja hän on tullut matkan varrella mukaan. Kun ihastun ja rakastun, en katso ammattia vaan ihmistä. Käymme hyvää yhteiskuntapoliittista keskustelua.”

Pariskuntaa on huvittanut kiinnostus heidän suhdettaan kohtaan. Kesäkuussa Seiska-lehti pisti paparazzin Ohisalon puolison perään, ja otsikot kirkuivat avoliiton paljastumista. ”Pyörä-Miika on sisäministeri Ohisalon salattu öljyrakas – kuvat!"

”Salarakas-tittelille on aika paljon naureskeltu lähipiirissä”, Ohisalo hymähtää.

"Katso niistä kasoista”, Ohisalo sanoo puhelimeensa peilin edessä istuen. Hän on istunut meikattavana studiossa Imagen kuvausta varten, kun valokuvaaja on pyytänyt Ohisaloa poseeraamaan kahdessa eri asussa.

Sisäministerillä on mukanaan vain yllään oleva mekko, ja erityisavustaja Taru Anttonen on lähtenyt ministerin Viikin-kotiin hakemaan mustaa pooloa ja farkkuja. Nyt Ohisalo miettii puhelimessa, mistä ne saattaisivat löytyä.

”Ei ole helpoin viikko takana, loman jälkeen olisin ollut freesimpi”, Ohisalo sanoo puhelun lopetettuaan, ja katsoo itseään peilistä.

Keskiviikko-iltana Ohisalo on vetänyt EU-maiden sisäministerien epävirallisen kokouksen Finlandia-talolla, ja työpäivä on venynyt 14-tuntiseksi. Torstaina on ollut virallinen sisäministerien kokous, jossa on keskusteltu maahanmuuton ja sisäisen turvallisuuden tulevaisuudesta sekä tekoälyn mahdollisuuksista ja uhista.

Lisäksi sisäministerit ovat osallistuneet simulaatioon, jossa kuvitteellisessa maanosassa alkaa yhtaikaa erilaisia hybridivaikuttamisen operaatioita. Kukin maa on päättänyt harjoituksessa, minkä toimintamallin valitsevat niiden torjumiseksi, ja tuloksia on tarkasteltu yhdessä. Illalla on käyty vielä illallisella Kalastajatorpalla.

Ohisalo on tyytyväinen kokousten antiin.

”Paljon yhteistä ymmärrystä turvallisuusyhteistyön tarpeellisuudesta. Yksikään valtio ei pärjää yksin. Kansainvälisyyden merkitys tulee vahvistumaan kaikessa. Suomi ei ole irrallinen saareke muusta maailmasta, emmekä voi käpertyä sisäänpäin”, Ohisalo sanoo.

Lomalla Ohisalo aikoo katso tv-sarjoja kuten Stranger Thingsiä Netflixistä ja pyöräillä avopuolisonsa kanssa pitkiä lenkkejä.

”Kunhan nyt saisi vain olla hetken.”

Keskeneräisiä kirjojakin olisi luettavana: Haruki Murakamin kirja on odottanut Ohisalon yöpöydällä jo pitkään. Viimeksi Ohisalo ehti lukea Tara Westoverin romaanin Opintiellä, joka kuvasi Yhdysvaltojen syrjäseuduilla asuvan äärivanhoillisen mormoniperheen elämää.

Westoverin elämään perustuvassa kirjassa kerrotaan, kuinka vanhemmat keskittyivät maailmanlopun odottamiseen. Kotikoulussa uskonnollisten tekstien parissa kasvatettu kirjan päähenkilö pääsi luokkahuoneeseen ensimmäisen kerran vasta 17-vuotiaana, ja se muutti hänen elämänsä suuntaa.

”Se on mahtava kuvaus siitä, miten kouluttautuminen voi muuttaa maailmaa ja oppineisuus avata ovia”, Ohisalo kehuu.

Ja juuri se on viesti, jonka Ohisalokin haluaa kertoa ihan kaikille. ■

Artikkeliin on haastateltu myös Suomen Pakolaisavun vaikuttamistyön päällikköä Ida Schaumania ja Bios-tutkimuskeskuksen tutkijaa Emma Hakalaa.

Julkaistu: 14.12.2019
1 kommentti