Apu

Lievitätkö stressiä aina suklaalevyllä? Saatat olla tunnesyöjä – Hälytyskellojen pitäisi soida, jos ruoka on ainoa keino rauhoittaa tai hemmotella itseään

Lievitätkö stressiä aina suklaalevyllä? Saatat olla tunnesyöjä – Hälytyskellojen pitäisi soida, jos ruoka on ainoa keino rauhoittaa tai hemmotella itseään
Jos aina suitsii stressiä karkkipussilla tai hakee lohtua suklaasta, on hyvä havahtua. Jokainen hoivaa joskus itseään ruoalla, mutta säännöllinen tunnesyöminen estää tunteiden käsittelyn ja jättää usein jälkeensä häpeää. Lisäksi se vie voimia ja voi näkyä vaa’alla.
Julkaistu: 4.10.2022

Kun takana on stressaava päivä, puoliso ärsyttää tai sisällä kumisee epämääräinen tyhjä olo, moni meistä tarttuu suklaaseen. Sokerin ja rasvan yhdistelmä tuo hetken nautintoa ja tuntuu auttavan kurjaan tunteeseen. Onko tämä pahasta – ja onko kyse tunnesyömisestä?

– Jokainen ihminen syö joskus tunteisiin. Jos välillä hemmottelee itseään ruoalla rankan viikon jälkeen, se on täysin normaalia eikä vaikuta fyysiseen tai psyykkiseen terveyteen mitenkään, sanoo laillistettu ravitsemusterapeutti Jonna Heinonen, joka on erikoistunut syömisen psykologiaan.

Mikäli syö suklaapatukan alakuloon tai stressiin silloin tällöin, syytä huoleen ei siis ole. Omaa oloa on toisinaan ihan sallittua parantaa ruoan avulla. Tämä tieto helpottaa monia.

Onkin itse asiassa hyvä ymmärtää, että syömiseen liittyy aina tunteita. Kesän ensimmäinen jäätelö maistuu taivaalliselta, mummon reseptillä valmistettu kaalilaatikko tuo mieleen lämpimiä muistoja, eikä juhla tunnu juhlalta ilman hyvää ruokaa.

Ruoka on ihmiselle lähtökohtaisesti asia, joka tuo hyvää oloa, ja niin kuuluu ollakin. Ilman ravintoa emme pysyisi hengissä.

Tapa turruttaa tunteet

Joskus suhde ruokaan kuitenkin vääristyy. Jotain on vialla, jos kurjia tunteita kohdatessaan päätyy aina hoivaamaan itseään herkuilla.

– Tunnesyöminen on tunteiden säätelemistä ruoan avulla. Useimmiten kyse on hankalista tai haastavista tunteista, joita ei ehkä pysty kohtaamaan muuten, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Katarina Meskanen.

Tunnesyöjällä ruoka ja syöminen ovat siis välineitä, jotka turruttavat ikävät tunteet.

Tunnesyöminen on voinut saada alkunsa lapsuudesta, jos vanhemmat ovat vaikkapa aina antaneet tikkarin piristämään pahantuulista lasta tai rakkautta on osoitettu pelkän ruoan avulla eikä kotona ole opetettu tunnetaitoja. Se voi alkaa myös raskaan elämänvaiheen myötä, kun on yhä uudelleen helpottanut oloaan herkuilla. Tunnesyöminen on siis opittu tapa ja selviytymiskeino tunnemyräkässä.

Tunteita ei kuitenkaan kuuluisi aina syödä pois.

– Jos ruoka on ainoa keino rauhoitella tai hemmotella itseään, hälytyskellojen pitää soida, Heinonen sanoo.

Kiellot ruokkivat tunnesyömistä

Yksi tunnesyömisen pulma on, että harva tunnesyöjä syö suruunsa lehtikaalia, porkkanaa tai näkkileipää. Energiatiheät herkut, kuten karkit, jäätelö, leivon­naiset tai sipsit tuntuvat turruttavan tunteita paremmin.

– Useimmat tunnesyöjät helpottavat oloaan tunne­kuohussa ruoilla, joita he pyrkivät arjessa ­välttämään tai jopa kieltämään itseltään, Katarina Meskanen sanoo.

Aina kyse ei ole edes ruoista, jotka mielletään perinteisesti herkuiksi. Jos on kieltänyt itseltään ­vaalean pastan tai leivän, siitä tulee kielletty hedelmä – ja mikä olisikaan houkuttelevampaa?

– Kielletyt ruoat eivät ole neutraaleja, vaan niihin liittyy vahva tunnelataus ja ajatus, että ne tuovat helpotusta. Mitä kielletympi ruoka on kyseessä, sitä helpommin siihen haksahtaa tunne­kuohun keskellä. Tämä taas lisää ajatusta, että kyseinen ruoka addiktoi, Meskanen sanoo.

Ruokien kieltäminen tai rajoittaminen lisääkin riskiä tunnesyöntiin.

– Tunnesyöjillä on usein paljon ruokaan liittyviä rajoituksia ja kielto­listoja. Tunnesyöminen on voinut myös saada alkunsa siitä, että on kieltänyt itseltään herkut, Jonna Heinonen sanoo.

Kun ihminen sitten päätyy syömään kaksin käsin näitä itseltään kieltämiään ruokia, seuraa usein häpeää, syyllisyyttä ja pettymystä. Nämä tunteet ja syömisen hallinnan menetys ovat puolestaan takuuvarmoja merkkejä, että syömisestä on tullut ongelmallista.

Entä miten useimmat meistä sitten yrittävät ratkaista tilanteen? Pistämällä tietenkin itsensä kuriin eli kieltämällä herkut entistä vahvemmin. Se taas on sama kuin heittäisi bensaa liekkeihin.

– Jos suklaan syöminen lähtee aina käsistä, on ymmärrettävää, että alkaa rajoittaa sen syömistä. Se kuitenkin lisää suklaan himoittavuutta entisestään, Meskanen sanoo.

Tunnesyöminen on näin itseään ruokkiva noidankehä. Pahimmillaan se voi johtaa jopa syömishäiriöön. Onkin hyvä muistaa, että ruokia ei kannata jakaa kiellettyihin ja sallittuihin, vaikka haluaisi syödä terveellisesti.

– Moni haluaisi saada valmiin ruokavalion, jota noudattamalla tunnesyöminen lakkaa. Todellisuudessa dieetit ja tiukkuus vain pahentavat tunnesyömistä, Heinonen sanoo.

Tärkeä oivallus on myös se, että aina kyse ei olekaan tunteista. Illan suklaaromahduksen takana voi olla myös puhdas nälkä.

– Aika usein kyse on energia­vajeesta eikä tunnesyömisestä, Heinonen sanoo.

Kaava menee seuraavasti: Illalla syö jotain, josta tulee morkkis. Aamulla tunne on vielä mielessä. Sen vuoksi päättää jättää aamiaisen väliin ja syödä lounaaksi salaatin. Illan tullen nälkä on kiljuva ja sipsipussi kutsuu. Seuraavana päivänä sama toistuu, ja kierre on valmis.

Säännöllisesti ruokaa

Moni havahtuu tunnesyömiseen, kun paino alkaa sen vuoksi nousta. Aina tunteisiin syöminen ei kuitenkaan näy vaa’alla, vaan väsymyksenä, verensokerin heittelyinä tai hampaiden reikiintymisenä. Lisäksi siitä seuraa henkistä pahaa oloa ja sen aiheuttaneet tunteet ja asiat niiden taustalla jäävät selvittämättä.

Miten tunnesyömisen saa loppumaan?

– Jos tunnesyöminen liittyy iltoihin, on aina tärkeää varmistaa, että ruokavalio on kunnossa. Ensi­sijainen asia ei ole se, mitä syö, vaan että syö tasaisesti, Jonna Heinonen sanoo.

Hyvä ohjenuora on syödä 3–4 tunnin välein ja aloittaa päivä aina aamiaisella. Kun ikää tulee, säännöllinen syöminen on entistäkin tärkeämpää, sillä ruokahalu voi hiipua vuosien karttuessa.

– Energiavajeen merkkejä ovat hallitsemattomat mielihalut, väsymys, vetämätön olo, ärsyyntyminen ja motivaation puute, Heinonen sanoo.

Stop ruokarajoituksille

Seuraava asia tunnesyömisen taklaamisessa on purkaa kaikki rajoitukset syömisen ympäriltä, opetella herkuttelemaan ja syömään intuitiivisesti. Se tarkoittaa, että saa syödä joka päivä mitä mieli tekee eikä mitään sääntöjä tai kieltoja ole.

– Ihmiset ovat usein hirveän huolissaan painosta ja pelkäävät lihovansa, jos alkavat herkutella. Herkut eivät kuitenkaan lihota, vaan niiden määrä. Tunne­syöjä syö usein herkkuja kuin leipää. Kun niistä oppii nauttimaan kunnolla, syöty määrä pienenee automaattisesti, Heinonen sanoo.

Kun herkuttelua harjoitellaan, idea onkin syödä hitaasti ja keskittyä makuun. Ei siis hotkaista karkkipussia edes kunnolla pureskelematta, vaan nautiskellaan jokaisesta suupalasta rauhassa.

– Ensin herkkua vain maistellaan suussa ja keskitytään siihen, miten maku muuttuu, Heinonen kertoo.

Tärkeää on myös harjoitella lopettamaan syöminen, kun ei enää tee mieli. Se voi olla vaikeaa, jos on aina tottunut syömään karkkipussin kerralla loppuun.

Intuitiivista syömistä voi opetella, vaikka sairastaisi sellaista sairautta, johon liittyy ruokavaliosuosituksia. Silloin on vain pidettävä järki mukana ja katsottava, että syö sairauden kannalta epäedullisia ruokia kohtuudella.

Hankalat tunteet kuuluvat elämään

Kolmas keino katkaista tunnesyömisen kierre on opetella käsittelemään tunteitaan muilla tavoin.

– Se vaatii asennemuutosta. Pitää hyväksyä, että hankalat tunteet, kuten ahdistus, suru ja viha, kuuluvat elämään eikä niitä tarvitse paeta ja sysätä pois syömisen avulla, Katarina Meskanen sanoo.

On hyvä tiedostaa, että tämä prosessi on pitkä, eikä tuo heti helpotusta. Pidemmän päälle se kuitenkin vapauttaa henkisiä voimavaroja.

Samalla pääsee siitä kurjasta olosta, joita herkkujen ahmiminen tunteisiin itsessään aiheuttaa: enää ei tarvitse sättiä itseään, kun tuli taas syötyä koko kakku kerralla.

Kun tunteidensa ääreen uskaltaa pysähtyä, alkaa myös oppia ymmärtämään niitä. Silloin ei ole enää vain epämääräinen paha olo, vaan pystyy tarttumaan asioihin tunteiden taustalla.

– Tunteilla on tarkoitus, ja usein on hyvä pohtia, mistä tunne kertoo, Meskanen sanoo.

Pistävä kateellisuus voi viestiä, että toivoisi elämäänsä jotain, mitä toisella on. Näin voi alkaa tavoitella sitä jotain ja muokata elämäänsä sen mukaan. Ahdistus taas saattaa olla merkki siitä, ettei elämä ole tasapainossa, vaan vastuita ja tekemistä on liikaa vapaa-aikaan nähden. Pelko puolestaan voi osoittaa, että vastassa on liian iso haaste ja on ehkä viisainta olla tarttumatta siihen.

Kun lakkaa turruttamasta tunteitaan ruoalla, voikin alkaa ymmärtää itseään paremmin ja luoda elämästään enemmän omannäköisen.

Asiantuntijat: laillistettu ravitsemusterapeutti Jonna Heinonen ja psykologi, psykoterapeutti Katarina Meskanen.

Älä usko näihin myytteihin

1. Ruoalla palkitseminen on haitallista

Itseään voi hyvin palkita ruoalla, kunhan se ei ole ainoa hemmottelukeino. On myös hyvä miettiä, kumpi on pienempi paha: se, että syö lenkin jälkeen pienen suklaa­patukan, vai se, että lenkki jää tekemättä, koska siitä ei saa palkkiota. Jos jokaisen lenkin jälkeen ahmaisee levyllisen suklaata, asia on tietenkin toinen.

2. Terveellinen ruokailu estää tunnesyömisen

Kun syö säännöllisesti ja fiksusti, mieliteot vähenevät. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että terveellinen ruokailu ja terve ruokasuhde eivät ole sama asia. Terveeseen ruokasuhteeseen liittyy sallivuus ja toisinaan myös herkuttelu. Terve suhtautuminen ruokaan suitsii tunne­syömistä. Ehdottoman terveellinen syöminen voi sen sijaan viestiä, että suhde ruokaan on vinksallaan.

3. Tunnesyöminen on aina läsnä

Tunnesyöminen voi olla säännöllistä. Se voi kuitenkin myös pysyä pitkään poissa ja alkaa sitten uudestaan tauon jälkeen, kun elämässä tulee kuormittava vaihe.

Kommentoi »