Terveysvaikutteiset elintarvikkeet ovat käyneet läpi tiukan seulan – Kannattaisiko niitä lisätä ruokavalioon?

Ruokakaupoissa myydään monenmoisia elintarvikkeita, joihin liitetään mielikuva erityisestä terveellisyydestä. On vitaminoituja juomia, omega-3-kananmunia, kolesterolia alentavia levitteitä, maitohappobakteereja sisältäviä jogurtteja, runsaskuituisia muroja ja erilaisia runsasproteiinisia ruokia. Silti vain osaa niistä saa kutsua terveysvaikutteisiksi elintarvikkeiksi.

Terveysvaikutteinen elintarvike tarkoittaa ruokaa tai ravintolisää, joka sisältää riittävän määrän tutkitusti terveyteen vaikuttavaa ainesosaa. Elintarvikkeiden terveysväitteet pitää hyväksyttää, eikä se ole helppoa.

– Jotta elintarviketta saisi väittää terveysvaikutteiseksi, sen terveysväitteistä on oltava tieteellisesti tutkittua ja arvioitua näyttöä, jonka Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on hyväksynyt, kertoo Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori ja EFSAn tieteellinen asiantuntija Marina Heinonen.

Euroopan komissio ylläpitää rekisteriä elintarvikkeiden ainesosista, joille on haettu terveysväitteitä. Jotta terveysväitteen saisi, ainesosan on vähennettävä sairauden riskiä tai vaikutettava muuten myönteisesti ihmisen terveyteen. Tällainen vaikutus voi olla esimerkiksi väsymyksen väheneminen.

Rekisteristä selviää, että hakemuksia on valtavasti – ja suurin osa niistä on hylätty. Hyväksyntää on haettu kaikkiaan 2 326 väitteelle. Niistä vain 261 on hyväksytty. Terveysväitteen ovat saaneet muun muassa kalsium, kupari, biotiini, rauta, magnesium, kauran beetaglukaani, proteiini, ksylitoli ja saksanpähkinä.

Rekisterissä määritellään tarkkaan, millainen kunkin hyväksytyn ainesosan terveysvaikutus on. Suomessa eniten puhuttuja ovat kasvistanolit ja -sterolit, joita on muun muassa levitteissä ja jugurteissa. Ne alentavat kolesterolia eli vaikuttavat näin verisuonten ja sydämen terveyteen.

Ksylitoli vähentää bakteerien aiheuttamaa plakkia ja ehkäisee hampaiden reikiintymistä. Kauran liukoinen beetaglukaanikuitu laskee veren kolesterolia ja vähentää verensokerin nousua aterian jälkeen. Kalsium muun muassa vahvistaa luustoa ja edistää ruoansulatusentsyymien normaalia toimintaa. Omega-3-rasvahappoihin kuuluva alfalinoleenihappo ylläpitää normaalia kolesterolia.

Myös vitamiineille on hyväksytty terveysvaikutuksia. B12 esimerkiksi vähentää väsymystä, C-vitamiinia tarvitaan muun muassa kollageenisynteesiin, ja D-vitamiini on tärkeä vastustuskyvylle.

Kiinnostavaa on myös se, mitä hyväksyttyjen terveysväitteiden listalta puuttuu.

– Yhdellekään probiootille ei ole hyväksyttyä terveysväitettä, Marina Heinonen sanoo.

Sen sijaan hylättyjä väitteitä on pitkä lista. Tämä voi hämmentää, sillä probioottien eli elävien mikrobivalmisteiden hyvistä suolistovaikutuksista on puhuttu paljon, ja niitä myydään apteekeissakin.

Apteekin probioottivalmisteet ovat kuitenkin asia erikseen. Elintarvikelainsäädännön alaisuuteen kuuluvat tavallisissa kaupoissa myytävät ravintolisät ja elintarvikkeet, kuten jogurtit, joihin on lisätty probiootteja.

– On erikoista, ettei probiooteilla ole hyväksyttyjä terveysväitteitä elintarvikkeissa, vaikka tutkimustieto on aika vankkaa ja sitä on pitkältä ajalta, sanoo laillistettu ravitsemusterapeutti Kirsi Englund Terveystalosta.

Ruokakaupoissa myydään kuitenkin runsaasti tuotteita, joissa lukee vaikkapa ”sisältää maailman tutkituinta LGG-maitohappobakteeria” tai ”sisältää eläviä asidofilus- ja bifidobakteereja”. Eivätkö nämä ole terveysväitteitä probiooteista?

– Eivät ole, sillä ne kertovat tuotteen sisällöstä. Jos tuotteessa sanottaisiin, että nämä ainesosat auttavat pitämään vatsan kunnossa, ne olisivat terveysväitteitä. Silloin niistä pitäisi olla todistusaineistoa, Heinonen sanoo.

Proteiinista puhutaan nykyisin paljon, ja sillä on myös monta terveysväitettä. Proteiini edistää lihasmassan kasvua ja säilymistä sekä ylläpitää luustoa. Sitä tarvitaan myös lasten luuston kehittymiseen.

Markkinoilla on valtavasti erilaisia proteiinituotteita. Kuinka paljon proteiinia elintarvikkeessa pitää olla, jotta siihen voidaan liittää terveysväitteitä?

– Tuotetta saa sanoa proteiininlähteeksi ja siinä saa käyttää proteiinin terveysväittämiä, jos sen sisältämästä energiasta vähintään 12 prosenttia tulee proteiinista, Kirsi Englund kertoo.

Ehkä tunnetuin proteiinielintarvike on proteiinirahka. Englund laskee, että proteiinirahkassa on proteiinia 10 prosenttia. Sadassa grammassa rahkaa on 78 kilokaloria, ja tästä määrästä 40 kilokaloria tulee proteiinista. Siten yli 50 prosenttia proteiinirahkan energiasta tulee proteiinista, eli terveysväitteen kriteerit täyttyvät.

Entä sitten tavallinen rahka? Englund sanoo, että tavallisessa maustamattomassa rahkassa on aika lailla sama määrä proteiinia kuin proteiinirahkassa. Siinäkin saisi siis käyttää samaa terveysväitettä.

Joissakin tapauksissa kyse onkin ennen kaikkea elintarvikkeen brändäyksestä ja kuluttajien mielikuvista. Onko siis mitään järkeä ostaa proteiinirahkaa?

– Tavallinen rahka ei maistu kaikille. Proteiinirahkassa on pehmeämpi koostumus ja se on maustettua, joten sitä voi olla mukavampi syödä välipalaksi, Englund sanoo.

Proteiiniin ja moniin muihin elintarvikkeisiin liittyy myös ravitsemusväitteitä. Kun purkin kyljessä lukee, että tuote sisältää 10 prosenttia proteiinia, kyseessä on ravitsemusväite. EFSA säätelee myös niitä. Ravitsemusväitteitä ovat esimerkiksi sellaiset ilmaisut kuin runsaasti proteiinia, runsaskuituinen, vähärasvainen, rasvaton, sokeriton, ei lisättyä sokeria, vähäsuolainen, kevyt, omega-3-rasvahappojen lähde ja kuidun lähde.

Kaikille ravitsemusväitteillekin on tarkkaan määritellyt kriteerit. Elintarviketta saa esimerkiksi sanoa runsaskuituiseksi, jos se sisältää vähintään kuusi grammaa ravintokuitua sataa grammaa kohden tai vähintään kolme grammaa kuitua sataa kilokaloria kohden.

Kenen sitten kannattaa käyttää terveysvaikutteisia elintarvikkeita? Periaatteessa kenen tahansa, mutta pitää muistaa, että yksittäisten elintarvikkeiden sijaan tärkeintä on aina ruokavalion kokonaisuus.

– Mikään ruoka satunnaisesti syötynä ei hetkauta terveyttä suuntaan tai toiseen, eli yksittäinen proteiinirahka tai vitamiinijuoma ei tee ruokavaliosta terveellistä. Päivittäisessä käytössä tuotteella on tietysti enemmän merkitystä, Kirsi Englund sanoo.

Työssään hän ei lähtökohtaisesti suosittele terveysvaikutteisia elintarvikkeita. Joissakin tilanteissa ne voivat kuitenkin olla hyviä lisäyksiä ruokavalioon osana muuta syömistä.

– Saatan suositella asiakkaalle esimerkiksi D-vitaminoitua maitojuomaa tai jugurttia, jos hän muutoinkin syö päivittäin vastaavaa ruokaa ja vitamiinin saanti jää muuten ruokavaliossa niukaksi. Tällöin terveysvaikutteinen ruoka tuo lisäarvoa: hän saa enemmän tarvittavaa ravintoainetta elintarvikkeesta, joka sopii hänen arkeensa, Englund sanoo.

Kolesterolia alentavat levitteet ovat hyvä idea, jos kolesteroliarvoissa on parannettavaa. Valmiiksi maustettu proteiinirahka voi puolestaan olla kätevä välipala, jos proteiinin saanti jää muuten turhan alhaiseksi.

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että terveysvaikutteisten elintarvikkeiden terveysväitteet koskettavat tiettyjä ainesosia, eivät tuotteen terveellisyyttä yleisesti.

– Terveysväitteet ovat hyvin yksisilmäisiä. EU:ssa ei harmillisesti ole saatu voimaan ravintoprofiilia, joka määrittäisi, että terveysväitteitä voivat saada vain tuotteet, joiden ravintoarvot ovat ihanteelliset, Marina Heinonen sanoo.

Tämä tarkoittaa, että tuote ei välttämättä ole kaikilta osin terveellinen, vaikka se olisi saanut terveysväitteen. Terveysvaikutteisen elintarvikkeen ei tarvitse olla esimerkiksi vähäsokerinen tai vähäsuolainen.

Terveysväittämän saaneista ainesosista ei pitäisi olla haittaa terveydelle, jos ei tee isoja ylilyöntejä. Esimerkiksi jotkin rasvaliukoiset vitamiinit kertyvät elimistöön, joten niitä sisältäviä tuotteita ei kannata käyttää ylen määrin pitkiä aikoja.

Joissakin terveysväittämissä on mietitty myös väärinkäyttöä ja yhteiskunnallista näkökulmaa.

– On tieteellistä näyttöä, että kofeiini parantaa keskittymiskykyä ja vireystilaa. EU-parlamentti ei kuitenkaan hyväksynyt näitä väitteitä. Ei haluttu, että energiajuoman kyljessä saisi lukea: auttaa keskittymään, Heinonen kertoo.

Päätöksellä haluttiin suojella teinejä ja nuoria aikuisia, jotta energiajuomat eivät houkuttelisi heitä entistäkin enemmän.

Asiantuntijat: ravinnon turvallisuuden professori ja tieteellinen asiantuntija Marina Heinonen, Helsingin yliopisto ja EFSA ja ravitsemusterapeutti Kirsi Englund, Terveystalo.