Image

Riikka Suomisen kolumni: Mitä jos Trump oli vain lämppäri?

Riikka Suomisen kolumni: Mitä jos Trump oli vain lämppäri?
"Suomessa lämppäri oli tietenkin Timo Soini. Soinin tavoite oli testata, kuinka pitkälle populismilla pääsee", kirjoittaa Riikka Suominen.
Julkaistu: 22.2.2021

Epäuskoinen nauru uutisia seuratessa on vähentynyt. Ei enää Yhdysvaltain presidenttiä, joka astelee Air Force Oneen vessapaperi kengänpohjassa liehuen tai joka järjestää tiedotustilaisuuden vahingossa Four Seasons -nimisen maisemointiliikkeen takapihalla. Mutta mitä jos Donald Trump olikin vain yleisöä lämmittävä narri? Aiemmin on nähty esimerkkejä, miten sellainen auraa tietä kolkommille voimille.

Ruotsissa yleisön lämmitteli Uusi demokratia -puolue 1990-luvun alussa. Sitä johti rasistisen iskelmämanagerin ja sirkustirehtööriksi pukeutuvan kreivin kaksikko. Koominen duo normalisoi muukalaisvihaa ja raivasi tietä 2000-luvun ruotsidemokraateille. Se olikin sitten jo valkoista ylivaltaa tavoittelevien liikkeiden suora perillinen.

Soinin tavoite oli testata, kuinka pitkälle populismilla pääsee. Ja pääsihän sillä ulkoministeriksi asti. Mutta oliko Soinilla poliittisia tavoitteita, etenivätkö ne tehokkaasti?

Tanskassa verojuristi ja pölhöpopulisti Morgen Glistrup teki poliittisesta amatöörimäisyydestä hyveen. Myöhemmin Glistrupin käynnistämää liikettä veivät eteenpäin laita­oikeistolaiset. He onnistuivat muuttamaan Tanskan yhdeksi Euroopan muukalaisvastaisimmista maista, jossa maahanmuuttajalähiöissä on kovempi lainsäädäntö ja demari­pääministeri haaveilee nollasta turvapaikanhakijasta.

Suomessa lämppäri oli tietenkin Timo Soini. Soinin tavoite oli testata, kuinka pitkälle populismilla pääsee. Ja pääsihän sillä ulkoministeriksi asti. Mutta oliko Soinilla poliittisia tavoitteita, etenivätkö ne tehokkaasti? Ehkä oikeistohallitus ei olisi ollut niin armoton vuoden 2015 pakolaiskriisin hoidossa, mutta tuskin ero olisi ollut suuri ilman perussuomalaisiakaan. Pikemminkin, kuten perussuomalaisten nykyinen varapuheenjohtaja Riikka Purra edellisessä Imagessa kuvasi, Soinin perussuomalaiset oli lähinnä retoriikkaa.

”Puheenjohtaja sanoi jotain värikästä ja hassua, media otsikoi sen ja siitä tuli puolueen linja.” Mutta plotkauttaja­narri joutui antamaan lavan seuraajalleen Halla-Aholle, jonka antisemitististisiä mielipiteitä Lauri Nurmi nosti esiin kirjoittamassaan epävirallisessa elämäkertakirjassa.

Media antoi Trumpille moninkertaisesti ilmaista näkyvyyttä muihin poliitikkoihin nähden. Eikä se tyrehtynyt edes marraskuussa hävittyihin presidentinvaaleihin.

Narrin kykyjen vuoksi Trump presidentiksi valittiin. Kuten Naomi Klein kirjassa Kun ei ei riitä kirjoittaa, hänen poliittinen koulunsa oli Diili-ohjelma. Siinä viihdyttävin osallistuja äänestetään jatkoon. Niinpä Trump esivaaleista alkaen tarjosi yleisölle show’ta.

Media antoi Trumpille moninkertaisesti ilmaista näkyvyyttä muihin poliitikkoihin nähden. Eikä se tyrehtynyt edes marraskuussa hävittyihin presidentinvaaleihin. Niiden jälkeen esimerkiksi Iltalehden kansi kertoi tuplasti suuremmalla Trumpin uhosta kuin siitä, että Biden oli matkalla presidentiksi.

Mitä jos Trump olisi ollut taitavampi edistämään poliittisia tavoitteita? Tullut Valkoiseen taloon poliittisen ohjelman kanssa ja kerännyt ympärilleen tiimin, jossa ei olisi otettu lopputilejä kolmivuorossa.

Trumpilla oli ensimmäiset kaksi vuotta oman puolueen enemmistö sekä senaatissa että kongressissa. Kaudellaan hän paalutti korkeimpaan oikeuteen kolme omaa tuomaria. Se oli vahva käsi, jolla olisi voinut ajaa läpi suuriakin muutoksia, mutta Trumpilla ei tuntunut olevan siihen kiinnostusta.

Kuten vuonna 2018 ilmestynyt Totuuden jälkeen -kirja kuvaa: trumpit eivät piilota show’lla poliittista suurstrategiaa, vaan show on strategia. Sillä siirretään maalitolppia, normalisoidaan hulluus ja rikotaan demokraattiset normit. Niin tekivät myös Trumpin fanaattiset kannattajat, kun he rynnivät kongressiin. Mitä jos heillä olisi hulinoinnin lisäksi ollut suunnitelma ottaa Capitol haltuunsa?

Narria ei haittaa, nauretaanko hänelle vai paheksutaanko, kunhan katsotaan. Siispä, jos ei kannata fasisteja, ei kannata jakaa heidän ohjelmaansa somessa. Myös pöyristelevä päivitys on ilmainen mainos.

”Me palaamme vielä, tavalla tai toisella”, Trump vakuutti lähtiessään Valkoisesta talosta.

Jos niin ei halua käyvän, voi itse auttaa lopettamaan show’n. Ja koska samankaltainen populistinen show on käynnissä ympäri maailmaa, sen voi tyrehdyttää myös Suomessa. Tehokkainta on lähteä yleisöstä. Narria ei haittaa, nauretaanko hänelle vai paheksutaanko, kunhan katsotaan. Siispä, jos ei kannata fasisteja, ei kannata jakaa heidän ohjelmaansa somessa. Myös pöyristelevä päivitys on ilmainen mainos.

Muistan kahden vuoden takaa vain yhden eduskuntavaalivideon: perussuomalaisten väkivaltaa tihkuvan töräyksen. Niin paljon siitä netissä kohistiin, vaikkei somekontakteissani ole tiettävästi perussuomalaisia.

Kevään kuntavaaleissa ehdokkaat kamppailevat jälleen huomiosta. Vilkaistaisiinko välillä niitä tylsempiä poliitikkoja?

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti.

4 kommenttia