Apu

Timo Soini Avun erikoishaastattelussa: "Presidentinvaalit 2024 ovat sopivan kaukana" – Video

Populisti Timo Soini teki kirjan populismista. Presidentinvaaleihinkin on ovi jätetty sopivasti raolleen. Avun haastattelussa hän kertoi suunnitelmistaan ja lausui suorat sanat perussuomalaisten nykyisestä linjasta.
Kuvat Jaakko Jaskari

Suomalaisen populismin voimahahmo Timo Soini katkaisi seitsemän kuukauden hiljaisuutensa julkaisemalla kirjan Populismi (Pole-Kuntatieto Oy).

Sillä kukapa populismin paremmin tuntisi kuin se, joka on luonut sillä uransa. Soini perusti yhden Euroopan suurimmista populistipuolueista, johti sen ”jytkyyn”, päätyi europarlamenttiin ja lopulta ulkoministeriksi – kunnes menetti puolueensa uusille haastajille.

Soini ei valita kohtaloaan. Johtajuus oli hienoa aikaa.

– Halusin sitä vuonna 1989 ja nautin siitä pääosin. Pahinta olisi ollut jäädä sinne roikkumaan, kun motivaatiota ei enää ollut. Ensimmäistä kertaa 30 vuoteen minulla on nyt oikeasti omaa aikaa, Soini kertoo Avun haastattelussa.

Jytkyt eivät ole enää harvinaisia nykymaailmassa. Kaksi ja puoli miljardia ihmistä elää populistien johtamissa valtioissa. Heitä on Puolassa, Etelä-Afrikassa, Turkissa, kaikkialla. He ovat repimässä Iso-Britanniaa irti EU:sta ja luovat vaihtoehtoista totuutta Yhdysvalloissa.

"Se, joka tekee aloitteen, määrittelee pelin säännöt" – Video

Video: Jaakko Jaskari, toimittaja: Jorma Lehtola

Populismi on kansallista kaipuuta

Oikeistopopulismi alkoi saada jalansijaa Pohjoismaissa 1970-luvulla. Suomessa ja Norjassa he saivat 2010-luvulla jopa hallitusvastuuta.

– Populististen liikkeiden suosio johtuu yhteiskunnallisista muutoksista: rakennemuutoksesta, kuten Smp:n aikana, tai luottamuspulasta vakiintuneita instituutioita, kuten puolueita, kohtaan. Suorana esimerkkinä vaalirahaskandaali. Ihmiset totesivat, että peli ei ole ollut reilua. Nyt ihmisiä askarruttaa, mitä toisi rajoittamaton globaali markkinatalous tai hallitsematon maahanmuutto.

”Populistista internationaalia” ei ole olemassa. Populismi on aina kansallista, omasta nostalgiasta nousevaa kaipuuta vanhaan kunnon arvoveneeseen, jota vastuuttomat liberaalit yrittävät keikuttaa. Populististen liikkeiden syntytavat kuitenkin vaihtelevat.

"Pitää olla karkea, mutta ei törkeä. Siinä on ero. Voitat naurun, voitat asian. Ei saa olla vihainen eikä huumorintajuton, mutta osa näistä populistisista johtajista on kumpaakin."

Veikko Vennamo perusti pientalonpoikien puolueen, minä ja pari muuta Perussuomalaiset, ja hankimme niille kannatuksen. Donald Trump sen sijaan kaappasi republikaanipuolueen ja käyttää sosiaalista mediaa hyväkseen.

Sosiaalisen median rooli tänä päivänä on iso. Jokainen löytää sieltä omat totuutensa ja lähteensä, kansan ja eliitin, me ja ne. Oikean ja väärän tässä kuplassa määrittelee näkökulma.

– Toimittajat nauravat Trumpin tviiteille, mutta tviittaavat niitä eteenpäin ja reagoivat juuri niin kuin Trump haluaa. Tässä on se ydin. Se, joka tekee aloitteen, saa määrittää pelin säännöt. Vanhakantainen tapa, kuten Vennamolla ilman sosiaalista mediaa, vaati pitemmän kypsymisajan. Sosiaalinen media on nopea, ja taitava käyttäjä osaa tämän.

– Valtakunnanpolitiikka näyttäisi olevan ohi, mutta toisaalta olen 57-vuotias. Presidentinvaalit 2024 ovat sopivan kaukana ja olen ollut jo kaksi kertaa ehdokkaana, että saas nähdä, Soini paljastaa Avun haastattelussa.

Vihamieltä intellektualismia kohtaan

Soinin mukaan populismi on vihamieltä intellektualismia kohtaan. ”Teoriaherroilta” puuttuu kenttäkokemus, ja aika hatarasti mediakaan osasi veikata jytkyä, Trumpin voittoa tai Brexit-äänestyksen tulosta.

Soinin mukaan vaalit voi voittaa kolmella sanalla, jos hyvin valitsee. Kyllä kansa tietää. Tuli iso jytky. Take back control. Ne jäävät soimaan, juurtuvat takaraivoon.

Vaaliuurnilla ei ratkaise vain luokkatausta, ammatti tai asuinpaikka. Siellä ratkaisee myös tunne.

– Vaaleissa ei mitata sitä, kuka on oikeassa tai väärässä, vaan kannatus. Vennamo sanoi, että ”Timo, jos politiikka olisi järjen asia, niin liberaalit olisi suurin puolue ja professorit johtaisivat maata”. Mutta kun ei ole, vaan siellä on myös se tunne, että poliitikot tai bisnesjohtajat eivät arvosta minua, verot kyllä kelpaavat.

Populismi elää tunteesta, värikkyydestä ja kärjistyksistä.

– Pitää olla karkea, mutta ei törkeä, siinä on ero. Voitat naurun, voitat asian. Ei saa olla vihainen eikä huumorintajuton, mutta osa näistä populistisista johtajista on kumpaakin.

Maaltamuutosta maahanmuuttoon

Ajan riennossa populismin kannatuksen painopiste on siirtynyt maaltamuutosta maahanmuuttoon.

Vennamoa vauhditti 1960-luvulla maaseutua tyhjentävä rakennemuutos, ”talonpojan tappolinja”.

"Puolueen ei pidä myötäillä. Se, että perussuomalaiset pärjäävät noin hyvin, osoittaa, miten huonoja vanhat puolueet ovat."

Soinin johtamia perussuomalaisia ruokkivat globalisaatio ja Euroopan integraatio, jotka tulkittiin suomalaisen identiteetin näivettämiseksi.

Nykyistä perussuomalaisuutta ja Jussi Halla-ahon johtamaa puoluetta vauhdittaa ennen muuta muuttoliike, jota Euroopan laidoilla tapahtuvat levottomuudet ovat vahvasti voimistaneet.

Kaikkeen liittyy tunne oman aseman heikkenemisestä suhteessa muihin, maaseudulla kaupunkiin, köyhillä vauraisiin, ”kanta-asukkailla” maahanmuuttajiin. Eriarvoisuuden tunne on hiipinyt iholle.

Perinteisten puolueitten jumittuminen vanhan maailman liturgioihin on avannut ovia räväkälle vastapolitiikalle, jolla on suoraviivainen, isänmaallisin värein maalattu vaihtoehto. Oikea vai väärä – näkökulma ratkaisee. Yhden demagogi, kansankiihottaja, on toiselle pelastaja.

– Sanotaan, että on helppo esittää yksinkertaisia ratkaisuja. Ei se ole helppoa. Populistinen paskapuhe ei toimi, jos puhut yksinkertaisia asioita, joissa ei ole mieltä, Soini sanoo.

Valta on populistille vaikea paikka

Soini myöntää, että valta on populistille vaikea paikka. Oppositiossa kannatus nousee, mutta vastuu ja kompromissit voivat syödä sen. Soini katsoo Puolaan, jossa kävi toisin, kun vaalivoitto oli riittävän selkeä.

– Meikäläisessä hallituksessa, jossa on jopa viisi puoluetta, ei saa omaa politiikkaa läpi kuin pieninä paloina ja kannattajat pettyvät. Ehkä populistipuolueen pitääkin mennä hallitukseen ja valtaan vasta, kun kannatus on 30 prosenttia.

Toisaalta, moni vanha puoluekin on kannatuksen laskiessa ”persuuntunut”. Puoluerajat ovat hämärtyneet, neljän suuren valta murentunut.

"Lopulta saa, mitä tilaa. Niin tapahtui Vennamolle, tapahtui minulle ja tulee tapahtumaan perussuomalaisille. Se tapa, jolla politiikkaa nyt tehdään, ei ole se tapa, jolla puolue rakennettiin."

– Puolueen ei pidä myötäillä, vaan pitää oma linja, mutta näitä katsoessa en näe omaa linjaa oikein millään niistä. Se, että perussuomalaiset pärjäävät noin hyvin, osoittaa, miten huonoja vanhat puolueet ovat.

Toki Soini on seurannut myös oman luomuksensa nykyistä jatkojalostusta.

– Se tapa, jolla politiikkaa nyt tehdään, ei ole se tapa, jolla puolue rakennettiin, mutta en koe mielekkääksi lähteä hirveästi heitä moralisoimaan. Tiedän, että politiikan lainalaisuus toteutuu aina ja lopulta saa, mitä tilaa. Niin tapahtui Vennamolle, tapahtui minulle ja tulee tapahtumaan nykyisillekin perussuomalaisille, Soini sanoo.

Mielipaha tuli jäädäkseen

Mielipahapuolueina aloittaneet liikkeet ovat tulleet jäädäkseen. Vinhasti muuttuva, eriarvoistuva ja monikulttuuristuva maailma pitää huolen, että aatteella riittää polttoainetta.

Soinin oma tulevaisuus on vielä auki.

– Valtakunnanpolitiikka näyttäisi olevan ohi, mutta toisaalta olen 57-vuotias. Presidentinvaalit 2024 ovat sopivan kaukana ja olen ollut jo kaksi kertaa ehdokkaana, että saas nähdä.

Kirjoittaminen ja puhuminenkin kiinnostavat, mutta ”pakkotahtisuuden” aika on ohi.

– Olen vapaa vennamolainen pientalonpoika ja minulla on ideaalitilanne: voin valita työni ja tekemiseni. Olen hyvin iloinen heppu tällä hetkellä.

Julkaistu: 13.1.2020
Kommentoi »