Image

Perussuomalaisten nouseva tähti Riikka Purra esiintyy hillitysti mutta puhuu väestönvaihdosta eikä usko empatian ohjaamaan politiikkaan

Perussuomalaisten nouseva tähti Riikka Purra esiintyy hillitysti mutta puhuu väestönvaihdosta eikä usko empatian ohjaamaan politiikkaan
Riikka Purra tuli perussuomalaisiin poliittiseksi suunnittelijaksi "terävöittämään puolueen linjaa". Hän saattaa olla Jussi Halla-ahon seuraaja.
Julkaistu: 26.1.2021

Kesäkuun toinen tiistai vuonna 2017 jäi Riikka Purran mieleen, eikä ihme. Sinä päivänä perussuomalaiset hajosi ja sinä päivänä Riikka Purra täytti 40 vuotta.

Puolueessa alkoi Jussi Halla-ahon aika. Perussuomalaisista eronneet kansanedustajat perustivat hieman myöhemmin Sinisen tulevaisuuden.

Siihen aikaan Purra oli perussuomalaisten poliittinen suunnittelija. Hänen tarinansa puolueessa oli alkanut vain hieman aiemmin. Vuonna 2016 Purra oli lupautunut kirjoittamaan turvapaikkapoliittisen raportin perussuomalaiselle ajatuspajalle Suomen Perustalle. Silloinen toiminnanjohtaja Simo Grönroos oli pyytänyt.

Grönroos ja Purra olivat vanhoja tuttuja. He olivat tavanneet toisiaan esimerkiksi European Migration Networkin seminaareissa ja nähneet Keskiviikkokerhossa Helsingin Punavuoressa William K -baarissa. Siellä Halla-ahon blogin verkkokeskustelijat kokoontuivat säännöllisesti 2000-luvulla.

Purra oli kiinnittänyt silloisen puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon huomion puoluetoimistolla, kun Purra oli käynyt luennoimassa maahanmuutosta asiantuntijana. Ennen kuin Purrasta tuli poliittinen suunnittelija, hän oli ollut pitkään kotona lasten kanssa. Hänen mielenkiintonsa oli ollut myös tutkijan työssä, sillä Purra oli tehnyt kansainvälisten suhteiden alan väitöskirjaa valtio-opin oppiaineessa Turun yliopistossa.

Slunga-Poutsalolla oli visio siitä, millaisia asiantuntijoita puolue tarvitsi. Perussuomalaisissa oli viestintä- ja markkinointi-ihmisiä töissä, mutta poliittisten sisältöjen ammattilaiset puuttuivat. Tällaiseen pestiin Slunga-Poutsalo headhunttasi Purran. Ensimmäisenä työtehtävänään Purra osallistui vuoden 2017 kuntavaalien ohjelmatyöhön ”ja ylipäätään kaikenlaisiin puoluetoimistohommiin”.

”Se puolue, johon mä tulin, oli vähän epäselvä. Timo Soinin aikana se oli vähän sellaista retorista se toiminta. Puheenjohtaja sanoo jotakin värikästä ja hassua, ja sit media otsikoi sen ja siitä tuli puolueen linja”, Purra sanoo.

Syyskuun alussa Purra istuu eduskunnan lisärakennuksen Pikkuparlamentin ravintolan kabinetissa, jonka hän on varannut Imagen haastattelua varten. Huone on oivallinen asioista puhumiselle; ulkopuolisia ärsykkeitä ei juuri ole.

Purran tehtävänkuva puolueessa selkiytyi, kun puheenjohtaja vaihtui. Hän briiffasi puoluejohtoa, suunnitteli mediasuhteita, kirjoitti taustapapereita ja muistioita, lähti kiertämään maakuntin.

Twitter-profiilinsa hän kirjoitti spin doctor.

”Se oli jäänyt mieleen tanskalaisesta Vallan linnake -sarjasta. Siinä oli spin doctor, että en mä nyt tiedä… Spin doctor kai tarkoittaa vähän sellaista kieroilijaakin, joka politikoi siellä taustalla. Mä oon aika äärimmäisen huono sellaisessa, eli missään varsinaisissa tempuissa. Enemmän mä näin, että tein sitä puolueen konkreettista linjaa, pyrin terävöittämään sitä, mikä sitten puolueen uuden johdon aikakaudella oli helppoa ja mukavaa, koska sieltä johdosta se linja tietysti tulee.”

Purra tarjoaa kahvia omaan piikkiinsä. Itselleen hän on tuonut vihermehua kotoaan. Se on hänen juttunsa. Tarkoituksena olisi viettää aikaa yhdessä noin kuusi tuntia, ei tosin samana päivänä. Olisi selvitettävä, kuka Riikka Purra oikein on.

Hänellä saattaa olla edessään politiikan loistava tulevaisuus.

Nuorempana Riikka Purra äänesti vihreitä. Häntä kiinnosti myös ympäristöpolitiikka, ja hän teki gradunsa ilmasto- ja aavikoitumissopimuksista.

Eduskuntavaaleissa 2019 Kirkkonummella asuva Riikka Purra sai 5 960 ääntä, mikä riitti läpimenoon Uudellamaalla. Samoissa vaaleissa Jussi Halla-aho nousi Helsingin vaalipiiristä koko Suomen äänikuninkaaksi 30 527 äänellä.

Kampanjansa keihäänkärjeksi Purra oli nostanut ”haitallisen maahanmuuton”. Hänen mielestään erityisesti kehitysmaista länsimaihin suuntautunut maahanmuutto vaikutti useimpiin yhteiskunnan sektoreihin ja muuttaisi yksittäisenä ilmiönä länsimaisia yhteiskuntia eniten. Hänestä se kuormitti Suomen taloutta.

Eduskunnassa Purra nousi hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi. Kesällä 2019 hänet valittiin perussuomalaisten ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi.

Purra on monessa suhteessa samanlainen kuin Halla-aho: akateeminen, yliopistolla pakertanut älykkö, bloggaajakin. Purra tutustui Halla-ahon ajatteluun tämän Scripta-blogin Vieraskirjassa. Toisensa he tapasivat ensimmäisen kerran Keskiviikkokerhossa William K:ssa. Purra istui baarissa mukana muutamia kertoja, ensimmäisen kerran ehkä vuonna 2007. Jo silloin Purralla oli myös oma blogi.

Nykyäänkin hän pitää blogia ja kirjoittaa esimerkiksi maahanmuutosta ja islamista. Joulun alla Purra julkaisi kirjoituksen, jossa hän jakoi kehuja valikoidulle joukolle muiden puolueiden kansanedustajia.

Tarkemmin Purran ajama tavoite on ilmaistu perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa: ”humanitäärinen maahanmuutto” pitää lopettaa kokonaan ja ”painopiste siirtää paikan päällä auttamiseen”. Ei ole näköpiirissä, että näin kävisi. Kansainvälinen suojelu perustuu kansain­välisiin sopimuksiin, joihin Suomi on sitoutunut.

Purra uskoo jumalaan mutta ei kuulu kirkkoon. Päätös erota seurakunnasta kypsyi muutamia vuosia sitten, kun hän ”sai tarpeekseen tietynlaisesta politiikasta”.

”Vaikka nyt lähtien siitä, että laittomasti maassa oleskelevien suojelu koetaan luterilaisen etiikan mukaiseksi. Tää ei ehkä oo sitä, mitä odottaisin omalta kirkolta.”

Purra esittää asiansa usein hillitympään tyyliin kuin esimerkiksi perussuomalaisten euroedustaja Laura Huhtasaari. Hän kutsuu itseään ”vanhan liiton feministiksi”. Purra määrittelee sen niin, että toisin kuin Suomessa, ”joissain kulttuureissa naiset ja miehet eivät ole tasa-arvoisia”.

”Se puolue, johon mä tulin, oli vähän epäselvä. Timo Soinin aikana se oli vähän sellaista retorista se toiminta. Puheenjohtaja sanoo jotakin värikästä ja hassua, ja sit media otsikoi sen ja siitä tuli puolueen linja.”

Purra ei ole ainoa, joka näin puhuu. Retoriikka on tyypillistä oikeistopopulistiselle ja oikeistoradikaalille liikkeelle Euroopassa. Liikkeen edustajat nostavat esiin tasa-arvon ongelmia muissa kulttuureissa, mutta sukupuolentutkijoiden mukaan puhetavalla häivytetään tasa-arvon ongelmia kotimaassa. Oikeistopopulismi astuu kuvaan, kun retoriikalla luodaan vastakkainasettelua islaminuskoisiin maihin.

Purra on puhunut myös ”väestönvaihdosta” ja ”väestönmuutoksesta”, joita pidetään yleisesti salaliittoteorioina. Purran mielestä niissä ei ole mitään salaliittoon viittavaakaan: ”Tää on yhteiskuntatieteilijälle täysin normaali kohde, josta voi puhua, jota voi mitata, jota voi analysoida, josta voi piirtää graafeja.”

Helsingin väestöennusteita tekevä kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikkö sen sijaan ei puhu ”väestönvaihdosta”. Yksikön tuottaman ennusteen mukaan Helsingissä asuisi vuonna 2034 noin 200 000 vieraskielistä ihmistä. Heistä 21 prosenttia olisi Länsi- ja Itä-Euroopan kieliryhmistä, 20 prosenttia Baltian ja Venäjän kieliryhmistä, 20 prosenttia Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kieliryhmistä, 20 prosenttia muun Aasian kieliryhmistä ja 17 prosenttia muun Afrikan kieliryhmistä.

”Väestönvaihto”-termi juontaa juurensa ranskalaisen identitaarisen liikkeen edustajan Renaud Camus’n luomaan käsitteeseen grand remplacement. Sen mukaan muslimien prosentuaalinen osuus Euroopassa kasvaa, ja lopulta, muutaman sukupolven kuluttua, Euroopasta tulee islamilainen. Ranskasta ponnistavassa identitaarisessa liikkeessä vallitsee ajatus kahdesta erillisestä sivilisaatiosta, valkoisesta Euroopasta ja islamilaisesta maailmasta. Identitaarien mielestä maahanmuutto on käynnistänyt ”väestönvaihdon”.

Elämäntavoiltaan Purra ei vaikuta kovin stereotyyppiseltä perussuomalaiselta. Hän käyttää julkisia kulkuvälineitä eikä hänellä ole ajokorttia. Hän on kasvissyöjä, joka pitää Instagramissa lifestyle-henkistä tiliä. Sinne hän päivittää kuvia erilaisista terveysruuista ja -mehuista.

Ne ovat Purralle korostuneen tärkeitä asioita. Instagramissa hän on kirjoittanut:

Hi, that’s me and my giant lunch! I thought I couldn’t be more obsessed with juicing, but with my new juicer – wohaa (– –) the best machine! This is something that keeps me going. When it’s dark and cold (most of the days) when it’s hectic like hell (always), when things surprise and when there’s a mess (or five) – I can always trust my juices (– –) I am alive, I feel alive, I drink and eat L.I.F.E (– –) Recommended sincerely!

Purra valmistaa joka päivä vihermehuja ja smoothieita. Tyypillisesti niihin tulee lehtikaalia ja banaania. Hän kuvaa juomia onnellisuutensa yhdeksi salaisuudeksi.

Sakari Aartelon ja Esa Piirosen suunnitteleman, pohjoismaiden suurimman konsertti- ja kongressikeskuksen Tampere-talon avajaisia vietettiin helmikuun 19. päivänä vuonna 1990. Juhlissa esiintyi Juice Leskinen.

Siihen aikaan Riikka Purran äiti työskenteli Yleisradiossa ja oli työnsä puolesta mukana avajaisissa. Äidille tuli tilaisuudessa huono olo. Ambulanssia ei kuitenkaan kutsuttu paikalle, ja äiti palasi kuudesluokkalaisen Riikan luo kotiin Tampereen Armonkalliolle.

Riikka ja äiti katsoivat hetken televisiota ja menivät sitten nukkumaan.

Noin parin tunnin päästä Riikka heräsi ja huomasi, ettei äiti pystynyt hengittämään. He menivät ambulanssilla Taysiin, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Äiti kuoli.

Purra kertoo äitinsä kuolemasta yksityiskohtaisesti heti haastattelun aluksi. Myöhemmin hän viittaa vanhempansa kuolemaan useita kertoja. Se on määrittänyt hänen elämäänsä.

Eräs vanha tuttava kuvaa Purran äitiä ilopilleriksi, joka oli ideoissaan miltei pitelemätön. Tällä oli myös jonkinasteinen alkoholiongelma ja muita terveysongelmia. Poliittisesti äiti oli kallellaan vasemmalle, otti kantaa herkästi eikä peitellyt ajatuksiaan. Purra kertoo, että jossain vaiheessa kodin seinällä oli Leninin kuva.

Jos äitiä jollain tavalla pitäisi jälkikäteen kuvata, Purra kuvaisi häntä ”kulttuurimarxistiksi”.

Se on kiinnostava sanavalinta. Termiä ovat käyttäneet vaihtoehtoisen oikeiston kannattajat lähinnä 2000-luvulla. Todellisuudessa ”kulttuurimarxismi” ei ole oikea marxilaisuuden muoto vaan tekniikka, jolla kuvataan poliittista vastustajaa negatiivisesti. Sanalla viitataan muka-tunnettuun vastustajaan, mutta oikeasti sellaista ei ole olemassakaan.

Purran vanhemmat olivat eronneet, kun Riikka oli vasta muutaman vuoden vanha. Äidin kuolinyönä isä tuli Riikan ja äidin asuntoon yöksi. Riikka valvoi koko yön.

”Mä menin aamulla kouluun. Ensimmäisenä pidin esitelmän gerbiileistä siellä. Huomasin, että opettajalle oli kyllä joku ilmoittanut, koska hän oli niin outo. Mutta ei hänkään sanonut mitään. Sen jälkeen tein äikänkokeen, enkunkokeen ja kävin luokkakuvassa. Viimeisellä kolmella tunnilla oli käsitöitä, ja sit mä kävin sanomassa opettajalle, et nyt mun pitää kyllä lähteä. Ja hän sanoi, että joo, ymmärrän.”

”Hänen kirjoitustensa yläotsakkeet saattoivat olla yhtä runollisia kuin arvoituksellisiakin.”
Riikka Purran väitöskirjaohjaaja, emeritusprofessori Harto Hakovirta

Isä muutti Riikan kanssa äidin ja Riikan asuntoon. Siihen aikaan Tampereen Armonkallio oli muutoksessa oleva työväen kaupunginosa. Riikka oli ujo lapsi mutta pelasi pihalla muiden kanssa keinumattia, pokea ja rokea ja pistettä. Paras kaveri asui viereisessä talossa. Koulussa Riikka oli hyvä. Hän piti vähän kaikenlaisista aineista: äidinkielestä, matematiikasta ja biologiasta. Lukionsa hän kävi Tampereen yhteiskoulussa ilmaisutaidon lukiossa.

Yksi asia oli aivan selvä pienestä pitäen: Riikka Purra menisi yliopistoon.

Ehkä se johtui siitä, että koulu oli aina ollut Purralle helppoa, tai siitä, että Tampereen yhteiskoulun tasoisessa lukiossa opiskelijalle annettiin lähes automaattisesti käteen yliopiston valintaopas. Kummallakaan Purran vanhemmista ei ollut korkeakoulututkintoa, isä tosin oli opiskellut yliopistossa.

Purra valitsi Turun yliopiston rakkauden takia. Hänen silloinen poikaystävänsä meni armeijaan, ja pariskunta oli huolissaan, tulisiko asepalvelus suhteen tielle. Kutsunnoissa oli kerrottu, että Turussa kasarmi olisi lähellä keskustaa. Purra meni miehen kanssa myös naimisiin, ja hänellä oli jonkin aikaa toinen sukunimi. Liitto ei kestänyt.

Purra teki valtio-opin gradunsa kansalaisjärjestötoiminnasta ilmasto- ja aavikoitumissopimuksissa. Hän innostui akateemisesta maailmasta siinä määrin, että haki tutkijakouluun samalla, kun viimeisteli graduaan.

Väitöstutkimuksessaan – joka on jäänyt kesken – Purra tutki ulkopolitiikan moraalikysymyksiä. Häntä kiinnosti, miten valtio esitetään hyväntekijänä, ja pohti, voiko valtio toimia eettisesti ja missä määrin. Yhtenä empiirisenä kohteena tutkimus käsitteli maahanmuuttopolitiikkaa.

”Mut todella epäseksikäs aihe. Ei siitä mitään sellaista suuren yleisön mielestä kiinnostavaa saa. Mä olen kiinnostunut teorioista ja metodologioista. Semmosista isoista linjoista.”

Tutkijaseminaarissa Purra oli kovatasoisessa seurassa. Joukosta kohosi myöhemmin kaksi oppialan professoria, presidentti Sauli Niinistön entinen neuvonantaja ja Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkala sekä Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Juha Vuori.

Seminaarityön tuloksena syntyi korkealentoinen tietoteoreettinen kokoomateos, Tieteenteoriat ja kansainvälisten suhteiden oppialan kehitys: kairauksia, avauksia, koeviljelmiä (2008). Siinä oli Riikka Purraltakin yksi artikkeli.

Purran väitöskirjaohjaajan, kansainvälisen politiikan emeritusprofessori Harto Hakovirran mukaan Purran tutkijaprofiilissa korostui eräs seikka: tämä kirjoitti tekstejään ”oppialalle pesiytyneitä keinokielisiä, jargonisia ilmaisuja kuin karikkoja vältellen” ja käytti suomen kieltä harvinaisen omintakeisesti.

”Hänen kirjoitustensa yläotsakkeet saattoivat olla yhtä runollisia kuin arvoituksellisiakin”, Hakovirta sanoo.

Siihen tapaan Purra otsikoi kokoomateoksen artikkelinsakin: Hyvää ja kaunista? Normatiivinen lähestymistapa kansainvälisiin suhteisiin ja empiiriseen tutkimukseen.

Riikka Purrasta oli tullut kasvissyöjä ensimmäisen kerran teini-ikäisenä. Se johtui äidin kuolemasta. Purra ajatteli kuolevansa itsekin, jos ei alkaisi elää terveellisesti.

Ennen kuin Purrasta tuli perussuomalainen, hän oli äänestänyt vihreitä. Kasvissyöjä hänestä oli tullut ensimmäisen kerran teini-ikäisenä. Se johtui äidin kuolemasta.

Purra ajatteli kuolevansa itsekin, jos ei alkaisi elää terveellisesti. Oikeasti elämäntyylissä oli terveellisyys kaukana, sillä hän ”ei syönyt käytännössä kuin herne-maissi-paprikaa”. Nyt hän on ollut yli 20 vuotta kasvissyöjä. Satunnaisesti hän syö kalaa, maitotuotteita ei niinkään.

”Saatan esimerkiksi lukea funktionaalisen lääketieteen journaaleita vaikkapa ruokavalion vaikutuksesta terveyteen ja sairauksien ehkäisyyn ja niiden hoitoon.”

Vihermehut ovat olennainen osa Purran terveysharrastusta. Eduskuntaan tuotu eväs on lehtikaali-pinaatti-appelsiini-kurkuma-inkivääri-mehua. Se on jonkinlainen bravuuri. Haastatteluhetkellä hän nauttii sen isohkosta, kirkkaasta purnukasta.

Kun Purra kannatti vihreitä, hänelle olennaista oli, että se oli ympäristöä suojeleva puolue.

”Toki myönnän, että minulla on kunnianhimoa politiikassa, mutta en todellakaan mieti mitään puheenjohtajuutta tai mitään muutakaan.”

”Politiikkaani ei muita ilmiöitä sillon kuulunut. Toki sitten hyvin pian maahanmuuttokin nousi siihen mukaan. Mä en ole tässäkään kokenut mitään herätystä.”

Vaikka maahanmuutto liittyi jo Purran väitöstyöhön, hän ei pysty kertomaan, milloin herääminen perussuomalaiseen poliittiseen kotiin alkoi. Purra sanoo äänestäneensä perussuomalaisia viimeistään kuntavaaleissa vuonna 2008.

Silloin ainoa syy äänestää puoluetta oli maahanmuuton vastustaminen. Häntä kuitenkin häiritsi perussuomalaisten imago: se oli äijä-juntti-puolue, joka ei kauheasti entistä vihreiden äänestäjää ja tutkijanalkua puhutellut. Sen kummemmin hän ei siihen aikaan politiikkaa harjoittanut, lähinnä hän luki ja kirjoitti, eritoten blogiaan.

Nykyään sen nimi on Dust/Bones/Politics. Se tulee Purran nuoruuden lempiyhtyeen Guns N’ Rosesin kappaleesta Dust and Bones.

Purran ja hänen toimittajamiehensä uusperheen koti on Sundsbergissa. Purra on kiinnostunut terveysruuasta ja juo joka päivä viherjuomaa.

Perussuomalaisten kansanedustajien työhuoneita on Pikkuparlamentin kolmannessa kerroksessa, niin myös Purran. Kesällä huoneessa on tehty remonttia.

Puolueella menee hyvin, ainakin jos katsoo kannatusmittauksia. Ylen joulukuussa julkistamassa kyselyssä perussuomalaiset ohitti sdp:n ja nousi Suomen suosituimmaksi.

Osa perussuomalaisista on sitä mieltä, että Riikka Purra on puolueen seuraava puheenjohtaja. Purra sanoo, ettei hän oikeastaan pohdi urakehitystään siitä näkökulmasta.

”Ylipäätänsä mun elämänfilosofiani on, et nyt ollaan tässä ja yritetään tehdä työ mahdollisimman hyvin. Toki myönnän, että minulla on kunnianhimoa politiikassa, mutta en todellakaan mieti mitään puheenjohtajuutta tai mitään muutakaan.”

”Tosiaan elämänpolulla on kaikenlaista ihmeellistä tapahtunut, yllätyksiä ja traagisia asioita, ja kun niistä on selviytynyt ja tullut sellaiseksi ihmiseksi kuin on, en osaa miettiä, että viiden vuoden päästä teen sitä ja tätä.”

Voisiko Purra kuitenkin ajatella, että Jussi Halla-aholla olisi haastaja ensi kesän puoluekokouksessa?

”En kommentoi tähän mittään.”

”Niin siis täytyy Jussi Halla-aholta kysyä, mitkä ylipäätään ovat hänen omat tavoitteensa. Hän on sanonut, et ei jää tähän tehtävään asumaan.”

Kuin taikaiskusta siihen melkein tarjoutuu tilaisuus, kun Purran työhuoneen oveen koputetaan: kop, kop, kop.

”Siinä paha, missä mainitaan”, Purra sanoo.

”Tulin vain kurkistamaan, kun…” Halla-aho sanoo ja melkein astuu sisään huoneeseen.

”Sinusta juuri puhutaan”, Purra sanoo.

”Haluatko tulla hetkeksi osallistumaan, Imagesta Laura Myllymäki hei.”

”No en itse asiassa. Teillä on varmaan sovittuna tämä keskinäinen haastattelu.”

”Joo no, terve”, Purra sanoo.

Purran mielestä Suomen kansalaisuuden saa liian helposti. Hänestä kansalaisuuden pitäisi olla palkinto siitä, että henkilö on integroitunut maahan, kouluttautunut, saanut työpaikan, perustanut perheen, oppinut suomen kielen eikä aiheuta ongelmia.

Merenrantaan on vain muutama sata metriä. Sunds­bergilainen vaalea erillistalo Kirkkonummella näyttää amerikkalaiselokuvien onnelalta. Mieleen tulee Desperate Housewives, paitsi että Riikka Purra ei ole kotirouva.

”Täällä tervehditään. Hirveesti on lapsiperheitä ja koiria. Tää on tämmönen herrankukkaro”, Purra sanoo.

Toisella tapaamiskerralla ollaan Purran uusperheen kotona, mutta toimittaja saa tulla vain alakertaan. Yläkerrassa on kuulemma mies etätöissä. Siellä on myös romanialainen rescue-koira Kerttu, joka on huono uusien ihmisten kanssa. Sillä kestää kauan tottua.

Yleisesti rescue-koiran hankkiminen on monimutkaisempaa kuin kasvattajalta ostetun.

”Siinähän selvitetään, että perhe on valmis ottamaan koiran. On haastatteluja, ja... Se on aika jännittävä prosessi. Edelleen mä sitä Kulkurit-järjestöä seuraan. Hyvää työtä. Se, että ne kuljettaa koiria tänne, ei varsinaisesti ratkaise ongelmaa, vaan tärkein työ on, että ne tekee sterilisaatioita siellä paikan päällä.”

Se tiedetään, että Purran mies on toimittaja, mutta jo aivan ensimmäisen haastattelun alussa Purra on ilmoittanut, ettei hän puhu miehestään ja lapsistaan mitään. Naimisissa pariskunta on ollut noin 10 vuotta. Sen Purra kertoo, että äitiys on hänen ensisijainen identiteettinsä. Suomalaisuuskin on tärkeä, mutta se ei yksin ole riittävä.

Purran olohuone ja keittiö on sisustettu skandinaaviseen, vaaleaan tyyliin. Olohuoneessa on iso kirjahylly. ”Viime vuosina tätä on kyllä täydentänyt mun mies, joka on kiinnostunut historiateoksista. Me käydään kierrätyskeskuksissa.”

Jo eduskunnassa Purra on hieman vastahankaisesti maininnut yhden lempikirjailijansa. Michel Houellebecqin teoksia hän lukee mielellään, vaikka ei hän Houellebecqinkaan kirjoja ”halua nostaa eniten vaikuttaviksi”. Alistuminen-­romaanista Purra on kuitenkin kirjoittanut Dust/Bones/Politics-blogiinsakin vuonna 2015, Ranskan marraskuun terrori-iskujen jälkeen. Romaanissa Ranskaan tulee islamilainen valta 2020-luvulla. Vain muslimit saavat opettaa yliopistossa, ja lakeja aletaan muuttaa.

Siistin keittiön tasoilla on blenderi ja mehukone. Purra paljastaa pitävänsä siivoamisesta, ainakin se on yhteistä pääministerin kanssa. Seinillä on tauluja.

”Nämä on ihan tämmösiä halpismarkettisysteemejä”, Purra tarkentaa.

Grafiikka on Johanna Orasta. ”Hänen miehensä on mun äidin serkku, on semmonen sukukytkös.”

Sen enempää kotia ei esitellä medialle. Ehkä on parempi vain istua alas ja puhua politiikasta.

Viime aikoina on vaikuttanut siltä, että perussuomalaiset on talouspoliittisestikin aika lailla oikealla. Ylen eduskuntavaalikonevastauksessa Purra on ilmoittanut mieluummin kannattavansa menojen karsimista kuin veronkorotuksia. Haastattelua edeltävällä viikolla Jussi Halla-aho on pitänyt eduskunnassa puheenvuoron, jossa hän on kritisoinut toimeentulotuen koronakorotusta.

”Niin, ei me kai sitä vastustettu, mutta puheenjohtaja toi tällaisen kriittisen näkökulman siihen, että tämmösiä nyt vaan tuodaan tänne ja kaikki esittää, että ollaan laupiaita. Luulen, että siinä oli vähän kyse siitä.”

Purran mielestä oppositioyhteistyö kokoomuksen kanssa toimii juuri raha-asioista puhuttaessa.

”Hallitus ajaa yksinomaan vasemmistolaista politiikkaa. Toki oikealla sijaitsevalle oppositiolle rahan jakaminen on luonnollinen kritiikin kohde.”

Usean haastattelutunnin jälkeen ei kuitenkaan ole selvää, miksi Purrasta tuli maahanmuuton vastustaja. Hän ei itsekään ole osannut nimetä yhtä seikkaa, vaan kyse on hänen mukaansa ”kokonaisuudesta”. Senkin hän tarkentaa, että hänellä ei ole haluja vastustaa koulutettujen ihmisten liikkumista maasta toiseen.

Miksi hän alkoi ajatella maahanmuutosta näin?

Purra mainitsee ensin ajatuksensa kulttuureista, joissa nainen ei saa itse päättää omista asioistaan. Sitten hän pohtii lukeneensa lehdistä joistakin maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Hän nostaa esiin myös Samuel Huntingtonin Clash of Civilizations -teoksen, jota hän luki yliopistossa. Se teki jonkinlaisen vaikutuksen.

”Molemminpuolinen havainto, josta olemme keskustelleetkin, on, että meidän havaintomme kulkevat samaa rataa. Usein tuntuu siltä, että meillä on jonkinlainen telepaattinen suhde keskenämme."
Jussi Halla-aho

Olennaista on myös se, että Purran mielestä empatia ei kuulu valtioiden välisiin suhteisiin.

”Kun empatia, jota tarvitaan ihmisten väliseen toimintaan ja välisiin suhteisiin, se ei vain politiikassa voi olla silloin, kun mietitään koko valtioo ja valtioiden välisiä toimia ja koskevia asioita, se ei voi olla se päällimmäinen tunne. Oli siis kysymys mistä muustakin tahansa kuin maahanmuutosta. Kun mietitään sosiaalipolitiikkaa, niin eihän sielläkään voi empatia olla se, joka varsinaisesti kokonaisuutta ohjaa. Tietysti se pitää olla aina mukana. Mut niin kuin sanoin, jos me aletaan miettimään yksilöitä, sitten me halutaan pelastaa kaikki. Se ei ole realismia.”

Jussi Halla-aholta on aika ajoin kysytty, irtisanoutuuko hän Scripta-blogin aikaisista teksteistään. Hän ei ole sitä tehnyt.

”Yleensä vanhoista asioista irtisanoutuminen, kuten Jussikin on monta kertaa sanonut, siitä ei ole mitään hyötyä, se pahentaa asioita. Lisäksi hän on sanonut, että tietenkään hän ei nykyään kirjoittaisi samalla tavalla. Osaisi ehkä muotoilla asiansa niin, tai siis paremmin, että niistä ei voisi saada vääriä tai tehdä vääriä tulkintoja. Niitä juttuja on kuitenkin kirjoittanut bloggaaja, joka ei uskonut menevänsä politiikkaan vielä sillon, mutta en mä ala Jussin puolesta puhumaan, näitä asioita pitää kysyä häneltä.”

Kohuja on muutenkin piisannut puolueessa ja sen liepeillä. Viime talvena perussuomalaisten silloisen nuorisojärjestön varapuheenjohtaja Toni Jalonen totesi olevansa etnonationalisti ja fasisti. Pian tämän jälkeen puolue perusti uuden nuorisojärjestön. Puolueesta erotettua Teemu Torssosta alettiin kesällä epäillä Keski-Suomen perussuomalaisten vaalipäällikön Pekka Katajan murhan yrityksestä. Joulukuussa Seinäjoen kaupunginvaltuuston jäsen Piia Kattelus-Kilpeläinen julkaisi uuden vuoden viestin, jossa hän poseerasi Lapuan liike -paidassa kirves kädessään.

Haastattelussa Purra on kutsunut perussuomalaisia ”rouheaksi kansanliikkeeksi”. Hän sanoo, että puoluetta ei edes aiota täysin salonkikelpoistaa.

”Ei tarvitse himmailla, vaan tää pitää ottaa huomioon yleisessä käytösnormistossa. Täysistuntosali ei ole Twitter.”

Riikka Purran mielestä valtion keskeisin tehtävä on huolehtia maan sisällä olevista asioista. Hän vastustaa erityisesti Afganistanista, Irakista, Syyriasta ja Somaliasta Suomeen suuntautuvaa pakolaisuutta.

Jussi Halla-ahon avustaja vastaa nopeasti Riikka Purraa koskevaan haastattelupyyntöön joulukuun puolivälin jälkeen. Haastattelu sopii Jussille, vieläpä seuraavana päivänä.

Puhelun aluksi Halla-aho haluaa tietää, käytetäänkö jutussa haastattelun metatietoja kuten sitä, millainen äänensävy hänellä on, kun hän vastaa kysymyksiin.

Kyllä niitä saatetaan käyttää.

Halla-aho kertoo lukeneensa Purran blogitekstejä ennen kuin he varsinaisesti tunsivat toisensa. Vaikka he olivat tavanneet William K:ssa jo Keskiviikkokerhon aikaan, he tutustuivat toisiinsa paremmin vasta silloin, kun Purra jo työskenteli perussuomalaisissa.

Halla-ahon ensivaikutelma Purrasta oli, että tämä oli älykäs ihminen. Hän myös allekirjoittaa näkemyksen siitä, että he kaksi ovat samankaltaisia.

”Molemminpuolinen havainto, josta olemme keskustelleetkin, on, että meidän havaintomme kulkevat samaa rataa. Usein tuntuu siltä, että meillä on jonkinlainen telepaattinen suhde keskenämme. Ajattelemme usein samoja asioita, ja samoista virikkeistä ja ärsykkeistä herää samanlaisia mielleyhtymiä kummallekin suurin piirtein samaan aikaan. Tämä on ehkä sellainen huvituksen aihe”, Halla-aho sanoo.

Hän kuvaa Purraa voimakastahtoiseksi ja itsepäiseksi. ”Ja tuota koska itse olen vähän samanlainen, niin välillä on tullut sellaisia päiden yhteen lyömisiäkin. Niin kuin sellaisille samantyyppisille ihmisille saattaa helposti käydä.”

Halla-aho kiistää, että hän tai puoluetoimiston väki olisi työntämässä Purraa esille. ”Kyllä minä sanoisin, että Riikan näkyvyys syntyy siitä, että Riikka yksinkertaisesti tekee niin paljon. Häntä ei ole tarvetta auttaa näkyvyyden saamisessa.”

Halla-aho on haluton arvioimaan, voisiko Purra olla puolueen seuraava puheenjohtaja. Nyt kun tilaisuus on, kysytään sekin, joka eduskunnassa syyskuussa jäi kysymättä. Aikooko Halla-aho tavoitella jatkokautta perussuomalaisten puheenjohtajana?

”Noo sitä nyt voi suunnitelmia olla, mutta luonnollisesti ilmoittelen niistä sitten, kun katson sen omalta kannaltani ja puolueen kannalta tarkoituksenmukaiseksi.”

Entä onko ajatus vielä voimassa sen suhteen, että Halla-aho ei aio jäädä pestiin asumaan?

”Sekin ajatus on voimassa, kunnes sen erikseen kumoan, mitä en ole tehnyt.”

Tätä nykyä Purralla ei ole aikaa harrastuksille. Jos hän ehtisi, hän lukisi enemmän. Hannah Arendt on yksi hänen lempifilosofeistaan.

Ensimmäiset vaalimainokset pyörivät tv:ssä jo viime kesänä. Perussuomalaiset orientoituvat nyt täyttä häkää kevään kuntavaaleihin. Piireissä on pyöritty viikonloppuisin koko syksyn ajan.

Perussuomalaiset eivät peittele sitä, että puolue havittelee ääniä eritoten keskustan kannatusmailta. Riikka Purra ei itse ole koskaan äänestänyt keskustaa, monia muita puolueita kyllä. Ehkä se johtuu siitä, että Purra on kaupunkilainen.

Eduskuntaryhmässä on tohtoreitakin: Halla-aho, Sakari Puisto, Jari Koskela. Puoluejohto on tällä hetkellä pääkaupunkikeskeinen: on kirkkonummelainen Purra, Espoossa asuva toinen varapuheenjohtaja Arja Juvonen ja niin ikään espoolainen puoluesihteeri Simo Grönroos – unohtamatta Helsingin Eirassa asuvaa Halla-ahoa.

Purra valittelee, kuinka perussuomalaisiin liittyy edelleen harha- ja ennakkoluuloja. Että he muka olisivat kaikki ”öyhöttäviä makkaraa syöviä ihmisiä”. Eivät kaikki ole.

Riikka Purra

  • Perussuomalaisten ensimmäinen varapuheenjohtaja ja kansanedustaja.
  • Syntyi Pirkkalassa, vietti lapsuutensa Tampereella. Asuu nyt Kirkkonummella.
  • Opiskeli valtio-oppia Turun yliopistossa. Alkoi tehdä väitöskirjaa, joka jäi kesken.
  • Omistaa romanialaisen rescue-koiran, Kertun. Rakastaa eläimiä, on kasvissyöjä.

Juttua varten on haastateltu myös kansanedustaja Riikka Slunga-Poutsaloa, Helsingin yliopiston tutkijaa Emilia Palosta kulttuurimarxismin käsitteestä, perussuomalaisiin perehtynyttä Helsingin yliopiston tutkijaa Niko Pyrhöstä, Jyväskylän yliopiston tutkijaa Tuija Saresmaa, joka on tutkinut perussuomalaisia naisia, ja Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professori Johanna Kantolaa oikeistopopulistien puhetavoista sekä Tanja Vahtikaria Tampereen historiasta.

Lähteinä on käytetty myös Juha Ståhlen ja Sakari Muurisen kirjaa Missä Laura, siellä ongelma sekä Lauri Nurmen tietokirjoja Perussuomalaisten hajoamisen historia sekä Jussi Halla-aho – Epävirallinen elämäkerta, Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarisen kirjoitusta Kansallisvaltion kaipuu: eurooppalainen oikeistopopulismi ja uskonto Politiikasta.fi-sivustolla sekä Joonas Pörstin artikkelia Identitaarien äänekäs kapina Ulkopolitiikka-lehdessä 4/2019.

Oikaisu: Jutun printtiversiossa kerrottiin virheellisesti, että Riikka Purra ja Jussi Halla-aho olisivat olleet ehdolla eduskuntavaaleissa samassa vaalipiirissä ja että Halla-ahon saama äänimäärä olisi siksi vaikuttanut Purran läpimenoon. Purra oli ehdolla eduskuntaan Uudeltamaalta, Halla-aho Helsingistä.

Oikaisu: Jutun printtiversiossa kerrottiin virheellisesti, että Teemu Torssosta epäillään Pekka Katajan murhasta. Torssosta epäillään murhan yrityksestä.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
17 kommenttia