Viulisti Linda Suolahti aloitti ammattiopinnot Sibelius-Akatemiassa vuonna 2010 ja valmistui musiikin maisteriksi vuosi sitten. Opintojensa aikana hän koki nöyryyttävää käytöstä opettajaltaan.

Opettaja on kantasuomalainen ja opettaa edelleen Sibelius-Akatemiassa. Suolahti pitää asian mainitsemista tärkeänä, sillä Sibelius-Akatemian dekaani viittasi eri kulttuureihin maanantaina ilmestyneessä Imagen haastattelussa.

Joillekin voi Suolahden mukaan syntyä käsitys, että nöyryyttämisen ongelma ei koskisi suomalaisia pedagogeja.

Suolahden mukaan nöyryyttävä käytös alkoi heti, kun hän oli aloittanut opettajan oppilaana. Osan sovituista tunneista hän perui, koska ”ei pystynyt menemään sinne”.

"Se oli se, minkä sain kuulla joka tunti, et ku nää nuorisolaisetki [nuorisokoulutuksessa opiskelevat] soittaa paremmin.”

Luokkatunneilla Suolahti koki, että opettaja suhtautui häneen halveksien. Oli sovittu, että kaikki kommentoivat toistensa soittoa. Suolahti muistaa tapauksen, että hän oli antanut palautetta toiselle opiskelijalle.

Palautteen jälkeen opettaja oli puhunut Suolahdesta kolmannessa persoonassa ja kehottanut opiskelijaa ”unohtamaan Lindan palautteen”, koska ei siinä ollut ”mistään tuollaisesta kyse”.

”Emmä edes halunnu mennä sinne, koska ne oli sellasii yleisii nöyryytystilaisuuksii et piti soittaa jotain asteikkoo ja sit jos ei osannu ni sit se oli jotenki hirveen noloo.”

Suolahti asui opettajansa kanssa samalla kadulla. Kerran opettaja tiedusteli, asuuko Suolahti siellä, asuuko hän yksin ja harjoitteleeko hän usein kotona.

Kun Suolahti vastasi myöntävästi, opettaja sanoi Suolahden mukaan:

”No ehkä sun kannattais käydä vähemmän jääkaapilla ja keskittyä enemmän soittamiseen.”

Suolahti on myöhemmin miettinyt opettajan todennäköisesti tarkoittaneen, että Suolahden kannattaisi harjoitella enemmän.

Hänestä asian olisi voinut kuitenkin ilmaista myös ilman jääkaappi-vertausta. Ulkonäköön kohdistuva kommentointi satutti häntä, sillä hänelle oli jo musiikkiopistotasolla kommentoitu suurista rinnoista.

Seuraus oli ollut, että Suolahti ei ollut suostunut soittamaan viulua opettajansa läsnäollessa, ellei tämä ollut selin.

Suolahti soitti kommentin jälkeen äidilleen, joka vahvisti Imagelle muistavansa tapauksen.

Kun Suolahti oli vaihtanut opettajalta pois, hän kertoi toiselle Sibelius-Akatemian henkilökuntaan kuuluvalle ihmiselle, että haluaisi raportoida entisen opettajansa käytöksestä.

Häntä kuitenkin kehotettiin olemaan hiljaa, sillä siitä ei olisi mitään hyötyä – opettajan virat ovat Sibelius-Akatemiassa vakituisia, Suolahdelle hänen kertomansa mukaan sanottiin.

Vuonna 2015 Suolahti lähetti entiselle opettajalleen sähköpostin, koska asia oli jäänyt vaivaamaan häntä.

Päätin, että haluan kirjoittaa sinulle jonkinlaisen kirjeen tai selityksen, koska se, mitä välillämme tapahtui ensimmäisen akatemiavuoteni alussa, vaivaa minua edelleen. Voit lukea tai jättää lukematta, voit vastata tai jättää vastaamatta, mutta minusta tuntuu, että on kirjoitettava joka tapauksessa, sähköposti alkaa.

Sähköpostissa Suolahti kertoo menneisyydestään ja opettajan jääkaappikommentin satuttavuudesta mutta syyttää myös itseään – hän sanoo olleensa ”pentu”, joka ei kestänyt kritiikkiä.

Vastauksessaan opettaja pyysi anteeksi, mikäli on sanonut moista. (Image on nähnyt Suolahden ja opettajan välisen kirjeenvaihdon.)

Jälkikäteen ajateltuna Suolahtea harmittaa, että hän syytti opettajan käytöksestä myös itseään. Image tavoitti opettajan, mutta tämä ei halua kommentoida asiaa julkisesti.

Suolahti sanoo, ettei kyseinen opettaja ollut ainoa, jolta hän on kohdannut nöyryyttävää käytöstä Sibelius-Akatemiassa.

Hän ei halua syyttää yksilöitä, vaan herättää keskustelua pedagogiikan tasosta Suomen ainoassa musiikkiyliopistossa.

Suolahti suoritti diplomitutkinnon Sibelius-Akatemiassa reilu vuosi sitten. Hän oli silloin jo työelämässä, Lapin kamariorkesterin toisena konserttimestarina.

Hän oli lukenut tutkintovaatimukset osittain huolimattomasti ja soitti Paganinin kapriisin nuotista ohjeistusten vastaisesti. Tämän takia lautakunta pohti, pitäisikö koko tutkinto hylätä, Suolahti kertoo. Lopulta lautakunnalle sopi, että Suolahti menisi soittamaan kapriisin ulkoa erilliseen tilaisuuteen.

Suolahden mukaan tutkinnosta saatu palaute oli asiatonta. Hänelle sanottiin, että hän ei ole harjoitellut tutkintoa varten ja että hän ei suhtaudu tilanteeseen sen vaatimalla vakavuudella.

Yksi kommentti oli Suolahden mukaan:

”Sanon sinulle nyt tässä sellaisen kommentin, jonka Seppo Heikinheimo sanoi minulle kerran, tai kirjoitti minusta konserttiarvostelussa. Että tämä oli kuin Mikki Hiiri olisi soittanut nämä kappaleet. Sillä ei ollut mitään tekemistä näitten säveltäjien kanssa.”

Suolahti mietti, mitä hyötyä tällaisesta palautteesta on. Eikö palautteen tarkoitus ole auttaa ihmistä kehittymään?

”Et siitä sais jotain, mistä sais kiinni. Et mä lähen parantamaan tätä.”

Suolahti kyseenalaistaa hierarkian, joka klassisen musiikin kentällä vallitsee. Esimerkiksi orkesterissa takapultista ei ole asiaa kommentoida kapellimestarin tekemisiä.

Etupultista sanominen on helpompaa. Suolahti kertoo, että mahdollisuuden tullen hän puuttuu esimerkiksi epäasialliseen käytökseen.

Hiljattain hän oli konserttimestarina suuressa orkesterissa. Suomalainen kapellimestari, jonka epäasiallisesta tavasta puhua usea henkilö on Imagelle kertonut, sanoi eräälle muusikolle harjoituksissa Suolahden mukaan: Pilasit kaiken, mitä tässä oltiin tekemässä.

Suolahti kertoo vastanneensa: No ei kai ihan kaikkea kuitenkaan.

Sehän oli vain harjoitus.