Apu

Norjan kassilohi jyräsi Suomen kirjolohen: ”Moni suomalainen luulee erheellisesti syövänsä enemmän kotimaista kalaa”

Norjan kassilohi jyräsi Suomen kirjolohen: ”Moni suomalainen luulee erheellisesti syövänsä enemmän kotimaista kalaa”
Suomeen tuodaan rekoilla hurjia määriä norjalaista lohta. Niinpä moni haluaisi lisätä kotimaisen kalan viljelyä Itämeressä. Päättäjillä on vaikea tehtävä, sillä kalankasvatus kuormittaa Itämerta, vaikka kaloille syötettäisiin Raision kehittämää uutta itämerirehua.
Julkaistu: 11.5.2021
Suomalaisten kalankulutus on kaksinkertaistunut 30 viime vuoden aikana. Suomessa syödään Euroopan maista kolmanneksi eniten kalaa. Valitettavasti yli 80 prosenttia syömästämme kaupallisesta kalasta on tuontitavaraa, kuten verkkoaltaissa kasvatettua Norjan niin sanottua kassilohta.
Kalaa rahdataan tuhansien järvien maahan pääasiassa Norjasta ja Ruotsista kylmäkuljetusrekoilla noin 37 miljoonaa kiloa joka vuosi. Suomessa voitaisiin kasvattaa huomattavasti enemmän kalaa. Samalla kalan hiilijalanjälki jäisi pienemmäksi. Tilanne on sama kuin vietäisiin Saharaan hiekkaa.
Itämeren typen lähteet.

Tuontikalaa syödään luultua enemmän

Suomeen tuodaan joka päivä keskimäärin miljoonalla eurolla enemmän kalaa kuin viedään.
– Moni suomalainen luulee erheellisesti syövänsä enemmän kotimaassa kasvatettua ja pyydettyä kalaa, sanoo Kalaneuvos Oy:n varatoimitusjohtaja Toni Hukkanen.
Kalaneuvos on johtava suomalainen kalanjalostaja, sen pääpaikka on Sastamala. Lisäksi Kalaneuvos omistaa Nordic Trout Oy:n. Se kasvattaa meressä kalaa Suomen ja Ruotsin vesialueilla.
"Valitettavasti uudet verkkoallaskasvatusluvat ovat kiven alla. Lisäksi vanhoja kasvatuslupia on pienennetty, kun niitä on pitänyt määrävuosina uusia."
Toimitusjohtaja Alf-Håkan Romar, Nordic Trout Oy
Suurin osa Norjan lo­hesta kasvatetaan meressä suurissa verkkoaltaissa eli kasseissa. Yhteen kassiin mahtuu kasvamaan keskimäärin 100 000 kiloa kalaa. Kalanrehua syötetään altaaseen automaat­tisilla annostelulaitteilla. Samanlaisia kasseja on meressä myös Suomen vesialueella.
Kalankasvatus on tehokas keino tuottaa eläinproteiinia. Kalakilon tuottamiseksi tarvitaan vain 1,1 kiloa rehua. Globaalisti kalan vesiviljely on jo ohittanut naudanlihan tuotannon. Miksi vesistöjen suurvalta, Suomi ei kasvata itse enemmän kalaa?
– Valitettavasti uudet verkkoallaskasvatusluvat ovat kiven alla. Lisäksi vanhoja kasvatuslupia on pienennetty, kun niitä on pitänyt määrävuosina uusia, sanoo Nordic Trout Oy:n toimitusjohtaja Alf-Håkan Romar. Yritys on Suomen suurin kalankasvattaja.
Itämeren fosforin lähteet.

Norjan lohta ei voi kasvattaa Suomessa

Itämeren tai Norjan lohta Suomen kassikasvattamoissa ei voi tuottaa, sillä Itämeren vesi on kesähelteellä liian lämmintä. Kasvatusta on kokeiltu, mutta menestystä ei ole ollut. Sen sijaan Norjan vuonoissa vesi on kesälläkin riittävän viileää. Helteellä Itämeren lohet uivat syvänteisiin aina Gotlannin merelle saakka viileän veden perässä.
Ympäristömääräysten tiukentaminen on johtanut viljelymäärien romahtamiseen. Viime vuonna Suomessa tuotettiin pääasiassa kirjolohta 14 miljoona kiloa. Määrä on kolmasosa vähemmän kuin 1990-luvun alussa, jolloin Suomen kalantuotanto oli noin 20 miljoonaa kiloa.
Myös kalankasvattajien määrä on vähentynyt. Vuonna 2006 ruokakalaa tuotti 120 yrittäjää, nyt heitä on enää 70.
Meren verkkoallaskasvatus on Alf- Håkan Romarin mukaan kustannustehokkain tapa tuottaa kalaa. Sen sijaan maalla sijaitsevilla kiertovesikasvattamoilla on ollut talousvaikeuksia. Luonnonvesistäkään ei saada kohtuuhinnal- la riittävästi kalaa. Yksi syy siihen on ammattikalastajien määrän vähentyminen. Merestä pyydetyn villin lohen osuus on vain 0,3 miljoona kiloa vuodessa.
Itämeressä olisi Romarin mukaan hyvät mahdollisuudet tuottaa verkkoaltaissa jopa 20 miljoonaa kiloa kirjolohta. Myös hallitusohjelmassa halutaan lisätä kotimaisen kalan osuutta ruoantuotannossa. Sen esteenä voi olla kalankasvatukseen liittyvät fosfori- ja typpipäästöt, jotka lisäävät Itämeren rehevöitymistä.
"Kalankasvatuksen lisääminen on ristiriidassa vesiensuojelun tavoitteiden kanssa. Koko Saaristomeri on veden tilaa kuvaavassa kartassa keltaisella eli tyydyttävässä tilassa, joten sen kuormitusta ei voi lisätä."
Erikoisasiantuntija Harri Helminen, Varsinais-Suomen ELY-keskus
Suomen pintavesien ekologinen luokittelu tehtiin viimeksi 2019. Sen mukaan rannikkovesien tilanne on heikentynyt entisestään. Esimerkiksi Selkämeren avomerialueen fosforipitoisuus on kohonnut 2000-luvulla selvästi. Liukoisen eli leville käyttökelpoisen fosforin (DIP) määrä on jopa kaksinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana, ja se on syynä ulapan runsastuneisiin sinileväkukintoihin. Ne olivat ennätyssuuria kesällä 2019.
– Kalankasvatuksen lisääminen on ristiriidassa vesiensuojelun tavoitteiden kanssa, sanoo erikoisasiantuntija Harri Helminen Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.
– Koko Saaristomeri on veden tilaa kuvaavassa kartassa keltaisella eli tyydyttävässä tilassa, joten sen kuormitusta ei voi lisätä. Rannikkovesien laatu menee vain huonompaan suuntaan.
Kalaa rahdataan Suomeen pääasiassa Norjasta ja Ruotsista noin 37 miljoonaa kiloa.

Luvan hakeminen maksaa 100 000 euroa, vaikka sitä ei myönnettäisi

Nordic Trout hakee vesi- ja ympäristölupaa 600 000 kalakilon tuottamiseksi Saaristomeren alueella Kustavissa. Yritys tuotti viime vuonna 5,5 miljoonaa kiloa kalaa, siitä kaikkiaan puolet Suomen vesialueella.
Lisäksi Nordic Trout suunnittelee suurta kassikasvattamoa Selkämerelle Kaskisen ulkopuolelle. Avi edellytti kasvattamolle YVA-menettelyä eli Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, mutta yritys valitti siitä Vaasan hallinto-oikeuteen.
Kalankasvatuslaitosten ympäristölupahakemukset käsitellään paikallisissa aluehallintovirastoissa. Lausunnonantajina toimivat puolestaan ELY-keskukset, ja ne toimivat myös valtion valvontaviranomaisena.
Hallitusohjelmassa on edellytetty vaivalloisen lupamenettelyn yksinkertaistamista.
– Jätimme valituksen, koska YVA-menettelyn alaraja on miljoonan kalakilon vuosituotanto. Luvan hakeminen maksaa vähintään 100 000 euroa, vaikka lupaa ei saataisi, Romar sanoo.
Maatalouden typpipäästöt Itämereen.

Tarkkailutuloksia tulkitaan kirjavasti

Kalankasvattajia ärsyttää myös lupien tiukka sääntely, massiivinen velvoitetarkkailu sekä tarkkailutulosten kirjava tulkinta.
Ympäristöviranomaiset eivät pysty kunnolla puuttumaan suurimpiin kuormituslähteisiin, joten kalankasvatus otetaan silmätikuksi. kalankasvattajat sanovat, että vaikka kalankasvatus lopetettaisiin kokonaan, sillä vaikutettaisiin hyvin vähän Itämeren tilaan.
– Vieläkin kuulee väitteitä, että kalankasvatus on Saaristomeren suurin kuormittaja. Esimerkiksi Aurajoen kautta valumana tuleva fosforikuormitus Saaristomereen on keskimäärin 67 tonnia vuodessa. Sen sijaan Saaristomeren kalankasvatuksen kuormitus on noin 15 tonnia vuodessa, Romar sanoo.
Koko Suomen kalankasvatuksen fosforikuormitus on 60 tonnia vuodessa. Sen sijaan koko Suomen fosforikuormitus on Suomen Ympä­ristökeskuksen arvion mukaan noin 3900 tonnia. Kalankasvatuksen osuus on siis 1,5 pro­senttia fosforin kokonaispäästöistä.
Maatalouden fosforipäästöt Itämereen.
Suomessa kalankasvatuselinkeino on Romarin mukaan ainoa Itämereen vaikuttava toimiala, joka on onnistunut saavuttamaan vesiensuojelun tavoiteohjelman asettamat ympäristötavoitteet.
– Ravinnepäästöt ovat laskeneet 1990-luvun alusta lähes 70 prosenttia. Siihen on päästy muun muassa muuttamalla rehujen koostumusta ja laatua, Romar kertoo.
Nykyisin hyvin merelle sijoitetun 500 000 kiloa kalaa tuottavan laitoksen ravinnepäästöjä ei Romarin mukaan voi nykymenetelmillä edes mitata.
Itämerirehussa käytetään Itämerestä pyydettyä silakkaa ja kilohailia. Ravinteet kiertävät, eli niitä ei tuoda lisää Itämeren ulkopuolelta.

Kompensoiko itämerirehu kasvatuksen päästöjä?

Kalastus ja kalankasvatus ovat ainoita tapoja poistaa Itämerestä ravinteita, kertoo Raisio-konserniin kuuluvan Raisoaquan kehityspäällikkö Knut-Olof Lerche.
Raisioaqua valmistaa kehittämäänsä Baltic Blend -itämerirehua. Sen raaka-aineena käytetään kotimaista kalajauhoa. Kalajauhoa valmistetaan Itämerestä pyydetystä silakasta ja kilohailista. Siten ravinteet kiertävät, eli niitä ei tuoda lisää Itämeren valuma-alueen ulkopuolelta.
– Rehun valmistusta varten kalastetun silakan ja kilohailin mukana nostetaan Itämerestä suurempi määrä fosforia kuin koko kotimaisesta kalankasvatuksesta päätyy mereen, kertoo Raisioaquan tuotepäällikkö Susanna Airaksinen.
Itämerirehulla kasvatettu kala on yh­tiössä tehtyjen ravinnetaselaskelmien mukaan poistanut Itämerestä viiden vuoden aikana yhteensä 72 tonnia fosforia. Lisäksi rehun käyttö on vähentänyt kalankasvatuksen typpikuormaa noin 75 prosenttia, kun otetaan huomioon rehussa käytettyjen ravinteiden alkuperä.
"Myös Itämerirehua syövä kala aiheuttaa fosforipäästöjä. Rehu ei mitenkään kompensoi kalankasvatuksen ravinnepäästöjä."
Erikoisasiantuntija Harri Helminen, Varsinais-Suomen ELY-keskus
– Se pitäisi ottaa huomioon ympäristöluvissa kompensaatiokeinona, kun kalankasvatuksen luvista päätetään, Lerche sanoo.
ELY-keskuksen Harri Helminen ei löydä perusteita sille, että itämerirehun kautta voitaisiin sallia kalankasvatuksen vesistökuormituksen kasvaminen.
– Myös Itämerirehua syövä kala aiheuttaa fosforipäästöjä. Rehu ei mitenkään kompensoi kalankasvatuksen ravinnepäästöjä, Helminen sanoo.
Kirjolohi erittää Helmisen mukaan neljä grammaa fosforia kasvaakseen kilon painoiseksi.
– Kaikki ruoantuotanto aiheuttaa kuormitusta, mutta kuormituksen hyväksyttävä taso on poliittinen kysymys, Lerche sanoo.

Tästä on kyse

  • Norjan ns. kassilohta rahdataan valtavia määriä Suomeen.
  • Suomen merialueella voisi myös kasvattaa selvästi enemmän kirjolohia verkkoaltaissa.
  • Kasvatukseen ei juuri ole myönnetty lisälupia. Pelkona on Itämeren rehevöityminen.
  • Nyt ruokinta hallitaan. Kalankasvatuksen osuus on enää 1,5 prosenttia fosforin kokonaispäästöistä Itämereen.
Kommentoi »