Apu

Suomalaisten on syötävä kalaa, jotta Itämeri pelastuu – Ainoa proteiininlähde, joka vähentää vesistöstä ravinteita – eikä lisää niitä

Suomalaisten on syötävä kalaa, jotta Itämeri pelastuu – Ainoa proteiininlähde, joka vähentää vesistöstä ravinteita – eikä lisää niitä
Kun kotimaista pyydettyä kalaa syödään enemmän, vesistöt voivat paremmin. Etenkin pienten kalojen ja roskakalana pidettyjen särkikalojen syöminen on fiksua.
Julkaistu: 1.12.2020
Kun kotimaista pyydettyä kalaa syödään enemmän, vesistöt voivat paremmin. Etenkin pienten kalojen ja roskakalana pidettyjen särkikalojen syöminen on fiksua.
Suomen järvistä ja merialueilta pyydetään särkikalaa niin sanotuissa hoitokalastuksissa, joiden tarkoitus on saada kalojen sisältämät ravinteet pois vesistöstä ja parantaa näin niiden tilaa. Pelkän hoitokalastuksen ongelma voi olla, että pyydetty kala vain kompostoidaan tai esimerkiksi mädätetään biokaasuksi.
– Halusimme sen kalan kuluttajien ulottuville, valmiina tuotteina ruokakauppojen hyllyyn, projektipäällikkö Miina Mäki John Nurmisen säätiöstä kertoi.
Tämän vuoksi Itämeren puolesta toimiva säätiö käynnisti vuonna 2015 hankkeen, jonka tavoitteena oli tehdä särkikalojen hoitokalastuksesta taloudellisesti kannattavaa. Hankkeen tuloksista kerrottiin perjantaina 27. marraskuuta verkkoseminaarissa.

Hoitokalastuksen hyödyt

Taloudellisesti kannattavassa hoitokalastuksessa on monta hyvää puolta. Ensinnäkin kalojen sisältämät ravinteet saadaan pois vesistöstä. Ja jos nämä kalat menevät ihmisten ruoaksi, ne korvaavat sellaisia ruoka-aineita, joiden tuottaminen rehevöittäisi järviä ja merta. Kaiken huipuksi myös rannikkokalastuselinkeino hyötyy, kun kalalle on markkinoita.
– Kala on ruokavaliossamme ainoa proteiininlähde, jolla voidaan vähentää ravinteita vesistöstä, ei lisätä niitä sinne, Mäki tiivisti.
Säätiön Lähikalahankkeessa pyydettiin heikossa kunnossa olevalta Saaristomereltä vuosina 2015–2019 kaikkiaan 650 tonnia lahnaa ja särkeä. Samalla kehitettiin kolme särkikalatuotetta kaupan hyllyihin ja kaksi suurkeittiöihin. Fosforia saatiin vesistöstä vähennettyä noin viisi tonnia.
Se on hyvä alku, mutta tavoitteet ovat paljon suuremmat. Ohjelmapäällikkö Antton Keto ympäristöministeriöstä kertoi, että Suomen pitäisi saada vähennettyä fosforipäästöjä mereen yli kymmenen prosenttia, 440 tonnia, jotta meren tila paranisi hyväksi.

Silakkaa pitäisi syödä viisi kertaa nykyistä enemmän

Tavoitteena on 220 fosforitonnin päästövähennys jo ensi vuoden loppuun mennessä, mikä on Kedon mukaan "haastavaa".
– Ravinnepäästöjä pitää vähentää valuma-alueilla, mutta tähän yhdistetty hoitokalastus on kustannustehokas keino auttaa päästöjen vähentämisessä.
Jos suomalaiset söisivät kolme kertaa nykyistä enemmän järvistä pyydettyä kalaa, Itämeren fosforikuormitus laskisi arviota 110 tonnia.
Maa- ja metsätalousministeriö tavoittelee Kotimaisen kalan edistämisohjelmassaan suomalaisten kalansyönnin kaksinkertaistamista vuoteen 2027.
Neuvotteleva virkamies Timo Halonen kertoi, että käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että kansalaisten pitäisi syödä suomalaista kalaa yhdellä aterialla useammin per viikko. Nyt suomalainen syö kalaa keskimäärin reilu puolitoista ateriaa viikossa.
Käytännössä tämä voisi tarkoittaa sitä, että silakkaa menisi ihmisravinnoksi viisi kertaa nykyistä enemmän, muita vähän hyödynnettyjä kaloja, kuten särkikaloja, kuoretta ja pieniä ahvenia, taas kaksi kertaa enemmän.
Kotimaista viljeltyä kalaa pitäisi vielä syödä kolme kertaa enemmän, kalanviljelyn lisäämisessä tosin pitäisi huolehtia, ettei vesistöjen tila vaarannu.

Yli puolet pyydetystä silakasta rehuksi

Vaikka ihmisten lautaselle päätyvän silakkamäärän viisinkertaistaminen kuulostaa suurelta harppaukselta, silakoiden pyyntimäärää ei välttämättä tarvitsisi sen takia kasvattaa.
Vuonna 2018 Suomessa pyydettiin 143 miljoonaa kiloa silakkaa. Siitä vain neljä prosenttia päätyi ihmisravinnoksi. Yli puolet saaliista meni turkiseläinten ja kasvatettavien kalojen rehuksi.
Yksi ongelma silakoiden viemisessä ruokapöytään on Halosen mukaan se, että suomalainen silakkalaivasto on iäkäs, eikä aluksilla välttämättä ole riittävän hyviä saaliinkäsittelymahdollisuuksia. Sama pätee saaliin käsittelyyn maissa. Investointeihin tarvittaisiin rahaa.
– Tässä on klassinen muna–kana-ongelma. Kalatuoteteollisuus haluaa varmuuden korkealaatuisesta raaka-aineesta. Se vaatii investointeja. Kalastaja taas haluaa varmuuden siitä, että saalis menee kaupaksi ennen kuin voi investoida.
Hankaluuksista huolimatta asiantuntijat uskovat suomalaisen kalan kysynnän kasvavan. Kuluttajat ja suurkeittiöt ovat ottaneet kalatuotteet hyvin vastaan. Tärkeintä menestyksekkäälle tuotteelle on kuitenkin se, ettei se ole liian kallis. Sen vuoksi koko kalan merestä kaupan pakastealtaaseen vievän ketjun pitäisi toimia kitkatta.
Kommentoi »