Apu

Maapallon nuorin meri on ollut järvi kahteen otteeseen ja rehevöitynyt ihmisen toiminnan seurauksena

Maapallon nuorin meri on ollut järvi kahteen otteeseen ja rehevöitynyt ihmisen toiminnan seurauksena
Itämeri on oikeastaan murtovesiallas tai jopa suuri jokisuisto. Siksi se on herkkä ihmisen aiheuttamille päästöille. Makeaa vettä valuu mereen laajalta alueelta, jossa asuu paljon ihmisiä. Jos Tanskan salmista ei työntyisi suolavesipulsseja, Itämerestä tulisi ennen pitkää järvi.

Itämeri on maailman nuorin meri. Se on myös niin vähäsuolainen, ettei se ole aivan oikea meri, vaan murtovesiallas. Sellaisena se on maailman toiseksi suurin. Mustameri on tässä tilastossa ykköspaikalla.

Muuten Itämeren rankkaaminen tilastoissa onkin hankalampaa. Pelkästään se, mikä meri on, on vähän epäselvää. Periaatteessa maailmassa on vain viisi valtamerta: Tyynimeri, Atlantti, Intian valtameri, Eteläinen jäämeri ja Pohjoinen jäämeri. Kaikki muut meret ovat näiden valtamerien osia, reunameriä.

7–8 metriä

Juutinrauman syvyys

18 metriä

Darssin kynnyksen syvyys. Tämä matala kynnys Belttien merellä on Itämeren ja Pohjanmeren vedenvaihdon tärkein paikka.

7 grammaa litrassa – keskimääräinen suolapitoisuus

Itämeri on Tanskan salmien kautta kiinni Pohjanmeressä, ja se taas on osa Atlanttia. Niinpä Suomenkin leväisiä rantoja oikeastaan huuhtelee sama Atlantti kuin vaikkapa Karibian saarten kullankarvaisia hiekkoja. Käytännössä ollaan aivan erilaisten asioiden äärellä. Itämeren yhteys muuhun Atlanttiin on kapea ja ennen kaikkea matala. Itämeri on myös itsessään mereksi matala ja makea.

Valtamerien vesissä on keskimäärin 35 grammaa suolaa litrassa. Itämeren keskisuolaisuus on vain seitsemän grammaa litrassa. Tanskan salmissa, lähimpänä valtamerta, suolaa on vielä 20 grammaa per litra, mutta Suomenlahden pohjukassa alle kolme grammaa ja Perämeren perillä pari grammaa litrassa.

Jos näillä merialueilla joutuisi lautalla vedettä viruvaksi haaksirikkoiseksi, merivettä kannattaisi jo juoda. Suolan määrä on näissä vesissä niin pieni, ettei vesi enää kuivata kehoa, kuten oikea merivesi juotaessa tekee.

Utö

Suomen eteläisin asuttu saari.

Gotlanti

Itämeren suurin saari.

459 metriä

Syvin kohta Landsortin syvänne.

Keskisyvyys 54 metriä

Itämeren keskisyvyys on 54 metriä, vettä on syvimmässäkin kohdassa vain 459 metriä. Puolta kilometriä lähestyvä vesikerros kuulostaa kyllä vaikuttavalta, mutta valtamerien keskisyvyys on kilometrejä.

Toinen maamassojen ympäröimä meri, Välimeri, on sekin keskisyvyydeltään puolitoista kilometriä ja syvimmillään reilu viisi kilometriä. Mustameri, Välimeren perimmäinen osa, on pinta-alaltaan aika lähellä Itämerta ja melkein yhtä vähäsuolainen. Senkin keskisyvyys on yli kilometrin.

392 000 neliökilometriä

Pinta-ala.

21 000 kuutiokilometriä

Tilavuus.

1,6 miljoonaa neliökilometriä

Valuma-alueen pinta-ala.

85 miljoonaa

Valuma-alueen asukasluku.

Vähäsuolaisuus johtuu siitä, että Itämeri on matala, mutta sen valuma-alue on suuri. Valuma-alueella tarkoitetaan sananmukaisesti sitä maa-alaa, josta vesi laskee jokia pitkin Itämereen. Itämeren valuma-alue on nelinkertainen itse meren pinta-alaan verrattuna.

Makeaa vettä virtaa lukemattomista joista Itämereen. Suolaista valtamerivettä taas tulee mereen huomattavasti vähemmän kapeiden ja matalien Tanskan salmien kautta. Itämerta voikin ajatella myös valtavana jokisuistona, joka muuttuu oikeaksi mereksi vasta Pohjanmerellä.

Murtoveden ainutlaatuinen elinympäristö

Vähäsuolaisessa murtovesimaailmassa elää osin ainutlaatuinen kasvi- ja eläinlajisto. Makean veden tulviminen mereen on saanut veden kerrostumaan. Makea vesi on nimittäin suolaista kevyempää.

Siksi joista tuleva vesi jää meressä pintakerrokseksi ja suolaisempi vesi painuu pohjalle. Myös Tanskan salmista sisään virtaava suolainen valtamerivesi työntyy Itämeren pohjaa pitkin eteenpäin.

Suomen leveysasteilla järvissä koko vesimassa sekoittuu kahdesti vuodessa. Kun vesimassa lämpenee keväällä, siihen muodostuu lämpötilan harppauskerros, jonka alapuolella vesi on selvästi kylmempää kuin lähempänä pintaa.

Turska.

Syksyllä pintavesi viilenee ilmojen kylmetessä. Kun se on yhtä kylmää kuin vesi pohjalla, tuuli voi sekoittaa koko vesimassan. Siitä käytetään nimitystä täyskierto.

Vesi kerrostuu jälleen talvella ja sekoittuu uudelleen keväällä, kun vesimassa on taas kauttaaltaan suurin piirtein yhtä lämmintä.

Noiden kiertojen avulla vesistö pysyy terveempänä: pohja ja sen kasvit ja eläimet saavat pinnasta happea. Syvemmällä taas on ravinteita, joita pinnan kasviplankton voi käyttää kasvuunsa.

Suosirri.

Pohjan happitilanne parantunut

Itämeressä tuollainen kierto jää suureksi osaksi väliin. Pohjan tuntuman suolainen vesi muhii omissa oloissaan sekoittumatta pintakerrokseen.

Pohjanlahti on poikkeus, sillä se on matalan Ahvenanmeren muodostaman merenalaisen kynnyksen takana. Siksi sinne ei juuri tule suolaisinta vettä syvältä, ja suuren lahden vähemmän kerrostuva vesi pääsee kiertämään syksyisin ja keväisin.

Kun vesi ei kierrä, meren syvänteistä tulee hapettomia. Kun syvänteistä tulee hapettomia, elämä niissä kuolee, tiettyjä mikrobeja lukuun ottamatta.

Veden kierto on monesti heikkoa myös Suomenlahden länsiosissa. Viime talvi oli poikkeus: Etelä-Suomen piti lämpimänä melkein jatkuva lounainen ilmavirtaus. Suomenlahdessa se tarkoitti lähes jatkuvaa kovaa lounais- tai länsituulta, ja se pääsi myllertämään koko lahden vesimassan pohjia myöten.

Merietana.

Suomen ympäristökeskuksen tutkimusalus Aranda havaitsikin tammi-helmikuun taitteessa Itämeren-matkallaan, että Suomenlahdella ei ollut hapettomia pohja-alueita. Poikkeuksellisen hyvä tilanne johtui siis luonnon avusta.

Myös varsinaisen Itämeren tilanne oli aikaisempaa parempi, mutta etenkin pohjoisella Itämerellä oli varsin hapetonta 70:ää metriä syvemmällä.

Ihmisen aiheuttama ravinnekuormitus rehevöittää Itämerta. Rehevöityminen puolestaan johtaa siihen, että vähähappisiin syvänteisiin joutuu eloperäistä ainetta. Sen hajoaminen syö happea ja pahentaa happikatoa.

Löydätkö tästä kuvasta kampelan?

Suolapulssi teki hyvää Itämerelle

Syken tutkijat havaitsivat eteläisellä Itämerellä happea myös syvänteissä. Tanskan salmien kautta virtasikin Ruotsin merentutkimuslaitoksen mukaan hapekasta vettä Itämereen marras-joulukuun taitteessa.

Yleensä veden virtaus vaihtaa Tanskan salmissa suuntaansa alituiseen. Sen vuoksi Itämeren ja Pohjanmeren vedet sekoittuvat vain vähän. Joskus harvoin sattuu, että valtameren suolaista, hapekasta vettä virtaa Itämereen viikkojen ajan.

Sellaista virtausta kutsutaan suolapulssiksi. Voimakas suolapulssi voi tuoda Itämereen satoja kuutiokilometrejä raikasta suolavettä. Kuutiokilometri on valtava määrä nestettä, biljoona litraa. Jos haluttaisiin kuutiokilometri maitoa, siihen tarvittaisiin tuhat miljardia maitotölkkiä, ja sellaisen määrän tuottamiseen menisi Suomessa nykytahdilla noin 440 vuotta.

Isossa pulssissa vettä voi tulla määrä, joka vastaa paria prosenttia koko Itämeren tilavuudesta. Suolapulssit pitävätkin Itämeren merenä, ja ilman niiden tuomaa suolaa Itämeri muuttuisi ennen pitkää järveksi.

Korvameduusa.

2 860 kuutiometriä sekunnissa

Suurin joki Neva: virtaama.

5,47 miljoonaa

Suurin kaupunki Pietari: väkiluku.

Itämeri on jääkauden luomus ja entinen järvi

Lyhyen historiansa aikana Itämeren paikalla on ollut ainakin kahteen otteeseen järvi. Painanne, jossa nykyinen Itämeri lainehtii, on miljoonia vuosia vanha.

Runsaat satatuhatta vuotta sitten, lämpimällä Eem-kaudella, paikalla oli meri, jonka leveät salmet yhdistivät sekä Pohjanmereen että Vienanmereen. Fennoskandia oli silloin saari.

Baltian jääjärven aikana 14 500–11 300 vuotta sitten mannerjää peitti melkein koko nykyisen Suomen.

Viime jääkauden aikaan Itämeren alue oli pitkään mannerjään peitossa. Parikymmentätuhatta vuotta sitten jäätä oli nykyisen merialueen päällä jopa kilometrien paksuudelta.

Kun mannerjää alkoi sulaa, kehittyi Baltian jääjärvi. Se oli olemassa tuhansia vuosia. 13 000 vuotta sitten nykyisen Itämeren kaakkoisrantoja ja nykyisen Tanskan itärantoja nuoleskeli jo makea vesi, mutta nykyistä Ruotsia ja Norjaa peitti edelleen mannerjää, ja se katkaisi yhteyden mereen.

Noin 11 500 vuotta sitten jääjärvi aukesi valtamerelle. Syntyi Yoldiameri, joka oli olemassa vajaa tuhat vuotta.

Sitten mannerjää vetäytyi edelleen, ja Baltian jääjärvi puhkaisi noin 11 700 vuotta sitten vesimassoilleen tien läpi eteläisen Ruotsin.

Syntyi Yoldiameri, ja siitä puolestaan kehittyi vajaat tuhat vuotta myöhemmin Ancylusjärvi, kun sen yhteys Pohjanmereen katkesi.

Ancylusjärvi syntyi noin 10 600 vuotta sitten, kun maan kohoaminen katkaisi yhteyden valtamereen.

Kymmenisentuhatta vuotta sitten Tanskan salmet aukesivat ja nykyinen Itämeri alkoi kehittyä. Aluksi sen pinta-ala oli paljon nykyistä suurempi, mutta mannerjään ikeestä vapautunut maaperä alkoi kohota – ja se kohoaa edelleen, nopeimmin Perämeren rannikolla.

Siksi Pohjanlahti katkeaa joskus parin tuhannen vuoden kuluttua Merenkurkun kohdalta, ja Perämerestä tulee silloin Peräjärvi. Aivan varmaa se ei ole, paljon riippuu siitä, miten vakavaksi nykyinen ilmastokriisi lopulta päästetään.

Litorinameri oli nykyisen meren varhaisvaihe. Meri oli suolaisempi ja laajempi. Vaihe päättyi muutama tuhat vuotta sitten.

Maanmittauslaitoksen mukaan maanpinnan nousu on ollut Suomen rannikolla merenpinnan kohoamista nopeampaa. Perämeren rannikolla maa kohoaa jopa lähes sentin vuodessa.

Merenpinta taas on kohonnut viime vuosina noin kolme milliä vuodessa, mutta vauhti uhkaa kiihtyä.

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viime syksynä julkaisemassa raportissa arvioitiin, että jos ilmastopäästöjä ei onnistuta vähentämään, merenpinta voi nousta vuosisadan loppuun mennessä jopa 61–110 senttiä.

Julkaistu: 8.7.2020
1 kommentti