Viisi autoa, viisi kohtalonhetkeä: Saab, Capri, Škoda 1962, Impala ja Mustang sytyttivät intohimon – Omistajat kertovat

Saab 9-5 Aero: ”Liian kallis”

Autokauppias Tero Kivekkään Saab-suhde alkoi naureskelusta. 2000-luvun alussa porukka pyöritteli Saabin mainoksia, joissa kuskit odottavat kuin hävittäjälentäjät lähtölupaa kypärät päässä. Mainoksessa puiden latvat vain taipuivat auton kiitäessä maantiellä.

Sitten tuli tilaisuus ottaa uusi leasingauto ja käydä kaverin kanssa koeajolla Konalan Saab-liikkeessä — ja juuri Aero-malli päätyi alle. “Liian kallis” muuttui nopeasti “liian hyväksi” jättää rauhaan: ahtopaineen potku ja ylellinen tunnelma tekivät tehtävänsä.

Varsinainen oma Aero löytyi vasta myöhemmin. Kivekäs osti vuoden 2006 Saab 9-5 2.3T Aero A:n vuonna 2018 Autotalo Laakkoselta Tampereelta, kun mittarissa oli noin 180 000 km; nyt lukema pyörii noin 240 000:ssa. Ruostetta vastaan on taisteltu alustan korjauksilla ja ruostesuojauksella, ja luonnetta on haettu jälkiasenteisella, möreämmin soivalla pakoputkistolla.

Ford Capri: Pikkutie, kesäilta ja alla nelipyöräinen legenda

Ford Capri Mk3 2.0 S (1979) on niitä autoja, joiden kohdalla karisma puree tai ei pure — ja Joel Koskiselle se puri heti.

Hän osti Caprinsa puolisonsa isältä keväällä 2025 Classic Motor Show’n jälkeen. Ihastus syttyi ulkomuodosta ja äänimaailmasta; erityisesti perä ja keulan nelivalot jäivät mieleen.

Koskisen Capri on yhä se auto, josta tulee koko ajan ostotarjouksia, johin Koskinen vastaa kohteliaasti mutta päättäväisesti ei.

Škoda Felicia: ”Tiesin joutuvani maksumieheksi”

Iiro Jaakkolan tarinassa on vanhan liiton harrastamisen askelmerkit. 1980-luvulla etsittiin isän kanssa harrasteautoa, kierreltiin Rovereita, Mersuja ja Ford Corsaireja — ja vastaan tuli paikallislehden ilmoitus Škoda Octavia Superista (1960).

Se oli “kokonainen ja ryhdikäs”, joten siihen päädyttiin, ja siitä alkoi ketju, jonka lopputulos on kuin oma pienoislaivue: Jaakkolalla on kertynyt 17 Škodaa. Mukana on myös varaosiksi ostettuja, mutta tällaiset tapaukset osoittavat usein olevansa liian hyviä purettavaksi.

Kokoelman kaunotar on Škoda Felicia Super Roadster vm. 1962. Jaakkola sanoo auton olevan käytännössä alkuperäisessä kuosissaan: poikkeuksina kardaanin takanivelen vaihto ja muutama vuosi sitten tehty uudelleenverhoilu.

Chevrolet Impala: Kun tytär päättää, peli on selvä

Satu Järvisen Impala-tarina alkaa siitä kaikkein vaarallisimmasta myyntiargumentista: perheestä. Kun “nokkela myyjä” toi auton koeajoon, tytär katsoi Impalaa ja päätti saman tien: “Toi on meidän!” Ja sitten kävi niin kuin näissä usein käy — ajettavuus vei mukanaan.

Järvinen sanoo suoraan, että ajokokemus on hänelle ulkonäköäkin tärkeämpää, vaikka Impalassa ulkonäölläkään ei varsinaisesti tarvitse hävetä.

Taustalla on pitkä tarina: cruisingit teininä ja vanhempien pyörittämä huoltoasema Kouvolassa. Ennen Impalaa Järvisellä oli Triumph GT6, mutta kaksipaikkainen britti tuntui liikenteessä pieneltä — hän halusi isomman auton, johon mahtuu enemmän kuin yksi kerrallaan ja joka tuntuu pitkillä reissuilla turvallisemmalta.

Impalasta hän haki 60-luvun coupémaista kattolinjaa, automaattia, “sohvapenkkejä” ja mahdollisimman alkuperäistä tekniikkaa, jotta tietoa huoltoon ja korjaukseen olisi helpompi löytää. Budjetti ylittyi, mutta suunta oli selvä.

Ford Mustang Mach 1: Tyhjään koriin rakennettu erikoisuus

Arto Jauhiainen kertoo bonganneensa “loistavan projektin” Nettiautosta. Ford Mustang oli kyllä rakennettu ja maalattu, mutta projekti oli jäänyt kesken ja teräs oli monin paikoin heikkoa — peltiä on vaihdettu paljon.

Lopulta auto rakennettiin täysin uudelleen “uudenveroiseen tyhjään koriin”, Mach 1 -teemaa kunnioittaen.

Mustangien arvostuksesta Jauhiaisella on kertoa kiinnostava nyrkkisääntö: joku oli laskenut, että Mustangien arvonnousu viimeisen 15 vuoden aikana olisi ollut jopa 450 prosenttia.