Skoda Felicia Super Roadster vm. 1962 – ”Lähdimme eräänä aamuna isäni kanssa katsomaan autoa, ja heti kun näin sen, niin tiesin joutuvani maksumieheksi”

Iiro Jaakkola on vihkiytynyt Skoda-mies, joka päätyi tšekkiläiseen merkkiin lähinnä ensimmäisen autohankintansa myötä.

– Isäni kanssa aikanaan 1980-luvulla etsittiin harrasteautoa. Olihan meillä jo toki Volkswagen Kleinbus retkiautona, mutta ei sitä osannut ajatella samalta kantilta. Monta autoa käytiin katsomassa; Rovereita, 170S -Mersuja, Ford Corsaireja. Kaikki olivat varsin huonokuntoisia ja ”everybodys darlingeja”, lukuun ottamatta Corsairia.

Mutta sitten paikallislehdessä oli myynti-ilmoitus Skoda Octavia Superista vuosimallia 1960.

– Siihen sitten päädyttiin, koska auto oli kokonainen ja ryhdikäs. Mutta vaatihan se töitä. Sen myötä alkoi vinkkien kautta tulla lisää Skodia tarjolle ja joitakin niitä pelastettiin. Toki meillä oli kotona kakkos-autona Skoda 120 Garde, joka oli hankittu uutena.

Vuonna 1962 Feliciasta tuli saataville paranneltu Super-versio.

Autoja on kerääntynyt Jaakkolalle monenlaisten sattumusten kautta.

– Monesti olen mennyt varaosiksi ostamaan ja saanut huomatakin sitten auton olevan aivan liian hyvä purettavaksi. Ja niin hiljalleen laivue on kasvanut 17 kappaleen kokoiseksi. Autot jakaantuvat etu- ja takamoottorisiin. Vanhemmassa päässä ovat Octaviat: Super vuosimallia 1960, TS:t 1960 ja 1964, sekä Octavia Combi. Tuoreempia ovat puolestaan Skoda 120 Garde, 130 LX, 120 L ja 135 Gli sekä 135 GLi, joka on harvinaisempi Kanadan malli.

Kokoelman kaunotar on kuitenkin aivan oma tarinansa.

– Tämä punainen Felicia, tai tuttavallisesti OBY, tuli meille parikymmentä vuotta sitten. Autoa oli jo kaupiteltu minulle pariin otteeseen, kunnes tuli soitto, että nyt pitäisi päättää ja hakea pois, jos kiinnostaa. Ja kiinnostihan se. Lähdimme siis eräänä aamuna isäni kanssa katsomaan autoa, ja heti kun näin sen, niin tiesin joutuvani maksumieheksi. Haettiin tämä sitten kotiin, ja se on kyllä kokoelmani helmi.

1950-luvun lopulla luodut muodot ovat sirot.

Feliciaa valmistettiin sekä 2+2-paikkaisena Convertiblena että 1+1-paikkaisena Roadsterina.

Rekisteritunnuksesta on tullut rakkaan auton lempinimi.

Skodassa on Jaakkolan mukaan oma viehätyksensä, varsinkin kun malleja tarkastelee eri aikakausilta. Skodallahan on varsin pitkä historia autojen valmistuksessa.

– Vanhemmissa malleissa pistää silmään monesti huomattavan taitava auton rakentaminen. Osaaminen näkyy monissa seikoissa. Myös keskieurooppalainen muotoilu ja tapa tehdä asioita pienellä omalaatuisella twistillä miellyttävät. Paras olikin sitten keskittyä yhteen merkkiin, kun oppi sen tuntemaan kuin omat taskunsa.

- Toisaalta tämä OBY on kuin koriste-esine. Kahvittelimme pihalla tyttäreni kanssa ja totesimme, että siron auton katselu auringonpaisteessa riittää. Tässä autossa ei näyttäydytä, siinä tullaan nähdyksi. Herkullisinta auton ajamisessa on, kun lämpimänä kesäiltana ajaa polveilevalla maalaistiellä keskellä peltoja ja vedättää moottoria kolmosvaihteella. Tuplakaasuttimet alkavat kurluttaa ilmaa sisuksiinsa ja pakoääni soida käyntinopeuden noustessa. Rauhallinen vaihto neloselle, käynti rauhoittuu huokaisten ja vedon palatessa sama alkaa taas uudelleen.

– Ja vaikka tämä auto olisi vain paikallaan, sykähdyttää ja lämmittää se mieltä aina kun menee talliin tai vain kurkkaa ovesta, että renkaissa on ilmaa. Se omistamisessa on mieluisinta.

Kangaskaton lisäksi autoon on saanut myös kovan lasikuitukaton, joka painaa 27 kiloa.

Tallella säilyneet käyttöohjekirjat ovat arvokas lisä auton omistajalle.

Arvostus

”On tätä yritetty ostaa muutamaan otteeseen, ja arvo olisikin jo kohonnut jonkin verran. En ole kiinnostunut myymään; sittenhän minulla ei olisi tätä koriste-esinettä.”

Felicia Super tarjosi suuremman moottorin ja hieman enemmän tehoa.

Siipiautoja osattiin valmistaa muuallakin kuin USA:ssa – tosin pienempinä.

Historia | ”Automiehiä ja -naisia on suvussamme ollut 1910-luvulta asti. Nyt on vaari opettanut omia lapsiani nitomaan jarrukenkiä – ja muita katovia kansanperinteitä.”