Apu

Koulukiusaaminen jätti Heidiin ahdistuksen, jota hän on purkanut terapiassa pitkään – Miksi kipeään selkään saa helpommin apua kuin kipeään mieleen?

Koulukiusaaminen jätti Heidiin ahdistuksen, jota hän on purkanut terapiassa pitkään – Miksi kipeään selkään saa helpommin apua kuin kipeään mieleen?
Moni suomalainen ei saa riittävän ajoissa apua, kun mieli järkkyy. "Muihin kansansairauksiin saa hoitoa terveyskeskuksissa, mutta mielenterveyshäiriöissä perustason apu on onnettomissa kantimissa", sanoo Mieli ry:n Kristian Wahlbeck.
Julkaistu: 27.3.2022

Neljän vuoden koulukiusaamishelvetti. Näin kuvaa lieksalainen terveydenhoitaja Heidi Meriläinen, 36, vuosiaan peruskoulun ala-asteella. Koulussa tai kotona kukaan ei huomannut mitään, sillä hän ei puhunut asiasta kenellekään. Hän pelkäsi, että se muuttaisi tilanteen entistä pahemmaksi, koska hän oli hiljainen ja kiusaajat näkyviä hahmoja.

Koulukiusaaminen jätti Heidiin ahdistuksen, jonka parantamiseksi hän on tehnyt töitä siitä asti.

– Olen kokenut itseni alamittaiseksi ja riittämättömäksi. Minulla on ollut vahvoja ulkopuolisuuden kokemuksia ja elämässäni on ollut paljon pelkoa, Heidi kertoo.

Lukiossa Heidi meni terveydenhoitajan ehdotuksesta nuorisopsykoterapiaan. Hän tapasi lempeän ja viisaan terapeuttinsa kerran viikossa. Sitten terapeutti vaihtui, ja hän oli 17-vuotiaan Heidin mielestä pelottava. Se lopetti terapian vuosiksi.

– Lukioajan terapia auttoi vähän, mutta se ei ratkaissut kokonaistilannetta. Vasta myöhemmällä iällä olen saanut terapiasta isompaa apua, kun olen pystynyt käsittelemään traumojani.

Heidin kokemus on tuttu Mieli ry:n kehitysjohtajalle Kristian Wahlbeckille, joka on myös psykiatrian erikoislääkäri. Koulu­kiusaamisella voi olla iso vaikutus mielenterveyteen. Se esimerkiksi nelinkertaistaa riskin sairastua masennukseen aikuisena.

– Suurin pulma on, että apua ei saa ajoissa. Muihin kansansairauksiin saa hoitoa terveyskeskuksissa, mutta mielenterveyshäiriöissä perustason apu on onnettomissa kantimissa. Se kuuluisi perusterveydenhuoltoon, kuten muutkin tavanomaiset terveysongelmat, Wahlbeck sanoo.

Keskusteluavun pitäisi usein olla ensisijaista

Kunta vastaa asukkaidensa mielenterveyden häiriöiden ehkäisystä ja hoidosta. Ensisijainen hoitopaikka on perusterveydenhuolto, käytännössä siis terveyskeskus. Terveyskeskuslääkäri voi tarvittaessa tehdä lähetteen psykiatriseen erikoissairaanhoitoon. Psykoterapia ei kuulu perusterveydenhuollon valikoimaan, mutta siihen voi saada Kelan tukea.

Wahlbeckin mukaan terveyskeskuslääkäriltä saa tavallisimmin lääkereseptin ja sairauslomaa, vaikka Käypä hoito -suosituksen mukaan keskusteluapu on lievän tai keskivaikean masennuksen ensisijainen hoito. Wahlbeck sanoo, että 90 prosenttia mielenterveysongelmista pystyttäisiin hoitamaan perusterveydenhuollossa, jos systeemi toimisi.

– Luulen, että asiassa on mukana vanhentuneita asenteita ja myös sitä, että mielenterveyden häiriöiden hoidot eivät ole niin lääketieteellisiä. Lääkärin on helppo kirjoittaa antibiootti, mutta keskusteluhoito on monisyisempi asia.

Mielenterveysongelmat ovat kulkeneet Heidi Meriläisen matkassa kouluajoista asti. – Jokaisella tarvitsevalla pitäisi olla oikeus päästä terapiaan. Olen saanut apua, koska oireeni ovat olleet niin voimakkaita, hän sanoo.

Heidi Meriläinen pitää tärkeänä, että apua saisi nopeasti.

– Polkuni on ollut pitkä. Jos asioihin puututaan aikaisin ja nuori saa täsmäapua koulussa, ei ehkä tarvitse mennä vaikeimman kautta.

Kuka saa kuntoutuspsykoterapiaa?

Mielenterveyshäiriöiden hoidossa suomalaiset jaetaan kahteen kastiin: työssäkäyviin ja opiskelijoihin ja toisaalta työttömiin ja eläkeläisiin.

Työssäkäyvät ja opiskelijat voivat päästä Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan. Wahlbeckin mukaan julkisessa terveydenhuollossa käytännössä odotetaan, että kolme kuukautta hoidon piirissä täyttyy, jolloin erikoislääkäri voi kirjoittaa kuntoutuspsykoterapialähetteen.

– Tällä hetkellä voi mennä vuosi tai puolitoista oireiden alkamisesta ennen kuin kuntoutuspsykoterapia alkaa. Ensin pitää saada erikoislääkärin lausunto, toiseksi löytää Kelan hyväksymä terapeutti ja kolmanneksi maksaa omavastuu, joka on noin 30 euroa käynniltä. Se on taloudellisista syistä monen ulottumattomissa.

Suomessa ei ole koko väestön kattavaa, yhdenvertaista pääsyä psykoterapeuttiseen hoitoon.
Kristian Wahlbeck, Mieli ry

Terveyskeskuslääkäri voisi ohjata terveyskeskuksen psykologille, mutta Wahlbeckin mukaan näin tapahtuu harvoin.

– Yksi syy on, ettei omassa terveyskeskuksessa ole osaavia henkilöitä. Toinen on ajatus siitä, että Kela kuitenkin hoitaa vielä homman.

Kelan kuntoutuspsykoterapiaan pääsee, jos katsotaan, että ihmisellä on mahdollisuus kuntoutua takaisin työelämään. Tämä rajaa sen ulkopuolelle eläkeläiset ja monia työttömiä.

– Suomessa ei ole koko väestön kattavaa, yhdenvertaista pääsyä psykoterapeuttiseen hoitoon. Kelan tukemalla pitkä­aikaisella kuntoutuspsykoterapialla sinänsä on paikkansa, Wahlbeck sanoo.

Yhä useampi saa Kelan kuntoutuspsykoterapiaa

Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian saajat ja kustannukset vuosina 2005–2020. Lähde: Kela.

Joissakin yrityksissä lyhytpsykoterapia kuuluu työterveyshuoltoon. Wahlbeckin mukaan se maksaa itsensä takaisin monin­kertaisesti, sillä kun apua saa nopeasti, työkykykin palautuu paremmin.

Apua tarvitseva voi mennä myös yksityiseen psykoterapiaan, jos hänellä on ­siihen varaa. Kaikilla ei ole, sillä yksi 45 minuutin käynti maksaa 70–150 euroa.

– Tiedetään, että ongelmat mutkistuvat pitkittyessään ja hoitotulos on heikompi, jos joutuu odottamaan. Masennus ja ahdistushäiriöt kroonistuvat ja paluu työelämään on uhattuna, jos on monia kuukausia poissa, Wahlbeck sanoo.

Pitkä matka toimivaan hoitoon

Heidi Meriläinen sai ensimmäisen mielialalääkkeensä psy­kiatrilta vuonna 2004, kun hän oli 19-vuotias. Aluksi siitä tuntui olevan apua. Sitten alkoivat lääkärit ja lääkkeet vaihtua. Heidille tuli voimakkaita migreenikohtauksia, ja hän pystyi nukkumaan vain tunnin, pari yössä, koska lääkitys ei ollut kohdallaan. Nykyään hänellä on toimiva lääkitys.

Välivuoden jälkeen Heidi opiskeli ter­veydenhoitajaksi, menestyi opinnoissaan ja sai työpaikan äitiys- ja lastenneuvolasta. Sitten vuonna 2009 hän sairastui krooniseen väsymysoireyhtymään, johon liittyy ahdistus- ja pelkotiloja.

– Kuormaa oli varmasti lapsuudesta asti. Olen aina ollut kova suorittaja ja tehnyt parhaani kaikessa, Heidi pohtii.

Meni vuosia, ennen kuin Heidi löysi itselleen sopivan avun. Vasta 2012 hän sai ensimmäisen täsmällisemmän diagnoosin: tunne-­elämän epävakauden. Hän asui tuolloin Nummelassa ja asioi Vihdin terveydenhuollossa. Siitä Heidillä on hyvät muistot. Vuonna 2017 Heidi pääsi vuodeksi julkisen puolen järjestämään dia­lektiseen käyttäytymisterapiaan. Siitäkin oli apua.

– Leimautumisen pelko elää yhä. Se on sääli, sillä mielenterveyden ongelmat ovat hyvin yleisiä. Asioista pitää puhua oikeilla nimillä ja avoimesti, jolloin ne myös arkipäiväistyvät, Heidi Meriläinen sanoo.

Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan Heidi pääsi vuosina 2010 ja 2020. Ilman Kelan tukea hänellä ei olisi ollut siihen rahaa. Jokaisesta käynnistä hän maksoi itse 27 euroa.

Potilaan pitää itse etsiä Kelan hyväksymä terapeutti. Sopivan löytäminen ei ole välttämättä helppoa.

– On vaikeaa löytää osaavaa terapeuttia, koska heidät on buukattu täyteen, Heidi sanoo.

Jälkimmäisellä kerralla Heidi onnistui löytämään yksityisen psykoterapeutin, jolla oli monipuolista osaamista esimerkiksi traumatera­piasta ja joka oli myös kuvataideterapeutti. Hänen kanssaan Heidi työskenteli vuoden.

– Terapiassa purettiin kehosta pelkoa ja häpeää, jotka olivat sairastuttaneet minut. Nyt hoidettiin syytä, eikä vain oireita. Julkisella puolella hoidetaan usein enemmän oireita ja määrätään lääkkeitä. Siellä ei aina ole osaamista eikä resursseja hoitaa paremmin. En ole katkera, vaan tosi kiitollinen siitä, että sain lopulta lausunnon kuntoutuspsykoterapiaa varten.

Heidi ei kuitenkaan vielä kuntoutunut työkykyiseksi.

Hoitoon pitää päästä samalla tavalla, olipa kipeänä mieli tai selkä.
Kristian Wahlbeck, Mieli ry

Lokakuussa 2019 eduskunnalle luovutettiin Terapia­takuu-kansalais­aloite, jonka tavoite on, että lyhytpsykoterapiaan pääsisi yleislääkärin kautta osana perusterveydenhuoltoa. Taustalla on tieto siitä, että jo 4–5 terapiakäyntiä voi tarjota merkittävän avun masennukseen ja oireet vähenevät puolella. Oman terveys- tai sotekeskuksen tulisi tarjota terapiaa kuukauden sisällä joko itse tai palvelusetelillä.

Mielenterveysjärjestöille oli suuri pettymys, ettei hallitus syyskuussa 2021 kirjannut terapiatakuuta asetukseen, jossa taataan pääsy terveyskeskuslääkärille seitsemässä päivässä.

– Hoitoon pitää päästä samalla tavalla, olipa kipeänä mieli tai selkä. Kansalaisten yhdenvertaisuus ei toteudu ilman asetukseen kirjoitettua tera­piatakuuta, ettei se olisi kiinni asuinkunnasta, Kristian Wahlbeck sanoo.

Hyvinvointialueet aloittavat toimintansa ensi vuonna.

– Toivon, että hyvinvointialueilla psykoterapeuttista osaamista saadaan paremmin järjestymään kuin pienissä terveyskeskuksissa ja että jokainen hyvinvointialue ottaa käyttöön terapiatakuun.

Paljonko maksaa?

  • 70–150 euroa yksityinen psykoterapiakäynti (45 min.).

  • 22–30 euroa Kelan tukema kuntoutuspsyko- terapiakäynti.

  • 11   miljardia euroa mielenterveys ongelmien kulut yhteiskunnalle vuosittain.

Osa kunnista toteuttaa terapiatakuun

Suurista kaupungeista Helsinki, Tampere ja Turku aikovat toteuttaa terapia­takuun. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on ollut Terapiat etulinjaan -hanke kesästä 2020 asti. Sen tarkoitus on viedä terapiatakuu käytäntöön.

Ensimmäinen askel on kouluttaa ter­veydenhuollossa jo työskenteleviä mielenterveys- ja päihdepalveluammattilaisia antamaan lyhytterapiaa, kertoo hankejohtaja Samuli Saarni. Tavoite on, että terapiaan pääsisi ilman lääkärin lähetettä.

Lisäksi Mielenterveystalo tarjoaa digitaalisia palveluita ja omahoito-ohjeita, jotta apua olisi saatavilla 24/7.

Terapiat etulinjaan -hankkeen toivotaan laajenevan valtakunnalliseksi.

Mikä tahansa terapia on kustannuksena mitätön siihen nähden, että mielenterveysongelmien on laskettu maksavan yhteiskunnalle 11 miljardia euroa vuodessa.

– Somaattinen terveys on parantunut hyvin, mutta psykiatriassa kehitys on surkeaa. Ei ole ollenkaan pystytty vastaamaan tarpeeseen. Jos fyysisen terveyden puolella olisi näinkin isoja puutteita järjestelmässä, ne olisi hoidettu aikaa sitten kuntoon, puuskahtaa Saarni.

Potilaan kannalta vaikeaa on, että tällä hetkellä lyhytterapeutti-­nimikkeellä työskentelee monenmoista tekijää.

– Lyhytterapeuteissa on vakavasti otettavia toimijoita, mutta myös sellaisia, joiden koulutuksen laadusta ei voi olla varma. Nykyään lyhytterapia on villi markkina, eikä Valvira sitä hyväksy, syystäkin. Ihminen on vähän suojaton mennessään sellaisen lyhytterapeutin luo, joka ei ole terveydenhuollon ammattilainen, Kristian Wahlbeck sanoo.

Hänen mielestään lyhytterapeuttien koulutus pitäisi saattaa Valviran alle. ­Valvira valvoo sosiaali- ja terveysalan toimintaa ja ja myöntää oikeudet harjoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammatteja.

Heidi Meriläinen on mukana Mielenterveyden keskusliiton toiminnassa. – Olen antanut anteeksi koulukiusaajilleni. Vähä vähältä yritän myös kuntoutua takaisin työelämään.

Joka toinen kokee elämässään mielenterveyden häiriön

Joka toiselle suomalaiselle tulee jossain vaiheessa elämää diagnoositasoinen mielenterveyden häiriö. Joka kolmannen sairauslomapäivän peruste on mielenterveyshäiriö, ja yli puolet sairauseläkkeistä kirjoitetaan mielenterveyssyistä.

Ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että ­mielenterveyden häiriöt olisivat lisääntyneet väestössä. Sen sijaan apua haetaan enemmän. Ihmiset tietävät entistä paremmin, että apua on saatavilla, ja ongelmat tunnistetaan paremmin.

Mielen­terveysongelmien stigma on pienempi kuin aikaisemmin. Myös työelämän muutokset ovat lisänneet hoitoon hakeutumista.

– Kun tehtiin töitä käsillä, töissä pystyttiin olemaan, vaikka ahdisti tai masensi. Kun teemme tietotyötä, joka vaatii äärimmäistä keskittymiskykyä ja kognitiivisia taitoja, masentunut ei kerta kaikkiaan selviä töissä, Wahlbeck sanoo.

Kelan kuntoutuspsykoterapia sai noin 56 600 ihmistä vuonna 2020. Määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2015.

Korona­pandemia on lisännyt erityisesti nuorten ja naisten stressiä ja pahoinvointia. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön YTHS:n tilastot osoittavat, että mielenterveyspalvelujen kysyn- tä oli tammi-marraskuussa 2021 lähes kolminkertaista edellisvuoden vastaavaan aikaan verrattuna.

THL:n tuore tutkimus taas kertoo, että joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii ahdistuksen ja masennuksen oireista.

Halu takaisin työelämään

Heidi ­Meriläisen ­korona­aika vei etäterapiaan, mutta se toimi hyvin. Vuonna 2020 hän muutti Nummelasta Lieksaan. Pohjois-­Karjalassa on perhettä ja sukua. Muutto auttoi häntä ymmärtämään perimmäisiä syitä oireilleen.

– Mieleni oli sulkenut pois traumaat­tisia kokemuksia, joista osa liittyy koulukiusaamiseen. Vasta tänä vuonna olen itkenyt pois mummoni kuoleman ja monta muuta tuskallista kokemusta. Kun mummoni menehtyi 1999, se oli liian järkyttävää, Heidi sanoo.

Nyt Heidi näkee elämässään toivoa ja valoa. Kymmenkunta vuotta sitten hän löysi uskon. Toiminta seurakunnassa ja hengelliset keskustelut antavat voimaa, kuten myös lauluryhmä. Terapiaakin on tarkoitus jatkaa.

– Koen, että prosessini on aika lailla loppusuoralla, mutta se on vaatinut paljon. Minun kohdallani ketju olisi pitänyt saada poikki koulussa. Kiusaamisen kautta tuli valtavia hylkäämiskokemuksia. Tässä vaiheessa olen antanut anteeksi koulukiusaajilleni. Vähä vähältä yritän myös kuntoutua takaisin työ­elämään.

Kuinka kaikki tapahtui?

2002 Lukion kouluterveydenhoitaja ohjaa Heidi Meriläisen ensimmäistä kertaa terapiaan. Heidiä kiusattiin ala-asteella neljä vuotta, ja kokemukset jättivät ahdistuksen.

2004 Heidi saa ensimmäisen kerran mielialalääkkeen. Se auttaa aluksi, mutta pian lääkärit ja lääkkeet vaihtuvat eikä hoito toimi enää.

2009 Heidi sairastuu krooniseen väsymysoireyhtymään, johon liittyy ahdistus- ja pelkotiloja.

2010 Heidi pääsee Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan ensimmäisen kerran.

2012 Lääkäri diagnosoi Heidillä tunne-elämän epävakauden.

2017–2018 Heidi käy julkisen puolen järjestämässä dialektisessa käyttäytymisterapiassa kahdesti viikossa.

2020 Heidillä diagnosoidaan viivästynyt stressireaktio traumaoireineen. Hän pääsee toisen kerran Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan.

2021 Terapia jatkuu. Heidi kokee, että on prosessinsa loppusuoralla, ja toivoo kuntoutuvansa työelämään.

1 kommentti