Apu

Lapua houkuttelee kansainvälisiä taiteilijoita hiljaisuuteen: ”Tämä on ensimmäinen visiittini Eurooppaan – matka itseeni”, sanoo nigerialainen Funmi

Lapua houkuttelee kansainvälisiä taiteilijoita hiljaisuuteen: ”Tämä on ensimmäinen visiittini Eurooppaan – matka itseeni”, sanoo nigerialainen Funmi
Suurkaupunkien hälystä Lapualle muuttavat taiteilijat saavat vastaansa hiljaisuuden. Olosuhteiden muutos saa luovuuden kukoistamaan. Niin kävi myös nigerialaiselle Funmi Akindejoyelle.
Julkaistu: 4.4.2022

En ehkä tule uudelleen, kuvataiteilija Funmi Akindejoye sanoo hytistessään lapualaisen museoalueen pihalla. Tuuli tarttuu toppatakin liepeisiin ahnaasti.

– Kesällä kyllä, mutta en talvella. Pohjolan talvi on nyt osaltani nähty, Akindejoye lisää nauraen.

Funmi Akindejoye on matkustanut Etelä-Pohjanmaalle, alle 15 000 asukkaan Lapualle, Nigerian Lagosista, yli kahdenkymmenen miljoonan asukkaan suurkaupungista.

– En aivan tiennyt, mitä odottaa. Tämä on ensimmäinen kokemukseni taiteilijaresidenssistä ulkomailta, mutta myös aivan ensimmäinen visiittini Eurooppaan. En osannut oikein kuvitella etukäteen mitään. Kylmyys on tosin ollut odottamattoman rankkaa.

Akindejoye luonnehtii Lapualla asumista kotiolojensa täydelliseksi vastakohdaksi.

– Hiljaisuus ja tila ovat aivan muuta mihin olen tottunut. Reissu on tietyllä tavalla ollut matka itseeni. Haluan oppia itsestäni lisää. Voimakas ero normaaliin elinympäristööni on antanut tähän tutkiskeluun mahdollisuuden.

Residenssin tyyssija Vanhan Paukun alue on historiallinen miljöö. Sen rakennukset palvelivat aikaisemmin ammustehtaana. Paukun pihalla Funmi Akindejoyen seurana kulttuuripäällikkö Susanna Oversteyns ja kulttuurin projektipäällikkö Mirka Sulander.

Residenssi on käsitteenä harvalle tuttu

Akindejoye päätyi Lapualle Res Artis -verkoston kautta. Se kokoaa yhteen maailman taiteilijaresidenssit. Lapuan Vanhan Paukun taiteilijaresidenssi on koko kuusivuotisen olemassaolonsa ajan ollut nimenomaan kansainvälinen residenssi.

– Suurin osa taiteilijoistamme on tullut maailmalta. Koronapandemian ollessa pahimmillaan meillä oli enemmän taiteilijoita kotimaasta, mutta pääosin kaikki kansainväliset vieraat ovat saaneet matkansa järjestymään. Voimme olla tyytyväisiä, kun korona ei missään vaiheessa hyydyttänyt toimintaamme, Vanhan Paukun taiteilijaresidenssin perustaja, Lapuan kaupungin kulttuuripäällikkö Susanna Oversteyns sanoo.

Taiteilijaresidenssi on monelle vieras käsite.

– Edes kaikki lapualaiset eivät tiedä, että täällä on tällainen. Moni tietää, että teillä on siellä niitä ulkomaalaisia, mutta itse residenssi käsitteenä ja käytännössä on hämärän peitossa, Lapuan kulttuuripalvelujen projektipäällikkö Mirka Sulander sanoo.

Taiteilijaresidenssit tarjoavat työtilan ja asunnon määräajaksi eri alojen ammattitaiteilijoille. Suomessa on 60–70 taiteilijaresidenssiä, ja suurin osa vieraista on kansainvälisiä.

– Suomalaisia taiteilijaresidenssejä alettiin perustaa erityisesti 1990-luvun lopulla. Residenssit yleistyivät samaa tahtia Euroopan ja maailman avautumisen kanssa. Myös valtio alkoi tukea niitä. Perinteisesti residenssit ovat olleet kuvataidepainotteisia, mutta runsaan kymmenen viime vuoden aikana ovat yleistyneet myös esittävien taiteiden residenssit, Riikka Chande-Suomi Suomen Taiteilijaseuran Ateljee­säätiöstä kertoo.

Funmi Akindejoye maalaa taulukankaalle kiinnittämiensä kaislojen päälle. Hän on itse kerännyt kaislat Lapuanjoen rannalta.

Vuoropuhelu ja liikkuvuus kuuluvat taiteen tekemiseen

Residenssi-termi tulee latinan sanasta residens, se tarkoittaa istumaan jäävää. Sitä käytetään usein kartanosta tai linnasta tai muusta ylellisestä asuinpaikasta.

Mitään ilmaiskommuuneja residenssit eivät ole. Etenkin ulkomailla ne voivat olla hyvinkin kalliita. Usein taiteilijat rahoittavat jaksonsa apurahalla, mutta myös itse, kuten Funmi Akindejoye.

Maailmalla taiteilijaresidenssien historia on pitkä. Vuoropuhelu ja liikkuvuus kuuluvat taiteen tekemiseen. Residenssien juuret ovat niin sanotuissa taiteilijasiirtokunnissa, joita taiteilijat perustivat 1800- ja 1900-luvun vaihteessa usein maaseudulle.

– Sittemmin residenssejä on perustettu yhä vilkkaampaan tahtiin. Residenssiohjelmista on tullut tärkeä osa taiteilijan työskentelyä, ja samalla ne luovat kansainvälisiä yhteyksiä ja vaikuttavat myös paikallisiin yhteisöihin, Riikka Chande-Suomi selvittää.

Maaseudun rauha houkuttelee taiteilijoita

Vanhan Paukun residenssi on melko lyhyen historiansa aikana saanut vieraakseen kovan luokan ammattitaiteilijoita.

Maaseudun rauha houkuttelee suurkaupunkien hektisyydessä asuvia taiteilijoita, mutta Paukku vetää puoleensa muutenkin kuin syrjäisen sijaintinsa vuoksi. Sana on kiirinyt taiteilijoiden keskuudessa. Vierailijoita on ollut kaikkiaan kuutisenkymmentä, ja oleskelujaksot ovat kestäneet kuukaudesta puoleen vuoteen.

Vaikka pakkanen ja lumi ovat osa Suomen eksotiikkaa, vierailijat eivät ole turisteja. Hiihtokokeilut tai vaellukset Simpsiön ”vuoren” – 132 metriä merenpinnan yläpuolella – luontoon ovat vain pieni osa residenssikokemusta.

Lapuan Vanhan Paukun taiteilijaresidenssi on kansainvälinen residenssi, joka houkuttelee taiteilijoita eri puolilta maailmaa.

Susanna Oversteyns ja Mirka Sulander sanovat, että vaikka Vanhan Paukun residenssi on omanlaisensa kansainvälinen kupla pikkukaupungin sisällä, se myös vuotaa ympäristöönsä.

– Vuorovaikutus ympäristön kanssa on tärkeää. Vierailevat taiteilijamme ovat omaksuneet sen hienosti. Heidän jaksoillaan tekemäänsä taidetta on esillä taidemuseon näyttelyissä, mutta myös kaupungin katukuvassa ja vaikka paikallisen marketin edustalla. Taiteilijat myös ottavat kontaktia paikallisiin ihmisiin. Järjestetään taiteilijatapaamisia, taidetyöpajoja ja muuta osallistavaa, Oversteyns listaa.

Kulttuurilla on iso rooli Lapualla

Lapualainen harrastajanäyttelijä Jani Lehto vahvistaa residenssin vaikutuksen läikkymisen muualle pikkukaupungin yhteisöön.

– Residenssitaiteilijat ovat silloin tällöin käyttäneet teatterin tiloja toteuttaakseen omia projektejaan. Ainakin trapetsitaiteilijaesityksen muistan, Lehto sanoo.

Lehto sanoo kansainvälisen residenssitoiminnan sopivan mainiosti pikkukaupungin sydämeen.

– Vaikka tämä on pieni paikkakunta, täällä on tuo kulttuuripuoli isossa roolissa. Kulttuuritarjonta tuntuu vuosi vuodelta vain lisääntyvän, ja se on mahtava homma.

Miellyttävää katseltavaa kaivataan myös arjessa

Taiteen ystävä Ritva Jalio on käynyt kuuntelemassa ulkomaalaisten taiteilijoiden taiteilijaesittelyitä residenssissä useaan kertaan.

– Käyn taiteilijatapaamisissa aina, kun se on mahdollista. On ollut kiinnostava kuulla ulkomailta tulleiden taiteilijoiden taustoista ja ajatuksista. On hienoa Lapualle, että meillä on tällaistakin.

Funmi Akindejoyekaan ei jäänyt kivi­seinien suojaan maalaamaan. Hän päätti toteuttaa Lapualla samaa visiota kuin kotikaupungissaan.

– Työskentelen julkisessa terveydenhuollossa tutkijana. Minua kiinnostaa, miten ihmisten elin­ympäristö vaikuttaa mielenterveyteen, Akindejoye sanoo.

– Olen tutkinut aihetta Lagosissa. Erityisesti luonnolla ja vihreällä on iso merkitys ihmisten hyvinvoinnille. Kauniita asioita ja visuaalisesti miellyttävää katseltavaa on oltava arjessa saatavilla joka paikassa, ei vain varta vasten taidenäyttelyyn aseteltuna.

Funmi Akindejoyen teos In the woods I kertoo taiteilijan kokemuksista uudessa ympäristössä Lapualla.

Lagosin kaupunkiympäristö on Akindejoyen mukaan kakofoninen ja äänekäs. Vihreää ei juuri näe, ja jos näkyy, puistoalueet on aidattu ja rajattu tavallisen ihmisen ulottumattomiin.

– Lapualla ihan keskustankin alueella on aivan erilainen tunnelma. Luonto on lähellä, on rauhaa ja avaruutta. Se tuntuu ihmeel­liseltä ja hyvältä. Tuntuu kuin puhdistuisin.

Akindejoye maalasi Lapualla ollessaan teoksia, joissa hän pohtii suhdettaan alueen ympäristöön. Hän myös haastatteli paikallisia ihmisiä, mielen­terveysalan ammattilaisia ja kaupunkisuunnitteluarkkitehtia. Keskusteluista hän koostaa artikkelia lapualaisen kirjailijan ja psykologin Jyrki Tuularin ja arkkitehti Helena Teräväisen kanssa.

Taiteilijaystäviä ympäri maailmaa

Paukun residenssin erikoisuus on, että vierailevat taiteilijat työskentelevät yhteisessä ateljeessa paikallisen taiteilijayhteisön kanssa. Yksi paikallisista taiteilijoista on lapualainen kuvataiteilija Hanna Peltotupa. Hänelle vaihtuvan kansainvälisen taiteilijajoukon keskellä työskentely on ollut avartavaa.

– Olin aluksi hätää kärsimässä. Voin antaa kasvot englannin puhumista arastelevalle keski-ikäiselle suomalaiselle, Peltotupa vitsailee.

Kuvataiteilija Hanna Peltotupa viimeistelee suurikokoista öljyvärityötään.

Alun kangertelun jälkeen perisuomalaiset paineet puhua täydellistä englantia ovat hälvenneet.

– Olen ollut tosi tyytyväinen, että työtilani on juuri täällä. Olen saanut taiteilijaystäviä ympäri maailmaa. Yhteisö on siksikin hyödyllinen, että täällä on aina väkeä, jota yhdistää taiteen tekeminen ja taiteilijuus.

Susanna Oversteyns lisää, että kielimuuria on joskus pitänyt kiertää luovillakin tavoilla.

– Korealaiset eivät oikein puhuneet kuin omaa kieltään. Silti yhteisö pärjäsi hyvin.

Vierailevat taiteilijat työskentelevät yhteisessä ateljeessa paikallisen taiteilijayhteisön kanssa.

Vanhan Paukun residenssi myy jatkuvasti eioota. Mihin residenssijaksojen viehätys perustuu, Susanna Oversteyns?

– Luovien alojen ihmisille on tarpeen päästä aika ajoin eroon lapsista ja laskuista, kaikista arjen asioista, jotta ajatukset vapautuvat näkemään jotakin uutta. Vaikka residenssissä ei ole pakko tehdä mitään, en muista, että kukaan olisi vielä ollut vain. Ideoita ja innostusta syntyy, kun paikka ja ihmiset ympärillä vaihtuvat.

Vanha Paukku

  • Vanha Paukku on Lapuan kulttuurikeskus, ja sen rakennukset palvelivat aikaisemmin ammustehtaana.

  • Residenssitaiteilijoille on tarjolla kaksi huoneistoa kävelymatkan päässä työtilasta.

  • Paukun residenssitoiminta käynnistyi Leader-hankerahoituksen avulla, ja se pyörii pääosin osallistujamaksuilla.

Maakuntakirjeenvaihtaja Kirsi Haapamatti, Seinäjoki

Olen paluumuuttaja. Asuin suuren osan aikuiselämästäni kaupungeissa: Oulussa, Jyväskylässä, Helsingissä ja Turussa. Etelä-Pohjanmaa tuntui vuosien jälkeen vieraalta, vähän eksoottiseltakin. Toimittajan työssäni olen päässyt tutustumaan maakuntaani uudelleen, syvemmin kuin kuvittelinkaan.

Maakunnilla on ulospäin aina tietynlainen imago. Eteläpohjalaiset ovat yritteliäitä ja itsellisiä, mutta auttamattoman takapajuinen henki täällä on. Niin lehtiotsikoista voi usein päätellä.

Olen nähnyt Etelä-Pohjanmaan toisetkin kasvot. Ja kolmannet ja neljännet. Vaikka taantumuksen äänellä puhuvat ovat usein kovaäänisiä, uskon, että vähemmistöä he alkavat olla. Täällä on ihmisiä jokaiseen kuplaan, ja onpa kuplien puhkojiakin.

Kuva: Mikko Lehtimäki

Kommentoi »