Apu

Alkoholisoitunut vanhus yksin pullon kanssa – ”Aina löytyy joku, joka hakee viinaa”


Alkoholisoitunut vanhus yksin kotona ilman perhettä, sukua tai ystäviä. Kuka muu auttaisi kuin trokaaja?
Kuvat Fotolia

Alkoholisoitunut vanhus yksin ja eristyneenä. Heitä alkaa olla paljon erityisesti isoissa kaupungeissa. Kerromme kaksi kohtaloa Helsingistä.

Pentti, 79, asuu yksin kotonaan ja paikkaa matalaa mielialaansa pullon seurassa. Vanha tuttava hakee hänelle alkoholia ja ruokaa maksua vastaa. Ystävä hän ei ole. Penttiä on hyväksikäytetty taloudellisesti.

Välillä Pentti käy soittelemassa naapurien ovikelloja. Naapurit valittavat häiritsevästä vanhuksesta. Pentti ei uskalla lähteä ulos talosta, kun kävelykin sujuu huonon puoleisesti.

Eräänä päivänä Pentti kaatuu ja hänen lonkkansa murtuu. Hän päätyy sairaalaan. Viranomaiset alkavat kysellä Pentin elämästä ja hän pääsee kotihoidon piiriin. Kotona hoitajat huomaavat, että Pentillä on alkava muistisairaus, masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia: ”En minä enää mihinkään pysty.”

Kun kotihoitajat alkavat käydä, Pentti ei ole iloinen. Hän murahtelee hoitajille. Lopulta hän hyväksyy, että hänen kotiinsa tullaan ja hän innostuu kertomaan monista elämänvaiheistaan.

Pentille haetaan rollaattori lainaksi, ja häntä opetetaan kävelemään sen kanssa. Nyt hän uskaltaa ja pystyy käymään joskus ulkonakin. Kunto on kohonnut.

Juominen on vähentynyt, mutta Pentti ei aio lopettaa kokonaan. Pentillä ei ole älypuhelinta eikä tietokonetta.

Tarja, 62, häpeää rollaattoria ja juo yksin

Yksinäinen Tarja on eristäytynyt kotiinsa kerrostalossa. Fyysinen kunto on mennyt huonoksi. Tarjalla on rollaattori, mutta hän ei kehtaa näyttäytyä rollaattorin kanssa. Niinpä hän on jäänyt kotiin.

Tarjalla on aiemmin diagnosoitu mielenterveysongelma. Hän käyttää päihteitä. Tarjalla on yksi hyvin iäkäs omainen, joka käy kaupassa ja apteekissa hänen puolestaan.

Sosiaalityöntekijä menee sattumalta käymään Tarjalla, huomaa tilanteen ja ottaa sen puheeksi.

Vähitellen Tarja rohkaistuu liikkumaan. Hän harjoittelee työntekijän kanssa. Aluksi he hiippailevat yhdessä talon rappukäytävässä. Sitten Tarja suostuu käymään välillä päihteettömässä päivätoiminnassa.

Nyt Tarja kokee elämänsä turvallisemmaksi, ja hän pitää vastuutyöntekijäänsä mukavana. Tarja käyttää nyt vähemmän päihteitä kuin ennen, mutta ei aio jättää niitä lopullisesti. Tarjalla ei ole älypuhelinta eikä tietokonetta.

(Pentin ja Tarjan nimet on muutettu.)

Vanha nainen, joka käyttää alkoholia, on päihdetyöntekijöillekin tabu.

"He eivät pysty nimeämään yhtäkään läheistä"

Pentti ja Tarja löytyivät ja saavat nyt hoivaa Helsingin Diakonissalaitoksen Seniori-Vamos-työn kautta. Vamos on etsivää vanhustyötä. Työntekijät kirjaimellisesti etsivät yksin asuvia ikäihmisiä, jotka ovat pudonneet hoidon piiristä. Asiakkaiden ikähaitari on 57–100 vuotta.

– On paljon yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole omaisia. Kun heiltä kysyy, he eivät pysty nimeämään yhtäkään läheistä. He ovat hauraita ja kyvyttömiä tuomaan asioitaan esiin, Seniori-Vamos-hankkeen projektipäällikkö Satu Aalto kertoo.

– He ovat vetäytyneet kaikesta sosiaalisesta toiminnasta ja ajattelevat: tuo ei ole minua varten.

Alkoholi turruttaa ja loiventaa yksinäisyyttä.

Kun liikuntakyky heikkenee, arkuus kasvaa ja itsetunto laskee.

Mieliala on maassa. Yksinäisellä, eristäytyneellä ihmisellä on usein masennusta ja muita mielenterveysongelmia.

Toukokuun alussa päihdealan ehkäisevän työn ammattilaiset kohtasivat Päihdepäivät-tapahtumassa. Iäkkäiden parissa työskentevät ammattilaiset totesivat kuin yhdestä suusta:

Alkon kotiinkuljetus toimii.

– Vaikka ihminen on kuinka eristynyt, aina löytyy joku, joka hankkii juomista.

Alkoholisoitunut vanhus häpeää ja piiloutuu

Alkoholisoituneet tai muita päihteitä käyttävät vanhukset häpeävät.

– He ajattelevat, hoitaako minua kukaan tai ansaitsenko edes hoitoa, palvelujohtaja Heli Alkila kertoo. Hän työskentelee Helsingin Diakonissalaitoksesta Hoivassa, joka järjestää hoivapalveluita.

Vanhusten alkoholismi on vaikea pala paitsi omaisille myös päihdetyön ammattilaiselle. Päihteitä käyttävä ikäihminen rikkoo monta mielikuvaamme vanhuksesta.

Vanhuksen kuuluu olla harmaahapsinen, hyvin käyttäytyvä ja mukava.

– Mutta entä jos vanhus onkin ihan toisenlainen. Erityisesti naisten alkoholin käyttö on edelleen paheksuttua ja vaikea ottaa puheeksi, Heli Alkila sanoo.

Ikääntyneen ihmisen ainoa päihde ei välttämättä ole alkoholi. Moni käyttää alkoholia ja lääkkeitä sekaisin. On myös heitä, joilla on huumeongelma tai jotka ovat metadonikorvaushoidossa. Päihdetyöntekijätkin ovat joskus ymmällään.

– On tärkeää, että meillä on rohkeutta ottaa asia puheeksi, mutta yhtä tärkeää on se, miten asia otetaan puheeksi. Miten otamme asian esille ilman, että lisäämme häpeän tunnetta?

Lääkkeiden ja alkoholin yhteiskäyttö ei ole harvinaista vanhuksillekaan.

Auta vanhusta löytämään oma unelmansa

Seniori-Vamos-hankkeen työntekijät eivät soittele ovikelloja ja etsi hakuammuntana. Yleensä sosiaalitoimiston, terveyskeskuksen, kotihoidon tai vaikka sairaalan kotiutumisvaiheen työntekijät huomaavat yksinäisyyden ja avuttomuuden. He ottavat yhteyttä Vamokseen, jos ihminen itse se sallii.

Vamos ei ole vieroitusjärjestelmä eikä saarnaa alkoholin haittavaikutuksista.

– Me emme ole mikään viranomainen suorittamassa jotakin tehtävää.

Mahdollisesti vanhuksella virallisesti ottaen on sukulaisia ja tuttavia, mutta vanhus ei koe heitä läheisiksi ja luotettaviksi.

– Me ei kaivella syitä eikä moralisoida, Aalto sanoo.

Tarkoitus on luoda turvallisuutta ja merkityksellisyyttä, vahvistaa vanhusta ja luottamusta toisiin.

– On tärkeää, että vanhus huomaa, että hän vielä uneksii jostakin ja voi saavuttaa unelmiaan, Satu Aalto sanoo.

Löytyykö elämään merkitystä ja unelmia?

Ei vieraita ihmisiä minun kotiini!

Ulkopuolinen ajattelee herkästi, että homma hoidossa, kun kotihoito saadaan paikalle.

Projektityöntekijä Johanna Roti on kokenut käytännössä, että hoidettava voi reagoida äreästi ja torjuvasti. On iso muutos, kun kotona alkaa käydä vieraita ihmisiä. Vaikka tarkoitus on hyvä, se tuntuu oudolle.

Alku on hankala, joten vapaaehtoisten varaan käyntejä ei voi rakentaa. Vapaaehtoinen juttukaveri voi tulla vasta, kun jää on murrettu.

Vapaaehtoisia tarvitaan

Seniori-Vamos etsii Helsingissä, Espoossa ja Tampereella. Kussakin kaupungissa on yksi Vamoksen työpari. Helsingissä työ keskittyy Kallioon ja Vuosaareen, sillä kaksi ihmistä ei pysty hoitamaan koko kaupunkia.

Muualla Suomessa vastaavaa työtä tekevät monet toimijat. Kaikkialla päihdetyön rahat ja työväki eivät riitä. Haja-asutusalueilla hoitaminen on vielä vaikeampaa.

Satu Aalto sanoo, että aina tarvitaan lisää vapaaehtoisia. Jos esimerkiksi Helsingissä haluaa ryhtyä Vamos-vapaaehtoiseksi, kannattaa ottaa yhteyttä Diakonissalaitokseen tai seurakuntiin. Muualla seurakunnat ja monet järjestöt kouluttavat vapaaehtoisia.

Julkaistu: 16.5.2019