Tuore kala ei maistu – Saako samat terveyshyödyt tonnikalasäilykkeestä? – Apu-klinikka vastaa

Purkkikalan terveellisyydestä on ­valitettavan vähän tutkimusta. Siksi sen todelliset terveysvaikutukset ovat hieman auki. Asiaa voidaan kuitenkin lähestyä ravintoaineiden näkökulmasta. Kalan keskeiset terveyttä edistävät ravinto­aineet ovat proteiinin ohella omega-3-­rasvahapot, D-vitamiini ja jodi. Vertaan sadan gramman annosta tonnikalaa samaan määrään uunissa paistettua lohta ja pannulla paistettua siikaa.

Tonnikalan proteiinipitoisuus on samaa luokkaa kuin lohessa ja siiassa, reilu 20 g / 100 g. D-vitamiinipitoisuudeltaan purkkitonnikala on kaloista huonoimpia, sillä siinä on D-vitamiinia vain 4 mikrogrammaa (mcg). Se on neljäsosa siian (16 mcg) ja noin puolet lohen (9 mcg). D-vitamiinimäärästä. Silti tonnikalassa on D-vitamiinia yhtä paljon kuin esimerkiksi 4 desilitrassa maitoa – ei siis ihan vähäpätöinen määrä.

Lue myös: Vyötärörasva: Miksi se on niin vaarallista? – Miten pääsen eroon: liikunnalla, ruokavaliolla vai lääkkeillä? – Asiantuntija vastaa 10 kysymykseen

Myös jodipitoisuudessa tonnikala häviää mainituille kaloille. Lohessa on jodia noin 100 mcg, siiassa noin 30 mcg ja tonnikalassa noin 15 mcg. Tonnikalan jodipitoisuus painoyksikköä kohden on sama kuin maidon, mutta vähemmän kuin kananmunan (45 mcg).

Omega-3-rasvahappoja on eniten lohessa: merilohessa noin 5 grammaa ja kirjolohessa noin 2,5 grammaa. Siiassa omega-3-rasvaa on 0,7 grammaa, veteen säilötyssä tonnikalassa 0,2 grammaa ja auringonkukkaöljyyn säilötyssä 0,6 grammaa. Oliiviöljyyn säilötty tonnikala ei poikkea oleellisesti auringonkukkaöljyyn säilötystä, koska oliiviöljyn omega-3-rasva­happopitoisuus on vähäinen. Rypsiöljyyn säilötty tonnikala olisi parasta, mutta sellaista ei taida olla markkinoilla.

Kalan syönnin terveyshyödyt selittyvät myös sillä, että kala korvaa aterialla usein epäterveellisemmän ruoan, kuten makkaran tai punaisen lihan. Tällöin kalaa syödessä välttää jonkin toisen ruoan epäterveelliset aineet, kuten tyydyttyneen rasvan, liian suolan tai mahdollisesti korkeassa paistolämpötilassa syntyneet yhdisteet. Esimerkiksi tonnikalan hyöty tulee paitsi mainituista ravintoaineista myös siitä, että jotakin epäterveellisempää jää kuluttamatta.

En ole huolissani tonnikalapurkista mahdollisesti irtoavista teoreettisesti haitallisista aineista tai ympäristömyrkyistä, jos käyttömäärä on korkeintaan 1–2 kertaa viikossa.

Tonnikalassa on vähemmän elohopeaa kuin suomalaisissa järvi­kaloissa. Arseenia siinä on jonkin verran enemmän kuin olisi toivottavaa, mutta ei hälyttävästi.

Yhteenvetona: tonnikala purkissa ei vastaa täysin muita järvi- ja merikaloja ravintoarvoiltaan, mutta lienee kuitenkin keskimääräisesti ihan terveellinen valinta.