On 25. huhtikuuta 2015 Nepalissa. Pari minuuttia ennen puolta päivää noin 80 kilometrin päässä pääkaupungista Kathmandusta tapahtuu 7,8 magnitudin maanjäristys. Talot romahtavat kuin korttitalot, lumi- ja maanvyörymät katkovat ja vahingoittavat teitä ja vuoristokylät jäävät eristyksiin.
Muinaiset temppelit, ihmisten kodit, virastot sekä historialliset nähtävyydet murentuvat tasavertaisesti, sillä maanjäristys ei katso kohdetta. Niin myös yksi Katmandun maamerkeistä, 1800-luvulla rakennettu 9-kerroksinen Dharaharan torni romahtaa ja vaatii kymmenkunta kuolonuhria. Satakunta ihmistä jää raunioiden alle.
Jälkijäristykset alkavat runnella maata. Ihmiset ovat paniikissa ja muuttavat kaduille asumaan. Eloonjääneitä aletaan käsin kaivaa romahtaneiden rakennusten raunioista, sillä maanjäristyksissä myös ammattipelastajista tulee pelastettavia.
Kathmandun lentokenttä on kunnossa, ja kansainvälistä hätäapua alkaa saapua paikalle. Pian kenttä kuitenkin ruuhkautuu niin pahoin, ettei kaikille avustuskoneille voida enää antaa laskeutumislupaa.
Paljon tärkeää apua jää saapumatta.
Ihmiset ovat menettäneet kaiken, mutta siitä huolimatta yksikään ei marise tai valita.
Päivien kuluessa järkyttävät luvut alkavat selvitä: maanjäristys on yksi kymmenestä eniten kuolonuhreja maailmassa 2000-luvulla vaatineista ja Nepalin pahin 80 vuoteen. Katastrofissa kuolee yli 8 900 ihmistä ja loukkaantuu yli 22 310 ihmistä. Lähes 900 000 kotia tuhoutuu tai vaurioituu.
2,8 miljoonaa ihmistä joutuu välittömän humanitaarisen avun varaan, mutta järistys vaikuttaa yli kahdeksaan miljoonaan ihmiseen.
Kolme viikkoa myöhemmin, toukokuun 12. päivänä sattuu uusi 7,3 magnitudin maanjäristys, joka vaati lisää kuolonuhreja. Sen keskus sijaitsee noin 80 kilometriä Kathmandusta itään, lähellä Mount Everestiä. Uusi maanjäristys aiheuttaa tuhoja myös niillä alueilla, jotka aiemmin säästyivät vakavimmilta vaurioilta. Nepal suistuu kaaokseen.
Kaksi vuotta sitten Arman ja viimeinen ristiretki -sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella Arman Alizad ja kuvaaja Tuukka Tiensuu matkustivat Nepaliin, missä miehet asuivat vuoristopaimentolaisten kanssa viiden ja puolen kilometrin korkeudessa.
– Nepal teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Sen majesteettiset maisemat, vehreä luonto, lumen peittämät vuorenhuiput, vieraanvaraiset ihmiset sekä mystisen kaunis kulttuuri ovat asioita, joita tulen aina pitämään lähellä sydäntäni, Arman kertoo.
– Maanjäristyksen jälkeen sain sähköpostia, jossa oppaanamme toiminut Karna kertoi kotikylänsä tuhoutuneen. Hän pyysi meitä levittämään sanaa, jotta länsimaiden ihmiset voisivat osallistua avustustoimiin.
– Soitin Tuukalle ja sanoin, että on tehtävä jotain. Meillä on työmme kautta mahdollisuus levittää hätätilanteesta sanomaa, järjestää keräys ja jopa viedä se perille. Päätimme siis lähteä Nepaliin. Järjestimme keräyksen Varustelekan avulla ja hoidimme kuljetuksen FedExin välityksellä.
Paluu Nepaliin oli sokki, sillä maassa vallitsi täydellinen tuho. Paikoin raunioitunut Katmandu oli kuin pommituksen jäljiltä.
– Sadattuhannet kotinsa menettäneet asuivat edelleen kadulla ja teltoissa. Arjesta on tullut painajainen, sillä järistys koetteli jo muutoinkin vaikeassa asemassa olevia köyhiä ihmisiä.
Lääkkeistä, ruoasta, puhtaasta vedestä, peseytymismahdollisuuksista ja saniteettitiloista on edelleen pulaa, samoin lämpimistä kodeista. Nälkäkin uhkaa, sillä useissa piirikunnissa menetettiin siemenvilja.
– Ihmisillä ei ole kotia, rahaa, töitä eikä juuri toivoa valoisasta tulevaisuudesta. He ovat menettäneet kaiken, mutta siitä huolimatta yksikään ei marise tai valita mistään. He sanovat: ”Ei ole enää mitään jäljellä, ei edes toivoa… mutta onhan meillä vielä sentään toisemme”, Arman kertoo.
– Eräänä päivänä keskustelin vanhan herran kanssa. Hän kertoi menettäneensä maanjäristyksessä kaiken. Kun kysyin lupaa ottaa valokuva, hän vastasi: ”Tietysti. Haluan että kerrot kaikille missä kuljet, että me tarvitsemme apua. Minusta viis, olen jo vanha. Mutta lapsemme tarvitsevat apua, heitä ei saa jättää yksin.”
Lapset ovat katastrofin sattuessa aina kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Nepalissa monista tuli orpo maanjäristyksien jälkeen. Ruoan, suojan ja perusterveydenhoidon lisäksi lapset tarvitsevat tukea maanjäristyksen aiheuttamiin pelkoihin sekä traumoista selviytymiseen. Yksi korjaava apu olisi koulunkäynnin jatkaminen, mutta koska yli 32 000 koululuokkaa tuhoutui, 900 000 lasta ei pääse jatkamaan esikoulua tai koulua. Tällä hetkellä Nepal on kuin paikoilleen pysähtynyt.
Kansainväliset järjestöt kamppailevat palauttaakseen nepalilaisille turvallisen arjen. Jälleenrakennustöiden arvioidaan kestävän vuosia.
– Nepalissa on aina ollut katulapsia, mutta maanjäristyksen jälkeen niitä on vielä enemmän. Tapaamiemme lasten joukossa vallitsi vahva veljeys ja yhteisöllisyys, mutta lasten arkea varjostaa köyhyys, yksinäisyys sekä päihteet, Arman kertoo.
Katulapset ovat helppoja uhreja törkeille väärinkäytöksille. He joutuvat usein lapsityövoimaksi, elinkaupan uhreiksi tai päätyvät prostituoiduiksi. Rikollisuus kuuluu olennaisena osana katuelämän arkeen.
– Kaikki eivät kuitenkaan ole orpoja. Monella katulapsella on vanhemmat tai ainakin toinen vanhemmista, mutta joko välinpitämättömyyden tai esimerkiksi väkivallan takia lapset eivät voi olla kotona.
– Aina löytyy myös ihmisiä, jotka tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Kuten Mark, joka menetti kaiken maanjäristyksessä, myös isoisänsä. Silti Mark on lämminhenkisimpiä ihmisiä, joita olen tavannut. Hän asuu vaimonsa ja tyttövauvansa kanssa enoltaan lainatussa teltassa.
– Vaikka perheellä ei ole muuta kuin päällään olevat vaatteet, Mark ei valita. Hänen unelmansa on ostaa sadan euron hintainen monsuunitalo, jonne perhe voisi muuttaa. Monsuunitalo on metallikehikolla tuettu ja aaltopellistä rakennettu, hieman telttaa isompi rakennelma, joka kestää säätä.
– Mark kertoi olevansa kauhuissaan siitä, miten kykenee nykyoloissa suojelemaan perhettään, mutta jaksoi silti hymyillä. Kun puhuimme rahasta, Mark nauroi: ”On mulla pankkitili, mutten oo käyttäny sitä vuosiin, ku ei mulla ole rahaa.”
– Hän ei vielä tiedä, että olemme Tuukan kanssa ostaneet heidän perheelleen monsuunitalon, Arman kertoo. ●
Arman ja viimeinen ristiretki, ma 28.9. 21.00 Jim.
Uusinnat pe 2.10. 22.00 ja su 4.10. 21.00 Jim.
Lue myös muut Viimeinen ristiretki -jutut Avun sivuilta:
