Apu

Viimeinen ristiretki: Köyhien romanien silmissä loistaa toivo



Viimeinen ristiretki: Köyhien romanien silmissä loistaa toivo

Arman ja viimeinen ristiretki -ohjelman kuudennessa osassa Arman Alizad ja kuvaaja Tuukka Tiensuu näkevät, millaista on eriarvoisuus Euroopassa.
Teksti Eve Hietamies
Kuvat Tuukka Tiensuu

Kun Suomi menetti alueensa Karjalasta, romanit menettivät kotiseutunsa lisäksi myös elinkeinonsa. Evakkoina heitä hyljeksittiin ja vieroksuttiin. He joutuivat perustamaan hökkelikyliä suurten kaupunkien liepeille ja monet joutuivat myös kerjäämään henkensä pitimiksi. 1940-luvun lehtijutut Suomen omista romaneista olivat hyvin samankaltaisia kuin uutiset Romaniasta tulleista romaneista tänään.

Romaneja on luonnehdittu Euroopan huono-osaisimmaksi vähemmistöksi. On arvioitu, että Euroopassa elää yhteensä noin 10–12 miljoonaa romania, joista suurin osa on asettunut Bulgariaan, Makedoniaan, Romaniaan ja Slovakiaan.

Suomessa romanit nauttivat yhtäläisistä oikeuksista, muualla tilanne on huonompi. Erityisesti Itä-Euroopassa romanit asuvat alkeellisissa ja puutteellisissa olosuhteissa, asuinalueet on eristetty muusta väestöstä ja monissa maissa heitä on pakkohäädetty asuinalueiltaan. Naiset ja lapset kärsivät köyhyydestä, huonoista asumisolosuhteista ja koulutuksen puutteesta. Romanien heikko asema on koko Euroopan laajuinen ihmisoikeus- ja kehitysongelma.

Romaniassa asuu arviolta 1,5–2 miljoonaa romania. Lähes puolet lapsista jää ilman syntymätodistusta ja joka neljänneltä aikuiselta puuttuu henkilötodistus. Ilman sitä he eivät ole virallisesti olemassa eivätkä pääse peruspalveluiden, kuten koulutuksen, terveydenhoidon ja sosiaaliturvan piiriin, saati lailliseen työhön. 

Maaseudulla romanit asuvat eristyneissä yhteisöissä, kaupungeissa itse rakentamissaan hökkelikylissä. Suurin osa elää absoluuttisen köyhyysrajan alapuolella, joten moni muuttaa ulkomaille etsimään töitä vain pitääkseen kotimaassa odottavan perheensä hengissä.

Suurin osa pysyy kuitenkin omilla kotiseuduillaan ja toivoo lapsilleen parempia elinolosuhteita. Kukaan ei lähde kotoaan pakoon hyvinvointia vaan olosuhteita, joita meidän on vaikea edes kuvitella. 

– Olemme kuvanneet eriarvoisuutta monessa maassa, mutta emme koskaan Euroopassa. Matkustin siis kuvaajani Tuukka Tiensuun kanssa Romaniaan, Vasluin provinssiin ja asuimme eräällä Euroopan köyhimmällä alueella, Negrestin kaupungin lähettyvillä olevassa pienessä, vain romanien asuttamassa Paltiniksen kylässä, Arman Alizad kertoo.

Paltiniksessa asuu noin sataviisikymmentä romaniperhettä. Kylä on äärimmäisen köyhä,

oulutusmahdollisuudet ovat vähissä eikä töitä ole. Päivittäinen elämä on selviytymistä. Keskellä hyvinvointi-Eurooppaa vallitsee edelleen puute, nälkä, aliravitsemus ja lapsikuolemat.

Kyläläisillä ei ollut puhelimia, televisioita tai autoja. Lampaat laidunsivat niityillä, kanat kaakattivat pihoilla, kulkukoirat juoksentelivat raitilla. Talot on rakennettu itse tehdyistä savitiilistä, aaltopellistä sekä rakennusjätteistä. Aidat olivat rempallaan ja hevoskärryt kolisivat kylätiellä. 

– Jälleen törmäsimme samaan ystävällisyyteen kuin missä tahansa maailman slummissa: vähästä jaetaan myös muille.

Ovensa vieraille avasivat Titi ja hänen perheensä, vaimo ja seitsemän lasta. 

– Romaneille perheen ja yhteisöllisyyden merkitys on suuri. Ihmiset pitävät huolen toisistaan ja vieraat ovat aina tervetulleita, vaikkei yhteistä kieltä löytyisikään. Titin vaimo huolehti meistä kuin omista pojistaan: onko nyt varmasti tarpeeksi vaatteita päällä?

Jokaisella perheenjäsenellä on oma roolinsa ja tehtävänsä. Sukupuoliroolit ovat vahvoja: tytöistä kasvatetaan vaimoja sekä äitejä ja pojista perheen elättäjiä. Macho-kulttuuri on vahva.

– Pojat olivat sellaisia… kolleja. Jäbällä oli t-paita ja verkkarit päällä, mutta kun hän katsoi minua, samalla hän mittasi minua. Kun hymyilin ja moikkasin, tilanne muuttui. Lapset kasvatetaan kuitenkin ymmärtämään, että kunnioitusta tulee osoittaa erityisesti vanhempia, heikkoja sekä sairaita kohtaan. Paltiniksessa naisten asema on uskonnon takia hyvin tasa-arvoinen.

Arki rakentuu paljolti sen päälle, että kesällä kerätään kaikki millä pärjätään talven yli. 

– Kuin olisimme siirtyneet ajassa taaksepäin 30-luvun Suomeen. Keräsin polttopuita, lypsin lehmiä, tein heinätöitä, vein lantaa pellolle, paimensin vuohia, hoidin kasvimaata ja ruokin sikoja, Arman kertoo. 

– Eläimiä pyritään käyttämään ennen kaikkea maataloustöihin, mutta kylässä vallitseva nälänhätä pakottaa aika ajoin kyläläisiä tappamaan eläimiä ruoaksi.

Kylän keskushahmo oli baptistipappi Paul ja hänen poikansa Iosif, jotka ovat jo vuosia pitäneet huolta kylästä sekä tuoneet asukkaille taloudellista ja henkistä apua.

– Pastori pyrkii lahjoittamaan perheille eläimiä aina kuin vain on mahdollista, mutta hänelläkin oli rajatut resurssit. Eräänlainen koulu toimi seurakuntasalissa. Lapset saivat siellä ruokaa, raamatunopetusta sekä jonkinlaista koulutusta. 

Myös toisenlaista apua annetaan. Patmos Lähetyssäätiö on vuonna 1971 perustettu yksityisin suomalaisin lahjoitusvaroin toimiva lähetys- ja avustusjärjestö, joka toimittaa Romanian köyhiin kyliin humanitaarista apua ympäri vuoden. Se on mukana myös kansainvälisessä, yli sadassa maassa toteutettavassa joulukeräyksessä Joulun Lapsi, joka yhdistää kirkkokunnat ympäri maailman.

Keräyksen ideana on pakata kenkälaatikkoon esimerkiksi pehmoleluja, hygieniatuotteita, vaatteita ja koulutarvikkeita, ja eri järjestöt toimittavat ne joulun alla eteenpäin. Vuonna 2014 jaettiin yli 10 miljoonaa kenkälaatikkolahjaa 113 eri maassa.

– Patmos on toimittanut kenkälaatikkolahjoja jo vuodesta 1995 näille Romanian köyhille lapsille, joille kukaan muu ei vie lahjoja. Monelle lapselle se on elämän ensimmäinen joululahja, Arman sanoo.

Usko on tuonut rauhaa ja turvaa. 

– Moni sanoi myös jättäneensä rikokset uskon vuoksi. Yhteisöllisyys, rakkaus ja usko Jumalaan olivat käsin kosketeltavissa. Ihmiset ovat oppineet uuden tavan suhtautua elämään; he tuntevat kiitollisuutta ja vahvempaa lähimmäisenrakkautta. On toivo paremmasta huomisesta, elämänasenne äärimmäisen valoisa. Usko pitää yhteisön kasassa ja kehityksen liikkeessä, Arman sanoo. 

– ”Elämä on rankkaa, mutta Jumala antaa toivoa paremmasta huomisesta. Kuoleman jälkeen saadaan iankaikkinen elämä eikä sen jälkeen tarvitse enää kärsiä”, Titi sanoi ja hymyili. Joku ehkä väittäisi, että hän on uskon sokaisema, mutta sen miehen silmissä loisti onni ja toivo.

Arman ja viimeinen ristiretki ma 12.10. klo 21.00 Jim. Uusinta pe 16.10. klo 22.00, su 18.10. klo 21.00

Lue myös muut Viimeinen ristiretki -jutut Avun sivuilta:

Viimeinen ristiretki: Kotkien kouluttaja (Mongolia)

Viimeinen ristiretki: Helvetti maan päällä (Bangladeshin laivapurkaamo)

Viimeinen ristiretki: Suolakaivos oli tappaa Arman Alizadin (Etiopia) 

Viimeinen ristiretki: Maanjäristyksen selviytyjä (Nepal)  

Viimeinen ristiretki: Arman Alizad sademetsän kansan parissa (Amazon)

Julkaistu: 8.10.2015