Volvo V90 farkku vm. 2017 päihittää vertailussa käytetyn BMW 330:n ja Volkswagen Passatin – Tässä autotoimittajan perusteet voittajan valinnalle
Koeajossa vuoden 2017 Volvo V90 D4 osoitti, miksi iso farkku on yhä ykkönen. BMW 330 jäi pieneksi, Volkswagen Passat taas tuntui kuluneelta. Volvossa on tilaa vaikka muille jakaa ja kovat kulkuhalut mutta pieni kulutus. Nyt ovat asiat mallillaan.
Vaikka jotkut muuta väittävät, niin koolla on merkitystä. Sen tajuaa ainakin silloin, kun saa käsiinsä ison Volvon. Tässä tapauksessa käsillä on V90, josta voi sanoa runollisesti: ”Legenda jo eläessään”.
Tämä Volvo on muutamaa senttiä vajaa viisimetrinen, leveyttä on 189 senttiä, mutta korkeutta vain 144 senttiä. Ysikymppisen mittasuhteet ovatkin paljon sopusuhtaisemmat kuin monen nykyisen SUV-luokan auton. Ne ovat tötteröitä, mutta Volvo V90 on muodoltaan sukkula.
Ajoimme hiljattain pari muutakin käytettyä farkkua: BMW 330 ja VW Passat. Molemmat ovat omalla tavallaan kiehtovia pelejä, mutta nostimme Volvon silti tämän erittäin epävirallisen vertailun paalupaikalle.
Passat jää Volvon jälkeen siksi, että sen mittarissa on yli 250 000 kilometriä. Bemulla on ajettu vain 24 000 kilometriä, mutta se on meidän makuumme hiukan liian pieni.
Volvon ajomäärä on erittäin kohtuulliset 87 000 kilometriä. Mikä huvittavinta, sen ja BMW:n hinta on melkein sama – vähän yli 36 000 euroa. Volvo on toki vanhempi, sillä se on vuosimallia 2017.
Bemu on vuodelta 2022. Volvon kunniaksi on kuitenkin sanottava, että se on ensimmäiseltä omistajaltaan liikkeeseen tullut Suomi-auto. Sen huollot on tehty merkkiliikkeessä. Tämä on aina iloinen asia.
Volvo on mallia D4, eli diesel. Dieseleistä voi olla montaa mieltä, mutta vähällä ne ainakin menevät. 190-heppainen ja vajaat kaksi tonnia painava V90 kulkee sata kilometriä jopa alle viidellä litralla. Kyllä lompakko tykkää!
Volvon pinnassa on hienostunut ja harvinainen tummanruskea sävy. Sisustus muodostaa kivan kontrastin ulkopinnalle, sillä nahkapinnat ovat vaaleat. Ei kovin käytännöllistä, mutta ah niin herkullista.
Taloudellisuuden ohella tilat lukeutuvat tietysti Volvon ehdottomiin valttikortteihin. Kun 190-senttinen henkilö säätää kuskin istuimen itselleen sopivalle kohdilla, taakse jää tilaa mainiosti vielä toiselle samanmittaiselle ihmiselle. Tämä on suoritus, johon vain harvat autot yltävät – jos limusiinit jätetään pois laskuista. Yhtenä esimerkkinä tulee mieleen Skoda Superb.
Tavaratilaa Volvossa on ruhtinaalliset 560 litraa. Tätä autoa ei tarvitse pakata, kun edessä on mökkireissu. Nyytit ja nyssäkät vaan viskellään ruumaan, ja sillä siisti. V90 käy myös retkeilyautosta. Olen nukkunut pari yötä tällaisen Volvon tavaratilassa. Kun takapenkin taittaa eteen, 190-senttinen mörökölli mahtuu hyvin oikaisemaan itsensä yöpuulle.
Volvomme varustelista on vakuuttava. Polttoainekäyttöinen lisälämmitin on tulevina talviaamuina aivan ykköskeksintö. Panoraamakattoluukusta voi nautti ympäri vuoden. Vetokoukulle on aina käyttöä. Peruutuskamera ja avaimeton kulku ovista helpottavat arjen askareissa.
Ajettavuudeltaan Volvo on jyrämäinen sanan myönteisessä mielessä. Se on parhaimmillaan pitkillä maantiesiivuilla. Myös talviajo sujuu, sillä Volvomme on nelivetoinen. Parkkihalleissa ja kapeilla kujilla tämä Volvo ei ole omassa elementissään. Näkyvyys kuskin paikalta ulos ei ole paras mahdollinen, joten tarkkaavaisuutta ja malttia vaaditaan.
Volvo V90 D4 AWD Inscription vm. 2017
- Moottori Rivi-4, diesel, turbo
- Iskutilavuus 1 969 cm3
- Teho 140 kW (190 hv)
- Voimansiirto Neliveto, automaatti
- 0−100 km/h 8,7 s
- Huippunopeus 225 km/h
- Yhd. EU-kulutus 4,9 l/100 km
- CO2-päästöt 128 g/km
- Mitat Pituus 4 936 mm, leveys 1 890 mm, korkeus 1 442 mm, omamassa 1 803 kg.
- Hinta heinäkuussa 2025, 33 090 €, SAKA, Tuusula
Kenelle?
Jos ajat pitkää siivua, ja tarvitset paljon tilaa, niin tässä on sinun autosi. Pieni kulutus tulee kaupan päälle.
Nelonen vai vitonen?
On sääli, että Volvon moottorivalikoimista ei löydy enää viisipyttyisiä koneita. Niissä oli aivan oma, rytmikäs soundinsa – oli käyttövoimana sitten bensiini tai diesel. Nelisylinterinen pata on tietysti yksinkertaisempi ja lyhyempi, joten sellaisen pakkaaminen konehuoneeseen on viisipyttyistä helpompaa. Toinen viitosia suosinut merkki oli tietysti Audi. Muistattehan ne turboahdettujen ralli-quattrojen sinfoniat Jyväskylän suurajojen pikataipaleilla?
Nykyään pienemmän luokan autoissa käytetään jonkin verran kolmipyttyisiä koneita. Siinä missä viitoset kumisivat, niin kolmoset pörisevät. Niin se kehitys kehittyy.
Sähköauton ääni on tunnetusti yhtä kiehtova kuin metrojunan. Joillakin merkeillä matkustamoon voi saada haluamaansa murinaa nappia painamalla. Tässä ollaan kyllä tapainturmeluksen ytimessä, ei voi muuta sanoa.
