Stressi voi aiheuttaa ärtyneisyyttä, levottomuutta, ahdistuneisuutta, alakuloa ja väsymystä. Yksi käy ylikierroksilla, mutta toinen välttelee sosiaalisia kontakteja. Lihakset jännittyvät, syke ja hengitys nopeutuvat. Moni tietää kokemuksesta, että stressi koettelee muistia ja keskittymiskykyä. Myös iho ja vatsa reagoivat herkästi stressiin. Moni menettää unet ja muuttuu levottomaksi. Pinna on kireällä.

Lyhytaikainen stressi ei ole haitallista, eikä sitä ole edes tarkoituksenmukaista vältellä kokonaan. Se virittää meidät toimimaan, auttaa selviytymään haasteista ja antaa lisävirtaa ponnisteluun.

Ihmisen stressiherkkyys pohjaa geeneihin, elämänhistoriaan ja persoonallisuuteen. Sama tilanne on toiselle stressaava mutta toiselle helppo. Joskus stressiä kertyy salakavalasti ja pikkuhiljaa. Kiireisessä elämäntilanteessa kehon ja mielen viestit voivat jäädä huomaamatta.

Stressaantuneina hengitämme usein tavallista nopeammin ja pinnallisemmin. Tällöin muut keholliset stressioireet pahenevat, ja esimerkiksi sydämen syke nousee. Kun keskitymme syvään ja rauhalliseen hengitykseen, kerromme elimistölle, että ei ole mitään hätää. Hengittäminen rauhoittaa ja maadoittaa nykyhetkeen.

Hengitysharjoituksiin saa mallia myös Youtube-videoilta tai äänitallenteilta. Yksinkertainen perusohje on hengittää nenän kautta sisään ja suun kautta ulos niin, että vatsa kohoaa. Silloin myös pallea tulee mukaan hengitykseen. Harjoituksia ei tarvitse tehdä tuntitolkulla, vaan esimerkiksi kymmenen sisään- ja uloshengitystä. Hengitellä voi vaikkapa kauppajonossa tai bussissa.

Jos stressi on voimakasta, hengittäminen ei välttämättä tuo toivottua vaikutusta. Jos jokin keino ei tunnu toimivan, kannattaa kokeilla jotain muuta.

Puhu mieltä painavista asioista läheisten kanssa, sillä huolien jakaminen keventää taakkaa. Jos avautuminen tuntuu vaikealta, voit aluksi kertoa, että ikävä asia painaa, mutta siitä on hankala puhua. Jo tämän ääneen sanominen auttaa.

Omassa mielessä ongelmat paisuvat usein suhteettomiksi. Pyrimme analysoimaan ja järkeistämään, mutta emme välttämättä löydä uusia näkökulmia, vaan juutumme samoihin uriin. Läheisten kanssa puhuminen tuo kokemuksen, että tämä on normaalia ja tavallista – en ole ainoa, joka kokee tällaista. Myös ammattilaisiin, esimerkiksi työterveyshuoltoon, kannattaa olla yhteydessä matalalla kynnyksellä.

Liikunta ehkäisee stressiä ennalta ja lisää stressinsietokykyä. Hien pintaan saava kuntoilu vie ajatukset muualle, eikä stressaaville ajatuksille jää silloin juuri tilaa. Pitkäkestoisen stressin kourissa rankka liikunta voi kuitenkin kuormittaa, ja silloin rauhalliset lajit voivat palauttaa paremmin. Kannattaa etsiä lajeja, joista itse nauttii. Jos ei ole vähään aikaan juurikaan liikkunut, hyvä alku on vaikkapa kymmenen minuutin kävely joka toinen päivä.

Nauru rentouttaa, tehostaa hapenottokykyä sekä stimuloi sydäntä, keuhkoja ja lihaksia. Se lisää endorfiinien eli elimistön omien mielihyvähormonien eritystä. Jos nauru ei tahdo stressin vuoksi irrota, voi kokeilla esimerkiksi hauskoja kissavideoita, komediasarjaa tai humoristista podcastia omien mieltymysten mukaan. Joidenkin tutkimusten mukaan tekonauru saa aikaan samanlaisia vaikutuksia kuin aito hekottelu, mihin perustuu esimerkiksi naurujooga.

Naurua ei varmasti voi koskaan olla elämässä liikaa. Vaikka elämässä tapahtuu ikäviä asioita, nauru tuo niille vastapainoa. Ne eivät sulje toisiaan pois.

Jo lyhytaikainen luontoaltistus vähentää stressihormoni kortisolin määrää verenkierrossa. Luonnossa oleminen rauhoittaa kehoa, laskee verenpainetta, alentaa sykettä ja vähentää lihasjännitystä eli vaikuttaa juuri päinvastoin kuin stressi.

Jos luonnon helmaan on vaikea päästä, netissä voi lähteä virtuaaliselle metsäkävelylle. Sellaisella voi käydä esimerkiksi työpäivän aikana. Virtuaalikävelyt saavat aikaan samankaltaisia, joskin miedompia, vaikutuksia kuin luonnossa oleminen.

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla luonnossa. Joku haluaa vaeltaa metsässä, toinen istua kannon nokassa, ja kolmas nauttii lintujen tai kasvien tunnistamisesta. Luontokokemus on äänineen ja tuoksuineen kokonaisvaltainen. Syvälle aarniometsään ei tarvitse lähteä, sillä lähipuistossakin voi saada samankaltaisen luontoaltistuksen.

Asiantuntija: työterveyspsykologi Julia Kainulainen, Lääkäriasema Mehiläinen.