Renault 5 – Käyttötestin loppuraportti: Soratiellä auto saattaa kääntyä poikittain, vaikka kaasua painamalla yrittää vedättääkin
50 vuotta sitten
Renault 5 – Käyttötestin loppuraportti: Soratiellä auto saattaa kääntyä poikittain, vaikka kaasua painamalla yrittää vedättääkin
Autojen käyttötestien perinne yltää Tuulilasissa 1970-luvun alkuvuosiin, jolloin Moottoriviesti yhdistyi Tuulilasin kanssa. Alkuvuosina käyttötestiautoilla ajettiin 30 000 kilometriä, mikä oli monille tuon ajan autoille jo pitkä tinki. Renault 5 TL selvitti oman testitaipaleensa varsin puhtain paperein, kuten alla olevat otteet testiraportista kertovat vuodelta 1973.
Julkaistu 16.8.2023
Tuulilasi

Renaultin hyviin puoliin kuuluu monikäyttöperiaate, "puolifarmariratkaisu". Eri yksityiskohtien toteutus on harvinaisen näppärää, mainittakoon puskurit, valonheittimet, ovien lukot jne. Silti erilliset koristeet puuttuvat lähes tyystin. Teknisesti auton kori on nykyaikainen, myös tilankäytöltään varsin tyydyttävä. Ovet ovat riittävän suuret ja istuimet varsin mukavat. Auto on sisältä väljän tuntuinen.

Päähallintalaitteet – ohjauspyörä, polkimet, vaihdevipu ja seisontajarrun vipu – ovat istuimeen nähden asiallisesti sijoitetut. Erikoinen kojelaudasta esiinpistävä vaihdetanko on ulkonäöstään huolimatta helppokäyttöinen, liikkeissään täsmällinen ja hyvin käsillä. Mittariston osalta selvä puute on lämpömittari. Korivarustelu on vähän liiankin niukkaa, esimerkiksi ovien lukot voisivat olla myös sisäpuolelta lukittavia.

Moottorin ja voimansiirron yhteinen toteutus on melko hyvä. Moottori (956 cm3) on kesäaikana taloudellinen, sen veto on tasainen ja käyttökelpoisuus hyvä. Vaihteiston ja vetoakselien toiminnassa ei ole mitään huomauttamista tai ikäviä sivuilmiöitä – ääniä, nykimisiä jne. Moottorin rakenneratkaisut alkavat kuitenkin olla vanhanaikaisia, lisäksi moottori potee lievää tehottomuutta. Raskaissa olosuhteissa ja kuormitettuna auto ei jaksa liikkua.

Kestopäällysteisellä tiellä auton ominaisuudet ovat lähes idioottivarmat. Myöskään paniikkitilanteissa auto ei tee mitään yllättävää. Ahtaassa kaupunkiliikenteessä auto on erittäin näppärä käsiteltävä, kääntyy etuvetoiseksi tyydyttävästi. Auton kulku ei juuri häiriinny kovassakaan sivutuulessa eikä tien heitoissa ja kuopissa. Ajo-ominaisuudet löysäpintaisilla sorateillä ovat tavattoman paljon heikommat kuin asvaltilla: auto saattaa kääntyä poikittain, vaikka kaasua painamalla yrittää vedättääkin. Kuorman lisääntyessä nämä käytösvirheet pahenevat. Ohitustilanteet ovat myös hankalia, reservitehoa ei ole.

Tuulilasi 1973: Tyttö pulassa

Elokuun 1973 Tuulilasin kansiteksti heijasteli vahvasti omaa aikaansa – nuori "avuton" nainen ja tien poskeen hyytynyt auto. Sisäsivujen raportin tarkoituksena oli selvittää, saisiko tyttö apua. Ja kyllä tosiaan sai, kuten kuvatekstissä mainitaan: "Tyttö ja urheiluauto keräsivät auttajia kuin hunaja mehiläisiä. Uusi auttaja ilmaantui aina edellisen hävittyä näköpiiristä. Ajoittain väkeä oli niin paljon kuin moottorin ympärille mahtui."

Testissä oli myös toinen osio: miten kävisi, jos tien poskeen jäisikin tavallisen oloinen mies tavallisella autollaan? Auttamishalu oli ilmeisen valikoivaa sorttia, sillä "vanhahko tipparellu ja sen onneton mieskuljettaja saivat kokeen aikana vain pari säälin sekaista vilkaisua."

1 kommentti