Plantaarifaskiitti on yleinen ja kiusallinen, mutta vaaraton vaiva – Kaihertaa kuin piikki kantapäässä – Näin hoidat oireita
Plantaarifaskiitti aiheuttaa sitkeää kantapääkipua, johon ei ole parantavaa hoitoa. Kipuilu voi kestää jopa yli vuoden, mutta se katoaa lopulta itsestään. Parasta omahoitoa on venytellä oireilevaa jalkaa päivittäin.
Jalkapohjan kalvojänteen rappeuman eli plantaarifaskiitin oireet vaihtelevat hyvin lievästä kivusta jopa nilkuttamiseen. Jos vaiva on hankala, pidempien matkojen kävely tuottaa tuskaa.
Kipu on jomottavaa ja pakottavaa. Pahimmillaan kantapääkipu voi estää kaiken urheilun ja viedä seisomatyötä tekevän pitkällekin sairauslomalle.
– Kantapääkipu iskee harvoin uudestaan samaan jalkaan, mutta huonolla tuurilla sen voi saada yhtä aikaa molempiin jalkoihin. Kipu ei kuitenkaan ole niin kovaa, että se estäisi kävelemisen kokonaan, kertoo ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Oliver Michelsson Terveystalosta.
Tosin kipu on aina hyvin yksilöllinen kokemus. Jos se pitkittyy, mukaan tulee huolta ja stressiä, jotka pahentavat sitä.
Valtaosa kantapään kiputiloista johtuu kalvojänteen rappeumasta. Noin 10–15 prosenttia ihmisistä saa sen jossain vaiheessa elämäänsä. Kipu voi piinata pitkään, jopa yli vuoden, mutta lohdullista on, että lopulta se helpottaa.
Vaivasta kärsivät eniten yli 65-vuotiaat ja toisaalta nuoret urheilijat, erityisesti juoksijat. Myös reumasairaudet ja ylipaino voivat altistaa sille. Plantaarifaskiitti on hieman tavallisempi naisilla.
Kivun taustalla on usein jalkaterän rasitus tai voimakas ponnistus. Sen saattaa laukaista esimerkiksi juokseminen kovalla alustalla, kuten asfaltilla. Akillesjänteen kireys altistaa plantaarifaskiitille, koska se muuttaa jalan toimintaa. Tällöin jalka ylirasittuu herkästi.
– Vaikka faskiitti, tulehdustila, on edelleen käytetyin nimitys kansankielessä, vaivaa pidetään nykyään enemmän rappeumaperäisenä. Jalkapohjan kalvojänne voi rappeutua sekä iän että rasituksen vuoksi, Michelson sanoo.
Piikki ei syy vaan seuraus
Kantapään kalvojänteen ja kantaluun välissä kulkee pieniä liikehermoja, jotka voivat jäädä pinteeseen. Silloin saattaa tuntua siltä, kuin kantapäässä olisi piikki.
Noin puolella potilaista myös näkyy röntgenkuvassa kalvojänteen kiinnityskohdassa ”luupiikki”, mutta se ei ole kantapääkivun syy, vaan seuraus. Piikki on kalkkia, jota kertyy kipukohtaan.
Kalvojänteeseen voi myös tulla repeämiä, mikä osaltaan ylläpitää tulehdusta. Repeämät syntyvät yleensä kalvojänteen kiinnityskohtaan eli luupiikin alueelle.
– Jänteessä voi olla mikrorepeämiä, mutta kalvo saattaa jopa haljeta. Silloin jänne vetäytyy kasaan ja kipeytyy. Repeämän laajuudella ei sinänsä ole vaikutusta kivun voimakkuuteen, Oliver Michelsson sanoo.
Pienetkin repeämät voivat siis aiheuttaa häiritsevää kipua, ja suuret olla melko kivuttomia. Kipu saattaa olla pahimmillaan aamun ensimmäisissä askelissa.
Aina jalkapohjan kivun syy ei ole plantaarifaskiitti. Jos jalkapohjan rasvapatja rappeutuu, siitä katoaa iskunvaimennus. Rasvapatjan kutistumisen taustalla voi olla ikääntyminen tai esimerkiksi toistuvat kortisonipistokset.
Pistoksia voi kokeilla
Plantaarifaskiittiin ei ole parantavaa hoitoa.
– Tulehduskipulääkettä voi käyttää tarvittaessa parin viikon kuurina niin, että pääsee liikkumaan. Sängyn pohjalle ei pidä jäädä. Kenkään kannattaa laittaa pehmuste kantapään kohdalle, Oliver Michelsson sanoo.
Liian ohutpohjaisia kenkiä ei kannata käyttää. Kenkien pitää olla riittävän joustavat ja pehmeät, ja lenkkitossuissa on syytä olla hyvä iskunvaimennus.
Jos kantapää oikein äkääntyy, liikkumista on pakko rajoittaa. Esimerkiksi juoksemisesta täytyy pitää taukoa. Aluksi voi myös käyttää kengässä pientä kantakorotusta.
Lihaskuntoa kannattaa ylläpitää harrastamalla lajeja, joissa ei tule iskuja ja tärähdyksiä, esimerkiksi pyöräilyä ja vesijuoksua. Lihasvoima parantaa myös juoksutekniikkaa. Kun voimaa on tarpeeksi, jalka on joustavampi eikä siihen tule niin kovaa iskua.
Plantaarifaskiitin hoitona voidaan kokeilla pistoksia, kuten perinteistä kortisonia ja botuliinia. Jos kortisonipistoksesta on apua, sen voi antaa enintään kolme kertaa 3–4 viikon välein.
– PRP-injektioissa kantakalvoon pistetään omasta verestä eristettyjä aktiivisia aineita, jotka parantavat kudosta. Tutkimustiedon perusteella on hieman epävarmaa, onko hoidosta hyötyä vai ei, mutta hankalassa kivussa sitäkin voi yrittää, Michelsson kertoo.
Kokeilla voi myös ESWT- eli paineaaltohoitoa. Se auttaa kudoksia saamaan paremmin happea ja parantaa niiden aineenvaihduntaa. Usein hoidossa yhdistellään eri keinoja.
– Leikkauksia ei ole käytännössä tehty enää 15–20 vuoteen. Leikkauksiin liittyy melko iso hermovaurion riski, ja vaiva on kuitenkin paraneva.
Venytyksiä päivittäin
Tärkeintä omahoitoa on venytellä ja hieroa jalkapohjaa päivittäin. Kalvojänne sijaitsee jalan holvikaaressa, jota kannattaa venytellä mielellään kolmesti päivässä, esimerkiksi pyörittämällä tennispalloa tai pulloa jalan alla.
Kireä akillesjänne taas tarvitsee pitkiä venytyksiä polvi suorana. Jos pohje on ylikireä, sitäkin pitää venytellä.
– Yöllä käytettävästä kantapäälastasta ja kalvojännettä venyttävistä sukista on apua etenkin niille, joilla kipu on voimakkainta aamuisin. Ensimmäiset venyttelyt on hyvä tehdä heti herättyä, Oliver Michelsson sanoo.
Vaikeimmissa tapauksissa tarvitaan myös fysioterapiaa tai jalkaterapiaa. Toisaalta kaikkien potilaiden kannattaisi käydä fysioterapeutilla kertaalleen, jotta venytykset sujuisivat varmasti oikein.
– Alkuun venytykset voivat jopa lisätä kipua, koska kalvojänteeseen tulee pieniä repeämiä. Silti venytyksiä ei saisi lopettaa. Niitä kannattaa jatkaa niin kauan, että oireet häviävät. Myös kireää akillesjännettä kannattaa venytellä säännöllisesti, Michelsson sanoo.
Asiantuntija: ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Oliver Michelsson, Terveystalo.
