Apu

Perheväkivalta: Moni hakee apua vasta, kun on kuolemanvaarassa


Perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhrille ystävän apu ei ole aina paras apu. Lamaantumista pitää varoa.
Kuvat Mirkku Merimaa, Niina Stolt

Ensi- ja turvakotien liiton Miten sinä selvisit -verkkokysely paljasti, että moni uhri ei kerro väkivallasta kenellekään. Jos kertoo, kuuntelija on usein ystävä tai lähisukulainen.

– Yllätyin siitä, että 12 prosenttia ei ole kertonut väkivallasta kenellekään, ja yli 20 prosenttia ei ole saanut apua. Se tarkoittaa, että on paljon apua hakeneita, jotka eivät sitä apua ole saaneet, Johanna Matikka sanoo. Hän on perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija Ensi- ja turvakotien liitossa.

Yli 30 prosenttia uhreista kertoi hakeneensa apua vasta, kun alkoi pelätä kuolemaansa.

– Se on ihan hirveää, Matikka sanoo.

Kaverille kertominen huojentaa vain hetkeksi

Väkivallan uhrit kertoivat kyselyssä, että läheiset ihmiset auttavat toipumisessa eniten. Mutta Matikan mukaan kavereille kertominen ei ole aina hyvä asia. Moni uhri jättää avun hakemisen siihen ja sinnittelee vuosia väkivallan pelossa.

– Väkivalta jättää aina jäljen. Myös henkinen väkivalta ja uhkailu jättävät jäljen. Useimmiten toipumiseen tarvitsee ulkopuolista, ammattimaista apua. Paljon on heitä, jotka oireilevat väkivaltakokemustensa jäljiltä, mutta heidän ongelmansa syy ei tule koskaan tunnistetuksi eikä puheeksi.

Ihminen voi sairastua väkivallasta pitkäaikaisesti, vaikka väkivaltaiset teot olisivat käytännössä loppuneet.

Väkivalta voi sammuttaa elämänliekin

Mieli ja keho aktivoituvat pelosta. Pelko johtaa jatkuvaan jännittämiseen ja ylivireyteen. Energia suuntautuu silloin jatkuvasti taistelemaan ja pakenemaan. Voi olla vaikea nukkua, muistaa ja keskittyä.

– Toisaalta ihminen voi väsähtää ja ajautua alivireystilaan. Se voi olla kokemuksena lähellä masennusta ja uupumusta. Pahimmillaan alivireys voi olla totaalista lamaantumista, Matikka sanoo.

Jos väkivaltaa kokenut ei hae ja saa apua, hänen elämänliekkinsä saattaa hiipua. Hän jatkaa elämäänsä, mutta toiveet ja unelmat lakastuvat.

Joskus uhrin on vaikea tajuta, että hän tosiaankin on kokenut väkivaltaa. Matikka kuvailee yleistä ilmiötä:

– Uhri vähättelee: "Eihän se niin väkivaltaista ollut. Enhän mä koskaan turvakotiin lähtenyt".

Suomessa viranomaisten tietoon tulleista uhreista 76,5 prosenttia on naisia. Turvakotien asiakkaista 93 prosenttia on naisia.

Kati kärsi vuosikausien väkivallasta. Hän teki ensimmäisen rikosilmoituksen vasta, kun päätyi rajun väkivallan seurauksena sairaalaan. Häpeä oli kova. Lue Katin tarina.

Ilmaista keskusteluapua

Ensi- ja turvakotien liiton verkkokyselyyn vastanneet olivat pääosin työikäisiä naisia. Heillä ammattiavun hakemiseen suurin syy on ollut pelko oman jaksamisen loppumisesta tai huoli lapsista.

Johanna Matikan mukaan väkivallan kokemuksista voi toipua tiedon ja terapian avulla. Terapia vahvistaa itsetuntemusta ja ymmärrystä väkivallan seurauksista.

Järjestöt auttavat ilmaiseksi ja antavat maksutta keskusteluapua. Ensi- ja turvakotien liitolla on 22 jäsenyhdistystä ympäri Suomen. Apua saa myös Naisten linjalta, Tukinaisesta, Delfinsistä ja Setlementtiliiton yhdistyksiltä monilla paikkakunnilla.

Uhrit: "Koventakaa rangaistuksia"

Kyselyyn vastaajien mielestä tietoa lähisuhdeväkivallasta pitäisi saada enemmän. Asiaa tulisi tuoda esiin esimerkiksi kouluissa ja mediassa. Vastaajien mukaan väkivallan yleisyys pitää tunnistaa, koska moni elää läheistenkin huomaamatta väkivaltaisessa suhteessa jopa vuosia.

Vastaajat kokivat tärkeäksi sen, että väkivaltarikosten rangaistuksia kovennetaan. Heistä poliiseille pitäisi saada lisää ymmärtämystä perheväkivallasta.

Väkivaltakysely jatkuu Ensi- ja turvakotien liiton sivulla joulukuun 2019 loppuun asti.

Julkaistu: 23.11.2019