
Nokkonen sisältää hurjasti ravinteita, mutta silläkin on heikkoutensa – Vältä nämä virheet
Nokkosen polttavuuden aiheuttaa muurahaishappoa muistuttava neste, jota on kasvin lehdissä ja varressa kasvavien poltinkarvojen sisällä.
Nokkonen on tutuin villivihanneksemme, jonka lehtiä on helppo käyttää pinaatin tapaan esimerkiksi keittoihin, ohukaisiin, leivonnaisiin ja vaikkapa pestokastikkeeseen. Ravintoaineissa nokkonen kuitenkin peittoaa pinaatin – ja lähes kaikki muutkin kasvikset – mennen tullen. Se sisältää rutkasti rautaa ja kalsiumia sekä enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini. Nokkosessa on muun muassa A-, B-, E- ja K-vitamiineja, magnesiumia, kaliumia, reippaasti kuitua sekä flavinoidiyhdisteitä. Myös kasvin ravinteikkaita siemeniä voi syödä sekä raakana että kypsennettynä.
Kansanperinteessä nokkosta on käytetty rohdoskasvina esimerkiksi vatsa- ja virtsavaivoihin, verenpaineen alentamiseen ja jopa lemmenlääkkeenä. Tutkimusten perusteella nokkosella saattaa olla muun muassa tulehdusta lievittäviä ja eturauhasen liikakasvua ehkäiseviä vaikutuksia.
Nokkosella on kuitenkin myös heikkoutensa: se kerää itseensä haitallisia nitraatteja maaperästä punajuuren, pinaatin ja rucolan tavoin. Tämän vuoksi Ruokavirasto ei suosittele nokkosta eikä muita nitraatinkerääjäkasviksia imeväisikäisille lapsille. Nokkosen kasvupaikka vaikuttaa nitraattipitoisuuteen, joten sitä ei pidä kerätä syötäväksi hyvin mehevämultaisista, typpipitoisista paikoista, kuten navettojen reunustoilta tai lannoitetuilta viljelymailta. Myös tien pientareiden puskat on syytä jättää rauhaan.
Alkukesän herkku
Nokkoset ovat parhaimmillaan alkukesästä, jolloin syötäväksi kelpaavat myös nuoret versot. Ylimpiä pikkulehtiä voi kerätä kasvin kukintaan saakka, mutta isoiksi kasvaneet lehdet voivat maistua kitkeriltä. Poimintaan pitää aina varustautua kunnon hanskoin.
Polttaa, polttaa!
Jokainen luonnossa liikkunut tietää, miltä tuntuu sohaista vahingossa nokkospuskaa. Polttavan kivun aiheuttaa muurahaishappoa muistuttava neste, jota on nokkosen lehdissä ja varressa kasvavien poltinkarvojen sisällä. Kun käsi tai jalka osuu nokkoseen, poltinkarvat murtuvat ja nestettä ryöpsähtää tunkeilijan päälle. Poltinkarvat ovat nokkosen puolustusmekanismi kasvinsyöjiä vastaan. Niiden teho ei kuitenkaan ole aukoton, vaan monet perhosentoukat herkuttelevat nokkosella. Kuumentaminen ja kuivaaminen hävittävät poltteen. Ennen ruoaksi valmistusta nokkoset kannattaakin ryöpätä nopeasti.
Lähteet: martat.fi, kotona.fi, suomenluonto.fi, fineli.fi, laji.fi ja healthline.com