Moni säilöö kotipihan mustaherukkapensaiden sadon pääasiassa mehuna, jota nautitaan talvikaudella perinteisenä flunssalääkkeenä. Mitään taikajuomaa mummon viinimarjamehu ei toki ole, mutta mustaherukka yltää kyllä kärkikahinoihin marjojen terveysvertailussa.

Appelsiinia kutsutaan C-vitamiinipommiksi, mutta musta­herukan rinnalla se on aika vaatimaton posahdus. Sadassa grammassa mustaherukkaa on 128 milligrammaa C-vitamiinia, mutta appelsiinissa vain 51 milligrammaa.

Jo noin desilitra eli 50 grammaa mustaherukoita täyttää päivän C-vitamiinitarpeen. Kasvin lehdissä vitamiinia on vieläkin enemmän. Mustaherukka sisältää myös kaliumia, kalsiumia, rautaa, magnesiumia ja fosforia sekä kuitua. Lisäksi sen siemenissä on omega-6-rasvahappoihin kuuluvaa gammalinoleenihappoa.

Mustaherukan marjojen tummanpuhuva väri on peräisin antosyaaneista. Ne ovat flavonoidiyhdisteitä, joita pidetään terveydelle hyödyllisinä. Vuonna 2020 tehdyssä Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa osoitettiin, että mustaherukka tasoittaa aterialla nautitun sokerin aiheuttamaa verensokerin jyrkkää nousua ja laskua. Vaikutuksen arvellaan johtuvan antosyaaneista, jotka hidastavat glukoosin imeytymistä elimistössä. ­Aterianjälkeisen verensokeritason tasoittuminen ja insuliiniherkyyden paraneminen puolestaan ehkäisevät tyypin 2 diabetesta.

Luonnonvarainen Mustaherukka on yleisin Etelä-Suomessa, ja se viihtyy parhaiten lehtokorvissa, puronvarsilehdoissa, jokien ja purojen varsilla sekä merenrantojen pusikoissa ja kivikoissa.

Lähteet: Fineli.fi Arktisetaromit.fi Suomenluonto.fi ja UEF.fi