Makeutusaineet: Faktaa, fiktiota ja 3 myyttiä, joihin ei kannata uskoa – ”Aspartaami ei tuo ruokavalioon mitään, mitä ihminen ei saisi maidosta, lihasta tai kalasta”
Terveys ja hyvinvointi
Makeutusaineet: Faktaa, fiktiota ja 3 myyttiä, joihin ei kannata uskoa – ”Aspartaami ei tuo ruokavalioon mitään, mitä ihminen ei saisi maidosta, lihasta tai kalasta”
Monilla makeutusaineilla on epäilyttävä maine, jolle ei kuitenkaan ole katetta. Tosiasiassa keinomakeuttajat ovat turvallisia, ja monen alkuperä ja koostumus yllättävät.
Julkaistu 18.8.2022
Apu Terveys

Ksylitoli, sorbitoli, aspartaami, asesulfaami k, sukraloosi, sakariini, erytritoli, stevioliglykosidi… Makeutusaineita on vaikka millä mitalla. Toiset suhtautuvat niihin innokkaasti, toiset pelokkaasti. Sama kahtiajako näkyy kaupan hyllyllä: jogurtteja, juomia, vanukkaita, välipalapatukoita ja muita tuotteita kaupataan kahdella päinvastaisella lupauksella: joko tuote on kevyt eikä sisällä sokeria tai sitten tuotteessa ole keinomakeuttajia.

Vaan mikä on totuus: ovatko makeutusaineet hyödyksi vai haitaksi terveydelle?

Ensinnäkin on hyvä huomata, että makeutus­aineet eivät ole yksi ja sama asia. Kaikkea muuta. Yhteistä niille on lähinnä se, että ne ovat sokeria vähäkalorisempia. Hyvä esimerkki ovat kaksi vanhaa makeutus­ainetta, jotka ovat hyvin erilaisia: sakariini ja ksy­litoli.

Vanhin keinomakeuttajista on sakariini, joka keksittiin vahingossa vuonna 1879 yhdysvaltalaisessa Johns Hopkins -yliopistossa. Sakariinin e-koodi on E954, siinä ei ole kaloreita ja se on noin 500 kertaa sokeria makeampaa. Sakariini valmistetaan edelleen teollisesti. Nykyisin sitä ei käytetä enää kovin paljon.

Ksylitolikin löydettiin jo 1800-luvun lopulla. Siinä on vain 60 prosenttia sokerin kaloreista, mutta se on yhtä makeaa. Ksylitolin e-koodi on E967.

– Ksylitolia valmistettiin alun perin koivun kuidusta, ksylaanista, minkä vuoksi sitä nimitetään koivu­sokeriksi. Nykyisin ksylitolia voidaan valmistaa monenlaisesta kasvikuidusta ja myös keinotekoisesti, kertoo ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen Helsingin yliopistosta.

Tähän mahdollisuuteen on tarttunut myös Fazer, jonka uusi ksylitolitehdas käynnisti toimintansa tänä keväänä Lahdessa. Tehtaassa valmistetaan ksylitolia kauran kuorista.

Suomalaisille ksylitoli tuo muutenkin kunniaa, sillä sen merkitys hampaille keksittiin 1970-luvulla Turussa. Ksylitoli estää hampaiden reikiintymistä, sillä se ehkäisee reikiä aiheuttavien kariesbakteerien kasvua. Kun kariesbakteerit eivät menesty, hampaat pysyvät ehjinä. Lisäksi ksylitoli vähentää plakin eli bakteeritöhnän määrää hampaissa ja korjaa jo alkaneita kiillevaurioita, kun sitä käyttää säännöllisesti.

– Ksylitoli lisää myös syljen tuottoa, ja sylki neutraloi bakteerien tuottamia, hampaita syövyttäviä happoja, sanoo ravitsemusterapian professori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta.

Tämän vuoksi happohyökkäys on pienempi, kun pureskelee ksylitolipurukumia ruoan jälkeen.

Osa voi saada vatsanpuruja

Ksylitoli on siis monin tavoin oivallinen makeuttaja, mutta valitettavasti sillä on myös yksi haittapuoli. Se on nimittäin sokerialkoholi, kuten kaikki oli-päätteiset makeuttajat: sorbitoli, maltitoli, laktitoli, mannitoli, isomaltitoli eli isomalti ja erytritoli.

– Nämä sokerialkoholit aiheuttavat osalle ihmisistä vatsavaivoja, Ursula Schwab sanoo.

Sokerialkoholit eivät imeydy täydellisesti elimistössä vaan kulkeutuvat osin sellaisenaan paksusuoleen. Paksusuolen mikrobit käyttävät sokerialkoholeja ravinnokseen, minkä seurauksena syntyy kaasua. Tämä voi tuntua turvotuksena ja ilmavaivoina.

– Sokerialkoholit myös sitovat itseensä vettä, mikä aikaansaa ripulia, Marina Heinonen sanoo.

Tämän vuoksi näitä makeutusaineita sisältävissä tuotteissa on merkintä, että tuotteella voi olla laksatiivisia vaikutuksia.

Nämä vatsavaivat ovat vaarattomia, mutta epä­mukavia. Jos makeutusaine aiheuttaa vatsanväänteitä, kannattaa siis vaihtaa se joko sokeriin tai keino­makeuttajaan, joka ei kuulu sokerialkoholeihin.

Kiinnostavaa on, että esimerkiksi sorbitolia on tavallisissakin ruoissa, kuten avokadossa. Jos avokado tuntuu aiheuttavan vatsanpuruja, tässä saattaakin olla selitys.

Lisäksi sorbitolia käytetään kosteudensäilyttäjänä, eli sitä voi olla myös tuotteessa, joka ei ole makea.

Harhaluuloja aspartaamista

Urbaanilegendan mukaan aspartaami aiheuttaa syöpää, ja asesulfaami K kuulostaa sekin epäilyttävältä. Miten tällaisia makeuttajia voi olla tarjolla? Vastaus kuuluu: koska kyse on tarinasta, joka ei ole totta.

– Aspartaamin huono maine perustuu siihen aikoinaan kohdistettuun lokakampanjaan. Mustamaalaus onnistui todella hyvin, Ursula Schwab sanoo.

Moni ajattelee vieläkin, että aspartaami olisi keinotekoinen ja jotenkin haitallinen makeutusaine. Tosiasiassa se koostuu kahdesta luonnollisesta aminohaposta – toisin kuin sitä vanhemmat, laboratoriossa valmistetut makeuttajat, sakariini ja syklamaatti.

– Aspartaami on kahden tavallisen aminohapon eli proteiinien ainesosan muodostama aine. Elimistö ei tunnista, ovatko nämä aminohapot peräisin aspartaamista vai esimerkiksi broilerista tai härkäpavusta, Marina Heinonen sanoo.

Aminohapot tulevat siis elimistön käyttöön samanlaisina riippumatta siitä, mistä ne on saatu.

– Aspartaami ei tuo ruokavalioon mitään, mitä ihminen ei saisi proteiininlähteistä, kuten maidosta, lihasta tai kalasta, Schwab vahvistaa.

Toinen aspartaamin aminohapoista on nimeltään fenyylialaniini. Se on hyvin pienelle osalle ihmisistä haitallinen. Nämä ihmiset sairastavat PKU-­tautia eli fenyyliketonuriaa, joka on aineenvaihduntasairaus ja Suomessa erittäin harvinainen. Sitä sairastavat eivät voi syödä fenyyli­alaniinia sisältäviä ruokia, kuten naudanlihaa tai soijaa. Tästä syystä aspartaamia sisältävissä elintarvikkeissa on merkintä ”sisältää fenyylialaniinin lähteen”.

Entäpä sitten aspartaamin aineenvaihdunnassa elimistöön muodostuva metanoli eli myrkyllinen alkoholi?

– Metanoli on tavanomainen hedelmien kuidun, pektiinin, metaboliatuote. Onkin arvioitu, että omenoista ja omenamehusta peräisin oleva metanolimäärä on liki kymmenkertainen verrattuna aspartaamista muodostuvaan metanolimäärään, Heinonen sanoo.

Asesulfaami K ei sekään aiheuta syöpää. Sekä aspartaamia (E951) että asesulfaami K:ta (E950) käytetään etenkin virvoitusjuomien makeuttamiseen. Asesulfaami K on kaloriton ja aspartaami lähes kaloriton. Nämä makeutusaineet ovat 100–200 kertaa sokeria makeampia. Vatsalle ne usein sopivat.

– En ole kuullut, että kumpikaan aiheuttaisi vatsavaivoja. Se täytyy kuitenkin muistaa, että aspartaami ei kaikkien suussa maistu makealta, vaan maku voi olla karvas, Schwab sanoo.

Näiden makeuttajien suurin haitta taitaa siis olla maku.

Luonnollisuus ei kerro turvallisuudesta

Uusimpia makeutusaineita on steviakasvin lehtiuutteesta valmistettu stevioliglykosidi (E960), tuttavallisesti stevia. Pakkausmerkinnöissä ja markkinoinnissa ei kuitenkaan saa käyttää stevia-sanaa, sillä se viittaa koko kasviin.

Todellisuudessa makeuttajan uutuusarvo on hieman kyseenalainen, sillä sitä käytettiin Japanissa jo 1970-luvulla. Meillä stevioliglykosidi on kuitenkin melko uusi tuttavuus: Euroopan komissio hyväksyi käytön vuonna 2011. Luonnollisuudenkin suhteen on vähän niin ja näin.

– Stevioliglykosidi on kasvista saatu uute, mutta kaupassa sitä myydään imeytettynä valkoiseen pulveriin, jotta sitä on helpompi annostella, Schwab sanoo.

Markkinoilla on myös stevioliglykosiditabletteja ja -nestettä.

Niin makeutusaineista kuin muustakin ruoasta on hyvä muistaa, että sana luonnollinen ei kerro mitään elintarvikkeen turvallisuudesta.

– Kärpässienikin on luonnollinen, Schwab muistuttaa.

Heinonen korostaa samaa asiaa.

– Kasvista eristäminen ei tee makeutusaineesta sen turvallisempaa kuin muut makeutusaineet.

Haastavinta stevioliglykosidissa on sen maku. Se on 250–300 kertaa sokeria makeampaa, eli sen annostelussa on oltava tarkkana, jos ei halua ätläkkää lopputulosta. Tarkan kokin keittiöön se kuitenkin käy hyvin, koska se kestää kuumia lämpötiloja ja sopii siksi leivonnaisten ja kuumien juomien makeuttamiseen.

Kannattaako vaihtaa light-limuun?

Makeutusaineet ovat joko kalorittomia tai ainakin sokeria vähäkalorisempia. Kannattaisiko sokeri siis korvata niillä, jos mielii karistaa kilojaan?

– Painonhallinta on monisyinen asia ja laihduttamisessa on tunnetusti vaikea saada pysyviä tuloksia. Ruokavalio on aina kokonaisuus. Ei ole yhtä asiaa, joka pilaa tai pelastaa sen, Ursula Schwab sanoo.

Jos ruokavalio on muuten terveyttä edistävä, mutta siihen kuuluu paljon sokerisia virvoitusjuomia, keinomakeuttajista on apua.

– Jos sokerilla makeutetut juomat vaihtaa keino­makeutettuihin light-tuotteisiin, energiansaanti vähenee ja paino putoaa. Usein ruokavalio on kuitenkin muutenkin ongelmallinen, jos juo paljon limuja.

Silloin pelkkä sokerilimujen vaihtaminen keino­makeutettuihin ei välttämättä ratkaise ongelmaa, vaan ruokavaliota pitää rukata kokonaisuudessaan.

– Kannattaa muistaa, että terveyttä edistävään ruokavalioon ei kuulu ylettömästi makeita tuotteita, oli makeuttaja mikä tahansa, Schwab tiivistää.

Herkkuhetkiin makea sen sijaan sopii hyvin. Silloin voi huoletta käyttää sokeria tai mitä tahansa itselle sopivaa makeutusainetta, kunhan turvallisen käytön raja eli ADI-arvo ei ylity.

Asiantuntijat: Ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen, Helsingin yliopisto ja ravitsemusterapian professori Ursula Schwab, Itä-Suomen yliopisto.

Lähteet: Duodecim, Ruokavirasto ja Terveyskirjasto.

Älä usko näihin myytteihin

1. Yliannostus tulee helposti

Aspartaamin ADI-arvo on 40 milligrammaa per painokilo päivässä, eli tämän verran sitä on hyväksyttyä saada. Jos ihminen painaa 70 kiloa, hän voisi siis nauttia peräti 2 800 milligrammaa aspartaamia päivässä. Virvoitusjuomissa aspartaamia saa olla enintään 600 milligrammaa litrassa. 70-kiloinen voi siis nauttia tällaista juomaa neljä litraa päivässä ilman, että ylittää enimmäissaannin rajan.

3. Suolistomikrobit tuhoutuvat

Mikä tahansa muutos ruokavaliossa muuttaa suoliston mikrobistoa. Jos vaihtaa sokerin makeutusaineisiin, suolistomik­robistokin muuntuu. Haittaa tästä tuskin on, jos makeutusaineita käyttää kohtuudella. Kannattaa muistaa, että suolisto­mikrobisto voi yleensä hyvin, kun ruokavalio on tasapainoinen, ravitsemussuositusten mukainen ja sisältää kuitua, kuten kasviksia ja täysjyväviljaa.

3. Diabeetikon pitää käyttää makeutusaineita

Diabeetikon ei tarvitse vaihtaa sokeria makeutusaineisiin, vaan hän voi käyttää pieniä määriä tavallista sokeria. Diabetesliitto kuitenkin opastaa, että tarvittaessa lisä­makeutta saa kalorittomista makeutusaineista.

4 kommenttia