Konserttisali on täynnä. Kari Tapio astelee lavalle valtavien aplodien saattelemana ja aloittaa. Pari ensimmäistä kappaletta osoittaa, että pelot ovat taas käyneet todeksi. Sävel ei löydy, eivätkä sanat muistu mieleen. Kari poistuu lavalta, mutta palaa myöhemmin takaisin.

– Hyvä yleisö. Haluan pitää elämäni ensimmäisen puheen. Juopottelin eilen. Ääni ei kanna. Saatte rahanne takaisin.

Loppiaisen 1999 konsertti Kuusankoskella ei ollut yksittäistapaus, vaan Kari Tapion kohdalla varsin tavallinen tarina koko 1990-luvun ajan. Hän mieluummin perui koko keikan kuin astui kännissä yleisön eteen ja aina myös paikkasi oharinsa ilmaisella uusintaesityksellä. Joskus niitäkin yrityksiä tarvittiin useampia.

Kari Tapio pahoitteli epäonnistumisiaan, mutta ei pyytänyt anteeksi. Hän tiesi olevansa alkoholisti ja ymmärsi alkoholismin olevan sairaus. Se oli kehittynyt hiljalleen vuosien kuluessa, kun Kari oli juhlinut viinalla onnistumisiaan, ­lääkinnyt pettymyksiään, nollannut stressiään ja tappanut aikaa hotellihuoneessaan.

Kuningas Alkoholin otteesta hän ei päässyt irti koko 65-vuotisen elämänsä aikana.

Monella tässä juttusarjassa esitellyllä laulajalla on vähintään toisella vanhemmalla ollut ongelmia alkoholin kanssa. Suonenjoella marraskuussa 1945 syntyneestä Kari Tapani Jalkasesta niin ei voi sanoa.

Puuseppäisä Jaakko Jalkanen taisteli rintamalla ja jäi sotavangiksi, pyöritti omaa huonekaluliikettä, teki konkurssin japäätyi lopulta vankilaan – kalterien paremmalle puolelle vanginvartijaksi ja puutöiden opettajaksi. Jaakko oli lempeä isä, ja äiti Ellikin hyväntahtoinen ihminen. Kumpikaan ei ollut viinamäen henkilöitä.

Jalkasten perheessä oli talous tiukalla, mutta Karin ja hänen Marja-sisarensa ei tarvinnut nähdä nälkää. Teini-­ikäinen Kari harrasti mäkihyppyä ja osti jamekset ja nahkarotsin. Hänestä tuli pesunkestävä lättähattu, joka ihaili Elvistä ja Olavi Virtaa.

Pian Kari itsekin uskaltautui lavalle. Hän otti osaa ­erilaisiin laulukilpailuihin ja keikkaili bändinsä kanssa.

Lauluhommat eivät elättäneet miestä. Leipänsä Kari ansaitsi pitkään kirjapainossa latojana, kunnes hän valitsi epävarman laulajan tien.

Lahjansa ymmärrettyään Kari yritti saada klabbiaan levy-yhtiöiden ovien väliin. Musiikki Fazerin päällikkö Toivo Kärki ei pitänyt häntä vielä valmiina laulajana, ja toisaalta 25-vuotias mies oli jo liian vanha nuorisotähdeksi.

Pari vuotta myöhemmin hän pääsi tekemään ensimmäiset singlensä sekä esiintymään Dannyn kiertueella ja Erkki Liikasen Aikapommi-yhtyeessä. Danny keksi Karille taiteilijanimen Kari Tapio – Karin ­toinen etunimi toi liiaksi mieleen Tapani Kansan.

Ensimmäistä hittiään Kari joutui odottamaan tuskissaan. Se oli Vexi Salmen suomentama Laula kanssain (1976), mutta se ehti ensin Fredin levylle. Kari Tapio levytti sen heti seuraavana päivänä, ja se soi jukebokseissa yhtä tiuhaan kuin Fredin versio. Sen jälkeen oli taas hiljaista.

– Tuli sellaisia kausia, että ajattelin jo lopettaa. Kun ei tapahtunut mitään, Kari Tapio muisteli myöhemmin.

Vasta Toto Cutugnon L'Italiano-hitistä käännetty Olen suomalainen (1983) räjäytti pankin, ja Kari nousi hetkeksi ykkössarjaan. Kiintotähti hänestä tuli 1995, kun hänen itsensä sanoittama Myrskyn jälkeen myi tuplaplatinaa. Laulu kertoo vaikeuksiensa kanssa kamppailevasta miehestä – kiertoteitse Kari Tapion omasta alkoholismista.

Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen / päivän uuden jälleen kohtaan myrskyineen.

Kari rakastui jo teini-ikäisenä vaaleaan kaunottareen Pia Viheriävaaraan, vaikka suhde alkoikin molemminpuolisella ilkeilyllä. Pian rehtori-isä vastusti jyrkästi seurustelua lättähatun kanssa, joten Kari ja Pia tapailivat vuosia salaa.

Täysi-ikäisenä Pia vastasi Karin kosintaan. Jalkasille syntyi 1970-luvulla kolme poikaa, ja perhe muutti Savosta pääkaupunkiseudulle. Hammashoitajana työskennellyt Pia suhtautui myönteisesti ja tukien Karin ammattiin.

Antti Heikkisen kirjoittamassa elämäkerrassa kuvataan Karin välillä sairaalloiseksikin yltynyttä mustasukkaisuutta. Kari soitteli vaimolleen keikkamatkoilta ja uteli, missä seurassa Pia aikaansa vietti, vakoili tätä ja epäili suhdetta Julio Iglesiasin kanssa. Pelko oli aiheeton – Karin omat syrjähypyt taas totisinta totta. Kari ja Pia päätyivät välillä eroonkin, mutta palasivat aina yhteen.

Yhä pahemmat ryyppykierteet olivat perheen suurin mörkö. Karin kännäämistä keikoilla yritettiin hillitä laittamalla nelivuotias Joona-poika hänen matkakaverikseen. Se auttoikin, kunnes Kari ratkesi peräti kahdesti juomaan ja jätti Joonan hotelliin. Lapsi järjestettiin Vaasasta kotiin yksin lentokoneella.

Ystävä ja sanoittaja Juha Vainio oli itsekin raitistunut alkoholisti. Hän yritti saada Karia sulkemaan korkin, mutta onnistui korkeintaan hillitsemään juopottelua.

Kari Tapio oli tietoinen kaikista ongelmistaan. Hän kirjoitti ajatuksiaan muistiin kotona ja katkaisuhoidossa. Teksteissään hän kiitti henkisesti rikasta elämäänsä, vaimoaan, poikiaan, työtään ja kotiaan sekä kärsi luottamuksensa menettämisestä ohjelmatoimiston ja yleisön silmissä, mainettaan epä­luotettavana työntekijänä. Hän toivoi saavansa raittiudesta kiinni ja oppivansa olemaan loukkaamatta ketään.

Alkoholin vuoksi itsekunnioitukseni on usein olematon. Kun saan fysiikkani kuntoon juomaputken jälkeen, alan uhota ja muutun ylpeäksi ja itsekkääksi. Nöyryys katoaa ja pullistelu alkaa. Onneksi en ole lyönyt ketään, humalassa olen kyllä repinyt kotona lamppuja katosta ja häirinnyt yöllä perhettäni ja herättänyt myös naapurini kerjäämällä huikkaa tai lainaamalla rahaa.

Kari oli huolissaan terveydestään. Päiviä kestäneen juomisen jälkeen hänelle tuli rytmihäiriöitä, vatsakipuja ja ahdistusta rintaan. Juomaputkien aikana Kari ei pystynyt syömään eikä nukkumaan.

Huoli konkretisoitui kesällä 1996, jolloin Kari Tapio kävi ryyppyreissunsa päätteeksi esiintymässä Tammerkosken sillalla -ohjelmassa. Sen jälkeen hän ajoi kotiinsa Espooseen ja sai rajun sydäninfarktin.

Laulajan elämä oli päättyä jo silloin, mutta se sai vielä lähes 15 vuoden jatkoajan.

Ennen sydänkohtaustaan Kari oli noussut huipulle Myrskyn jälkeen -hitillään. Ohitusleikkaus ei voittokulkua katkaissut – päinvastoin. Kari Tapion selviytymistaistelua seurattiin mediassa tiiviisti.

Vuosituhannen vaihduttua Kari pystyi pitämään juomisen paremmin kurissa ja hoitamaan sovitut työt. Siitä sopi kiittää Piaa. Vaimo jätti työnsä hammashoitajana ja alkoi kiertää Karin mukana keikoilla. Samalla viinin lipittelystä tuli pariskunnan yhteinen harrastus.

Viimeisenä vuosikymmenenään Kari Tapio sai nauttia asemastaan vahvasti elävänä legendana. Levyt myivät erinomaisesti, ja suuretkin keikkapaikat täyttyivät.

Katso Yle Areenasta Kari Tapion keikka Provinssirockissa 2010. Viimeisenä kesänään hän esitti rokkikansalle suurimpia hittejään, mukana mm. Juna kulkee, Viisitoista kesää ja Olen suomalainen.

Viisikymmenvuotisjuhlakonsertti Hartwall Areenassa oli menestys, samoin kiertue Paula Koivuniemen, Jorma Kääriäisen ja Riku Niemi Orchestran kanssa.

Jalkaset muuttivat hulppeaan omakotitaloon Espoon Haukilahteen ja ostivat kaupunkiasunnon Helsingin ­Tehtaankadulta.

Kari teetti kaulaansa suuren kultaisen ristin. Se kertoi hänen elämänkatsomuksestaan, joka korostui myös viimeisissä levyissä: monet laulut saattoi tulkita monin tavoin, myös puheena jollekin korkeammalle voimalle.

Itsenäisyyspäivää 2010 Kari Tapio vietti kotona ­T­un­tematonta sotilasta katsellen, kunnes päätti lähteä ravintola Manalaan. Hän jutteli ihmisten kanssa eri pöydissä ravintolan sulkemiseen saakka ja haki yö­­palaa viereiseltä Jaskan grilliltä. Siellä hän tapasi kaksi ­nuorempaa miestä ja tiedusteli jatkopaikkaa.

Kolmikko lähti taksilla toisen miehen kotiin Pitäjänmäkeen. Aamuyöllä puhuttiin mäkihypystä, ja Kari lauloi täysin palkein kerrostaloasunnon parvekkeella. Hän nukkui lattialla ja viihtyi seuraavankin päivän tuntemattomien miesten ­seurassa.

Perhe odotti Karia kotiin. Jalat eivät kantaneet, mutta bilekaverit vetivät hänet pulkalla taksille. Matkan aikana Kari Jalkanen nukkui pois.

Pia oli miestään vastassa. Paikalle tuli ambulanssi. Hoitajat siirsivät kultaisen ristin rinnan päältä yrittäessään turhaan elvyttää Karia.

Viimeisen keikan viimeisenä lauluna Kari Tapio oli esittänyt Sateenkaaren tuolla puolen. Sinne hän oli nyt matkalla.