Mökötys sai riittää. Parin vuoden ajan Antti Hammarberg oli istunut Tampereen Lielahdessa, tiilitalon kellarissa, pipo syvällä päässään ja katkaistu haulikko kädessään, noussut vain välillä hakemaan pakastimesta pullon Koskenkorvaa. Talon ulkopuolella tanskandoggit Obelix ja Jekku kiersivät taloa kuin vartiosotilaat.

Uusi avovaimo Riitta oli huolissaan. Hän pyysi apua Vexi Salmelta. Tämä sai houkuteltua ystävänsä muka auton koeajolle. Antti istui kyytiin, Vexi antoi evääksi vodkapullon, painoi ovet lapsilukkoon ja käänsi nokan kohti yksityistä sairaalaa.

Antti, Irwin Goodmanina paremmin tunnettu, oli elänyt kymmenkunta vuotta makeaa elämää. Hitit ja menestys olivat tuoneet rahaa, mutta se oli mennyt saman tien. Unelmakoti Ryysyranta Hattulan Parolassa oli myyty pakkohuutokaupassa.

Oli tullut tuomio alaikäisen tytön makaamisesta ja veropetoksista. Pian tulisi häätö myös Lielahdesta. Edellinen hitti, Viuhahdus, oli paljastunut plagiaatiksi amerikkalaisesta biisistä. Irwin ei enää jaksanut yrittää eikä välittää. Hän sammui takapenkille ja oli valmis luovuttamaan.

Vexi oli Irwinin paras ja ainoa ystävä sekä viimeinen, joka vielä uskoi nousuun. Hän toimitti laulajan katkaisuhoitoon, sai tämän hetkeksi raitistumaan ja palaamaan studioon.

Uudesta protestilaulusta tuli jukeboksien ykköshitti, samalla kun se joutui odotetusti radiossa soittokieltoon. Sen nimeen tiivistyi koko Irwin Goodmanin maailmankuva: Haistakaa paska koko valtiovalta.

Kaikki alkoi Hämeenlinnasta jatkosodan päivinä syyskuussa 1943. Yrjö Hammarberg taisteli luutnanttina rintamalla ja äiti Kirsti piti ainoasta pojastaan Antista huolta Rinkelinkadulla sijaitsevassa puutalossa. Vanhemmat erosivat heti sodan jälkeen.

Kun Antti oli kolmevuotias, hän meni tekemään tuttavuutta naapurissa asuvan, vuotta vanhemman Veikon eli Vexin kanssa. Tämä veti ensi töikseen Anttia turpiin, mutta väkivaltaisesta alusta huolimatta pojista tuli erottamattomat kaverukset.

Antti ja Vexi alkoivat tehdä yhdessä musiikkia jo varhaisessa teini-iässä. Antti lauloi ja soitti kitaraa sekä pianoa, Vexi osasi sanoittaa lauluja. Pojat lähtivät yhdessä Saksaan kesätöihin ja uskaltautuivat siellä esiintymäänkin. He keksivät taiteilijanimet Irwin Goodman ja Emil (von) Retee.

Vexi ryhtyi Irwinin manageriksi ja tuputti suomalaisiin levy-yhtiöihin vuoroin rock-, iskelmä-, pop- ja tango-Irwiniä. Lopulta hän keksi tehdä kaveristaan Suomen Bob Dylanin, kantaaottavaa folkia laulavan honottajan.

Resepti toimi. En kerro kuinka jouduin naimisiin nousi pian myyntilistoille, sitten Työmiehen lauantai. Jälkimmäinen määrättiin heti esityskieltoon, koska laulun katsottiin loukkaavan koko suomalaista työväenluokkaa.

Kohuja riitti muutenkin. Irwin kärähti kesällä 1966 rattijuoppoudesta, ja hänet tuomittiin neljäksi kuukaudeksi Seutulan lentokenttätyömaalle. Senkin Irwin ja Vexi käänsivät edukseen: kansa luki vesi kielellä haastatteluja, joita Irwin antoi rangaistusaikanaan yksinoikeudella Hymy-lehdelle. Vapautumispäivän iltana Irwiniä odotti keikalla tuhatpäinen yleisö.

Irwinin imago muuttui vuosikymmenen vaihtuessa. Menestys teki protestilaulajasta rahoillaan pröystäilevän nousukkaan, joka elvisteli loistoautollaan ja luksusasunnollaan, poltteli sikareita ja ryypiskeli kalliita juomia. Tavallisia ihmisiä sellainen ärsytti, mikä vaikutti hetkellisesti laulajan suosioon.

Irwin jätti veroilmoitukset täyttämättä ja lainat lyhentämättä. Lauluissaan hän pilkkasi verottajaa, pankkia ja poliitikoita. Asenne koitui kohtaloksi: Irwin ajautui verovelkakierteeseen, menetti talonsa ja muun varallisuutensa.

– Irwin oli katkera virkavallalle koko loppuelämänsä. Se oli kuitenkin hänen omaa syytään. Ensin hän yritti olla ovela, sitten suuttui ja kiukutteli. Kun Ryysyranta myytiin, Irwin virnisteli katolla ja kansa hurrasi, Vexi Salmi muisteli Vain elämää -elämäkerrassa.

Toisaalta vaikeudet käänsivät yleisön taas Irwinin puolelle: reteä ja rähjäinen laulaja antoi äänen muillekin päähänpotkituille. Kaksi perättäistä Syksyn Sävel -voittoa lauluilla St. Pauli ja Reeperbahn ja Poing poing poing osoittivat sen, että Irwin oli taas suosion huipulla.

1970-luvun alussa hittejä syntyi perä perään: Lieves­tuoreen Liisa, Vielä yhdet, Las Palmas, Vain elämää... Sitten Irwin väsähti, masentui ja sulkeutui kellariinsa.

Huikentelevia vuosia seuranneen hiljaiselon jälkeen Irwinin yksityiselämäkin meni uusiksi. Hän oli löytänyt avovaimonsa talvella 1973 Las Palmasista, jossa mallina työskennellyt Riitta Feirikki esiintyi kumivenemainoksessa.

Tytär Heidi syntyi vuonna 1978, minkä jälkeen Riitta muutti vauvan kanssa hetkeksi pois yhteisestä kodista. Erouhka säikäytti holtitonta elämää viettäneen Irwinin.

– Antti on miehistynyt ja alkanut tuntea vastuuta, Riitta kertoi Avussa kotiinpaluunsa jälkeen.

Perhe kasvoi ja poika Henrik syntyi 1982. Isän tuotannosta löytyy omat biisit molemmille lapsille: Tyttö tuli ja Pikku-Irwin.

Perhe-elämästä huolimatta Irwin joi edelleen runsaasti alkoholia, ja tuhoisat elämäntavat alkoivat lopulta vaikuttaa hänen terveyteensä. Parin viikon sairaalareissuista alkoi tulla tavallisia, vaikka Irwin oli vasta nelikymppinen. Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä hänen toinen korvansa kuuroutui, minkä jälkeen sävellystyö oli vaikeaa.

– Irwin luuli, että voi juoda koko elämänsä. Kestikin 15–20 vuotta ennen kuin se alkoi vaikuttaa päähän, fysiikkaan ja kaikkeen muuhunkin, Vexi Salmi totesi.

Hammarbergit asuivat Hämeenkyrön Lavajärvellä, levy-yhtiö oli ostanut sieltä Irwinille omakotitalon työsuhdeasunnoksi. Verovelkojensa vuoksi Irwin ei voinut omistaa mitään, ja Hämeenkyrön kunta joutui usein lämmitys- ja sähkökulujen maksumieheksi.

Kun lauluhommat eivät enää tahtoneet onnistua, Irwin asettautui SMP:n ehdokkaaksi vuoden 1987 eduskunta­vaaleihin ja haki myös Tampereen kulttuuritoimen apulaiskaupunginjohtajaksi. Todellisuudessa politiikka ei kiinnostanut häntä pätkääkään, eikä Irwiniä valittu tehtäviin.

Kului vuosia ilman hittejä, ja keikkapaikat vaihtuivat suurista tanssipaikoista ahtaisiin pubinnurkkiin. Irwin kierteli kaksin säestäjänsä kanssa ja yhdisti mikrofoninsa matkaradion kokoiseen äänenvahvistimeen. Laulaja ei varmasti itsekään uskonut palaavansa huipulle.

Kesällä 1988 Vexi Salmi muisteli Tapio Rautavaaran toivetta kirjoittaa laulu maitohorsmasta, ”kulkurin kukasta”, ja väsäsi puolessa tunnissa paperille sanoituksen.

Saat multa horsman, se rentun ruusu on. Sen poimin tuolta maantienojasta.

Kassu Halonen sävelsi laulun, ja Irwin tuli seuraavalla viikolla studioon levyttämään sen.

Rentun ruususta tuli Irwinin suurin hitti, se nousi yhdeksi Suomen kautta aikojen myydyimmäksi levyksi peräti 125 000 kappaleen myynnillä. Verovelat pienenivät 2,5 miljoonasta alle 400 000 markkaan.

– Irwin oli kuin jojo, joka ponnahti sitä korkeammalle, mitä matalammalla oli käynyt, Vexi luonnehti.

Rentun ruusun vanavedessä Irwinin muitakin lauluja kuunneltiin tarkemmin. Kaksi herkkää balladia, Maailma on kaunis ja Viimeinen laulu edustivat aivan toisenlaista Irwiniä. Jälkimmäinen niistä osoittautui pelottavan enteelliseksi.

Viimeisen laulun valmiiksi sain, tummimman soinnun kitarastain.

Syksyllä 1990 Irwinin yleiskunto romahti, hän joutui sairaalaan ja pitkälle sairauslomalle. Maksa-arvot olivat ennätyslukemissa, joten Irwin sulki korkin – tietämättään lopullisesti. Joulun jälkeen hän palasi keikoille, mutta sairastui pian flunssaan.

Irwin lähti Viipuriin sovitulle harjannostajaiskeikalle, jolta lopulta myöhästyi. Yöllä hotellissa hän alkoi kärsiä hengitysvaikeuksista, ja hänet päätettiin toimittaa sairaalahoitoon Suomen puolelle.

Vaalimaalla rajavartijat luulivat takapenkillä henkeä haukkovan Irwinin olevan humalassa, ja koko seurue vietiin perusteelliseen tarkastukseen. Tarpeettoman viivästyksen jälkeen matka jatkui kovalla kiireellä kohti Haminan sairaalaa.

– Paina kaasua, Illikainen, happi loppuu! Irwin pyysi hetkeä ennen kuin hänen sydämensä petti.

Aamuvarhaisella 14. tammikuuta 1991 laulajan taival päättyi tien päällä vain 47 vuoden iässä.

– Kovin paikka elämässäni on ollut Irwinin hautaan kantaminen. Ilman häntä en olisi tullut siksi mitä mä olin. Samalla kannoin oman nuoruuteni hautaan, Vexi Salmi kertoi myöhemmin.

Lähteet: Vexi Salmi & Juha Rantala: Irwin Goodman – Vain elämää (HMC Publishing 2010).

Oikaisu: Artikkeilin printtiversiossa, Apu-lehden numerossa 6/2021 oli virhe. Irwinin unelmakoti Ryysyranta ei ollut Hämeenlinnassa, vaan Hattulan Parolassa. Pahoittelemme virhettä.