Lakka, suomuurain, hilla – Monen nimen marja pursuaa C-vitamiinia ja tehoaa jopa sairaalabakteeriin

Lakkaa pidetään arvomarjana, joka sopii hienonkin aterian päätökseksi. Sen hienostunut ja aromikas maku kruunaa perinteisesti leipäjuuston ja maustaa niin liköörin, jäätelön kuin leivonnaisetkin.

Soiden herkku on myös erittäin terveellistä. Lakassa on enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa, ja jo reilu desilitra marjaa kattaa päivän tarpeen. Lakka sisältää myös muun muassa B-ryhmän vitamiineja, kuten folaattia, sekä kaliumia ja magnesiumia. Sen kullankeltainen väri syntyy karotenoideista eli A-vitamiinin esiasteista.

Marjan luunkovissa siemenissä on harvinaisen paljon E-vitamiinia. Siemenistä puristetaan öljyä, jota käytetään sekä elintarvike- että kosmetiikkateollisuudessa. Siemenöljy sisältää elimistölle välttämättömiä rasvahappoja, linoli- ja alfalinoleenihappoa.

Lakassa on myös rutkasti liukoista kuitua, joka parantaa kolesteroli- ja sokeriaineenvaihduntaa.

Lakan sisältämä ellagihappo eli ellagitanniini on fenoliyhdiste, jolla on haitallisia mikrobeja tuhoavia ominaisuuksia. Pari vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että lakan siemenen kuoresta eristetyt yhdisteet tehoavat jopa sairaalabakteerina tunnettuun MRSA-bakteeriin.

Lakan ellagitanniinit hillitsivät tehokkaasti MRSA-bakteerien kasvua koeputkioloissa ja nopeuttivat niiden aiheuttaman haavan paranemista hiirikokeissa. Tutkimushankkeessa olivat mukana muun muassa Turun yliopisto , VTT ja HUS.

Suomenkielessä monta sanaa

Rakkaalla marjalla on monta nimeä murrealueen mukaan.

Pohjois-Suomessa poimitaan hilloja, mutta Itä-Suomessa lakkoja. Etelä-Suomessa taas puhutaan (suo)muuraimista.

Marjaa on kutsuttu myös nimillä valokki, lintti, nevamarja ja suomarja.

Marjat kypsyvät kesän lopulla

Lakka kasvaa koko Suomessa, mutta parhaat sadot saadaan Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Lakan poiminta on maan pohjoisosissa myös taloudellisesti merkittävää.

Kasvi viihtyy luonnontilaisilla soilla, mutta se marjoo myös metsäojien ja soilla kulkevien metsäteiden reunoilla. Marjat kypsyvät Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälissä ja Pohjois-Suomessa elokuun alussa.

Sato vaihtelee vuosittain huomattavasti, varsinkin Pohjoisessa yöhalla voi palelluttaa lakan kukat ja turmella sadon.

Lähteet: fineli.fi, martat.fi, utu.fi ja arktisetaromit.fi.