Näin hormonihäiriköt vaikuttavat meihin – Professori Jorma Toppari neuvoo, miten hormonitoimintaa häiritseville kemikaaleille altistusta voi vähentää

1. Mitä hormonihäirikkö tarkoittaa?

Hormonihäiriköt ovat kemikaaleja, jotka muuttavat elimistön hormonijärjestelmää. Kaikki hormonit toimivat elimistössä solujen hormoni­reseptorien kautta. Reseptorit voivat sijaita solun pinnalla tai sen sisällä. Niiden avulla hormonit välittävät solulle signaaleja ja säätelevät geenien ja solun toimintaa.

Hormonihäiriköt voivat sitoutua hormonireseptoreihin hormonien tavoin ja siten välittää solulle vääriä signaaleja tai estää hormonia lähettämästä signaalia. Ne voivat myös vaikuttaa hormonien tuotantoon, niiden vaikutukseen ja poistumiseen elimistöstä tai estää niiden eritystä. Tällöin hormonijärjestelmä ei toimi niin kuin pitäisi.

2. Kuinka haitallisia nämä kemikaalit ovat?

Kaikkein haitallisimpia hormonihäiriköt ovat sikiöille. Pahimmillaan ne voivat aiheuttaa sikiössä kehityshäiriöitä.

Esimerkiksi andro­geenireseptoriin vaikuttavia hormonihäiriköitä tunnetaan toistasataa. Ne estävät androgeenin eli mieshormonin vaikutuksen androgeenireseptorissa. Hormoni säätelee poikien sukupuolielinten kehitystä sikiö­aikana. Jos androgeenin vaikutus estyy, kivekset eivät laskeudu eikä virtsaputki kehity normaalisti. Tällöin se ei aukea peniksen kärkeen, vaan peniksen varteen tai hankalimmassa tapauksessa lähelle peräaukkoa, kuten tytöillä.

Pahimpia tunnettuja androgeenihäiriköitä oli vinklotsoliini, jota käytettiin maataloudessa homeenesto­aineena 1990-luvun puoliväliin asti. Nykyisin sen käyttö on Suomessa kielletty. Toinen tunnettu antiandrogeeni on hyönteismyrkky DDT:stä muodostuva DDE. Meillä DDT:n käyttö kiellettiin 1970-luvulla, mutta sitä käytetään edelleen malariavyöhykkeellä tautia levittävien hyttysten torjuntaan. Muita antiandrogeeneja on edelleen käytössä paljon, mutta ne eivät ole yhtä voimakkaita kuin vinklotsoliini ja DDE.

Antiandrogeenien lisäksi on lukemattomia muitakin hormonihäiriköitä, jotka voivat vaikuttaa sikiöön. Lisäksi on paljon kemikaaleja, joita ei ole tutkittu ja joiden vaikutuksia ei siis tiedetä.

3. Miten ne vaikuttavat aikuisten terveyteen?

Hormonihäiriköt voivat vaikuttaa naishormoni estrogeenin ja mies­hormoni androgeenin toimintaan. Tämän vuoksi ne saattavat aiheuttaa aikuisen elimistössä pääasiassa kahdenlaista haittaa.

Ensinnäkin hormonihäiriköt voivat heikentää hedelmällisyyttä. Esimerkki tästä on 1960–70-luvuilla banaani­viljelmillä käytetty matomyrkky, jossa oli hormonihäirikköä nimeltä dibromokloropropaani. Havaittiin, että se saa koe-eläimillä aikaan sukupuoli­elinten kehityshäiriöitä. Työntekijöillä se aiheutti lapsettomuutta, sillä banaaniviljelmillä työskennelleiden miesten kivekset eivät tuottaneet siittiöitä.

Toiseksi huolta aiheuttaa kemikaalien vaikutus hormonaalisiin syöpiin, joista yleisimmät ovat naisilla rintasyöpä ja miehillä eturauhassyöpä. Osa rintasyövistä on estrogeeniriippuvaisia. Naishormoni estrogeeni siis vaikuttaa näihin syöpiin ja voi edistää niiden kasvua. Moni hormonihäirikkö taas vaikuttaa estrogeenin kaltaisesti. Eturauhassyövässä yhteys ei ole yhtä selvä. Sitä kuitenkin hoidetaan androgeenien toimintaa estävillä lääkkeillä.

4. Käytetäänkö kosmetiikassa hormonihäiriköitä?

On mahdollista, että kosmetiikan säilöntäaineena käytetyt parabeenit ja aurinkovoiteiden kemialliset UV-filtterit voivat vaikuttaa estrogeenin tavoin. Nykytiedon mukaan niiden vaikutus on kuitenkin erittäin pieni.

Ftalaatit ovat hormonihäiriköitä, joita käytetään monissa muovituotteissa. Kosmetiikassa ne on pääosin kielletty, mutta yksi on vielä sallittu: DEP. Sitä voi olla esimerkiksi tuoksuvissa hiuskiinteissä, hajuvesissä tai kynsilakoissa. DEP:tä pidetään vähemmän haitallisena kuin joitain muita ftalaatteja.

5. Minkälaisilla aineilla hedelmiä käsitellään?

Suomeen tuodaan kaukomailta paljon hedelmiä, kuten appelsiineja, avokadoja ja viinirypäleitä. Ennen ne homehtuivat helposti, mutta nykyisin hedelmät suojataan usein homeen­estoaineilla.

Tavallinen kuluttaja ei voi tietää, millä aineella ulkomaiset hedelmät on käsitelty. Joukossa saattaa olla hormonihäiriköitä. Siksi ulkomaisia hedelmiä ei välttämättä kannata syödä mielin määrin, sillä huuhteleminen ei riitä poistamaan kaikkia kemikaaleja. Luomuhedelmät ovat eri asia.

Banaani- ja ananasviljelmillä käytetään edelleen matomyrkkyjä, sillä muuten madot syövät hedelmät. Myrkyt imeytyvät koko hedelmään, joten kuoriminen ei auta. Matomyrkyistä ei voi tietää, ovatko ne turvallisia vai eivät.

Myös kotimainen mansikka on ongelmallinen. Se homehtuu helposti, joten mansikkapelloilla voidaan käyttää homeenestoaineita.

6. Mitä muita riskejä elintarvikkeissa on?

Vesistöihin päätyy monenlaisia kemikaaleja, joista osa on hormoni­häiriköitä. Ne kertyvät kaloihin, ja niiden kautta ihmisen elimistöön. Suomalaisissa kaloissa voi olla hormonitoimintaan vaikuttavia kemikaaleja, kuten dioksiineja, PCB-yhdisteitä ja PFAS-yhdisteitä.

Kalan terveyshyödyt ovat kuitenkin suuremmat kuin haitat, joten kalaa ei kannata jättää pois lautaselta pelkästään hormonihäiriköiden riskin vuoksi. Raskaana olevien ja imettävien äitien sekä lasten ja nuorten kannattaa kuitenkin valita syömänsä kalalaji huolellisesti. Haitalliset aineet kertyvät erityisesti isoihin petokaloihin ja rasvaisiin kaloihin.

Säilykepurkeissa käytetään pinnoitteena bisfenoli A -kemikaalia. Sitä voi olla myös muovipulloissa ja muovisissa säilytysrasioissa. Niistä se saattaa päätyä elintarvikkeeseen ja elimistöön. Kuiteissa voi puolestaan olla bisfenoli S -kemikaalia. EU:ssa kiellettiin tämän vuoden alussa bisfenoli A:n käyttö materiaaleissa, jotka joutuvat kosketuksiin elintarvikkeiden kanssa.

7. Kannattaako teflonpannua käyttää?

Teflonpannuissa ja Gore-Tex-materiaaleissa käytetään PFAS-yhdisteitä eli perfluorattuja alkyyli­yhdisteitä. Ne ovat suosittuja, koska ne hylkivät vettä ja rasvaa. Niitä käytetään myös sammutusvaahdoissa ja palon­estoaineina sekä esimerkiksi kokolattiamatoissa pinnoitteena.

PFAS-yhdisteiden suurin ongelma on se, että ne ovat hyvin pysyviä. Niistä ei siis päästä eroon, kun ne on kerran valmistettu. Vähitellen ne päätyvät luontoon ja sieltä ihmisen elimistöön, jossa ne voivat vaikuttaa hormoneihin, kilpirauhaseen ja sikiön kehitykseen.

Yhdisteet eivät siis siirry ihmiseen suoraan ehjästä teflonpannusta tai Gore-Tex-vaatteesta. Jos pannuun tulee naarmu, sillä ei saa enää valmistaa ruokaa. Muuten PFAS-yhdisteet voivat kulkeutua ruokaan.

8. Miten altistusta voi vähentää?

Jos haluaa vähentää altistumistaan kemikaalien hormonihäiriköille, kannattaa käyttää vain fysikaalisia UV-filttereitä, lopettaa kynsien lakkaaminen ja kemiallisten tuoksujen käyttö sekä välttää parabeeneja sisältävää kosmetiikkaa.

Ulkomaisten hedelmien sijaan voi suosia kotimaisia marjoja ja omenia. Kotimaiset mansikat kannattaa syödä luomuna tai omalta pihalta. Kalaa ei ole syytä poistaa ruoka­valiosta, mutta voi olla viisasta syödä vähemmän haukea, Itämeren lohta ja silakkaa, sillä niihin kertyy eniten kemikaaleja. Ruoan voi valmistaa valurauta- tai teräspannulla teflonpannun sijaan.

9. Onko mahdollista välttyä täysin hormonihäiriköiltä?

Vaikka eläisi kokonaan omavaraista luomu­elämää, hormonihäiriköiltä on vaikea välttyä täysin. Niitä on nimittäin kaikkialla, kuten vesiputkissa, hammaspaikoissa ja myös sadevedessä.

Varsinkin Pohjois-Suomeen sataa vettä, joka on haihtunut pilviin päiväntasaajan seudulla. Siellä käytetään edelleen monia kemikaaleja, jotka on meillä kielletty, esimerkiksi DDT:tä. Sen tähden Lapin luonnosta löytyy paljon haitallisia kemikaaleja. Tutkimuksissa on selvinnyt, että vapaana laiduntaneiden porojen lihassa on enemmän haitallisia kemikaaleja kuin rehua syöneiden porojen lihassa.

Lisäksi pitää muistaa, että on valtavasti kemikaaleja, joiden vaikutuksia ei ole tutkittu tarkkaan. Kaikkia mahdollisia hormonihäiriköitä ei siis tunneta.

10. Kenen vastuulla ongelman ratkaiseminen on?

Kemikaalien hormoni­häiriköiden vähentäminen on ennen kaikkea yhteiskunnan tehtävä. EU:ssa on ollut pitkään voimassa kemikaalien rekisteröintiä, säätelyä ja rajoittamista koskeva lainsäädäntö, ja monet hormonihäiriköt on jo kielletty. Asiat ovat täällä siis paljon paremmin kuin monissa muissa maailman kolkissa.

Lainsäädäntöä pitäisi kuitenkin edelleen tiukentaa, mutta uusia säädöksiä ei ole saatu valmiiksi. Tämä johtunee eturistiriidoista ja siitä, että entistä tiukempi säätely nostaisi kemian teollisuuden kustannuksia.

EU:ssa pidetään myös listaa haitallisista kemikaaleista ja haitallisiksi epäillyistä kemikaaleista. Näitä kemikaaleja saa tuottaa, mutta ne pitää merkitä tuotteisiin mahdollisesti haitallisiksi.

Jos haluaa tietää enemmän tuotteen kemikaaleista, avuksi voi ottaa tekniikan. Älypuhelimiin saa sovelluksia, jotka lukevat QR-koodin pakkauksen kyljestä. Tätä kautta saa tietoa tuotteen raaka-aineista. Raaka-­ainelistan voi myös syöttää tekoälylle ja kysyä, sisältääkö se hormonihäiriköitä.

Asiantuntija: professori Jorma Toppari, Turun yliopisto, biolääketieteen laitos.