Juuso ja Matias ovat tavallisia, kolmekymppisiä miehiä, jotka käyvät kuntosalilla näyttääkseen hyvältä.

Mutta harjoittelun tehostamiseksi he pistävät ruumiiseensa hormoneja, vaikka tietävät aineiden vaaroista.

Mikä saa ihmisen riskeeraamaan terveytensä voimakkaan ja kauniin kehon saavuttamiseksi?

Kun Juuso, 29, meni ammattikouluun vuonna 2010, hän ei harrastanut vuoteen yhtään liikuntaa. Pitkäaikainen harrastus koripallo oli jäänyt. Juuso lihoi ja tunsi olonsa epävarmaksi. Hän kaipasi naisten huomiota ja pakeni pahaa oloaan alkoholiin.

Elämä muuttui, kun opiskelukaveri kysäisi, onko Juuso koskaan käynyt kuntosalilla.

– Vastasin, että totta kai, vaikka en ollut koskaan käynyt. Pystypunnerruksessa tanko tuli suoraan rinnalle. Kaveri ei ollut moksiskaan, vaan sanoi sitten, että hän voi opastaa minua.

Ensimmäisen salivuoden aikana Juuso laihtui 15 kiloa. Hän innostui uudesta harrastuksestaan niin, että alkoi katsella yhdessä treenikaverinsa kanssa YouTubeen tehtyjä treenipäiväkirjoja. Salilla nuoret pojat hakivat itseään isompien ja parempien treenaajien hyväksyntää. Juuso kuvailee asetelmaa ”luolamiesmeiningiksi”.

– Ensin emme olleet ketään, mutta sitten ne alkoivat morjestaa meitä. Loppujen lopuksi millään muulla ei enää ollutkaan väliä kuin sillä, että kun menit treenaamaan, joku sanoi moro.

Vähitellen Juuso alkoi hengailla kokeneempien salityyppien kanssa enemmänkin. Ensialkuun pelottavilta vaikuttaneet isot miehet osoittautuivat mukaviksi, tavallisiksi työssäkäyviksi aikuisiksi.

Juuso ihaili heitä. Hän halusi itsekin olla isompi ja kireämpi, ja ymmärsi vähitellen monen muun edistävän kuntoaan hormoneilla. Niinpä hän eräänä päivänä kysäisi tutuilta treenikavereilta hienovaraisesti, mistä aineita saisi ja mitä ne maksaisivat.

Yksi miehistä pyysi Juusoa kylään. Oman kotinsa suojissa hän suositteli tiettyjä aineita ja opasti niiden käytössä. Siitä alkoi Juuson dopingin käyttö.

Parikymppisenä kehostaan epävarma Juuso innostui kuntosalista. Elämä muuttui, kun tuloksia alkoi tulla.

Salilla Juuso ihaili isoja ja kokeneita miehiä, ja haki heidän hyväksyntäänsä. Pian uudet kaverit opastivat hänet dopingin käyttöön.

Juuson tarina on tyypillinen. Kun niin sanotusti tavallinen ihminen käyttää hormoneita ja piristeitä, kyseessä on yleensä parikymppinen kaupunkilaismies, joka on mennyt nuorena salille ja alkanut ihailla isompiaan.

– Vankiterveystutkimuksessa paljastui, että nuorimmat aloittavat dopingaineiden käytön 15-vuotiaana. Kun nuori harkitsee käyttöä ja alkaa keskustella käyttäjien kanssa, aineet alkavat liikkua, kuvailee A-klinikkasäätiön tutkimus- ja kehitysyksikön päällikkö Jukka Koskelo.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n vuonna 2023 julkaiseman dopingkyselyn mukaan 1,3 prosenttia 15–69-vuotiaista suomalaisista on kokeillut dopingia ainakin kerran. Tietyissä väestöryhmissä käyttö on paljon yleisempää.

Koskelon mukaan kuntodopingia käyttävät erityisesti noin 25-vuotiaat, mutta toisaalta myös yli 50-vuotiaat miehet. Jälkimmäisillä kehon luonnollinen testosteronin tuotanto vähenee.

Dopingtilastojen ääripäässä ovat miesvangit, joista Suomessa peräti 44 prosenttia on käyttänyt dopingaineita pistämällä jossain vaiheessa elämäänsä. Naisia käyttäjissä on erittäin vähän.

Kuntodopingin käyttäjien määrä tavallisessa väestössä on pysynyt samana, mutta asiantuntijoita huolestuttaa tiettyjen siihen liittyvien ilmiöiden voimistuminen kymmenessä vuodessa. Tullin valvontajohtajan Hannu Sinkkosen mukaan dopingaineiden verkkokauppa lisääntyy, kasvuhormonia käytetään enemmän kuin ennen ja harrasteurheilijoiden lisäksi aineita käyttävät nykyään myös ihan tavalliset ihmiset.

Kehitystä ei pidetä hyvänä, sillä kuntodopingin käytössä on isot riskit.

– Terveydelle turvallista dopingin käyttöä ei ole olemassakaan, sanoo THL:n oikeuslääkäri, dopingin terveysvaikutuksista väitöskirjaa tekevä Paula Vauhkonen.

Juuri tällaisesta asiantuntijapuheesta- ja huolesta dopingin käyttäjät itse eivät pidä. Moni heistä uskoo, että kun kaiken tekee oikein, dopingia voi käyttää turvallisesti.

Näin uskoo esimerkiksi 28-vuotias Matias. Aivan kuten Juuso, myös hän kiinnostui salimaailmasta myöhäisteini-iässä erottuaan tyttöystävästään ja lihottuaan vähän. Matias ihaili punttia nostavan kaverinsa hihan resoria kiristävää hauista. Aluksi hän tavoitteli tietynlaista ulkonäköä, mutta kiinnostui sitten voiman kasvusta.

Kehittyminen addiktoi. Kun oman kehon rajat tulivat vastaan, Matias alkoi ottaa selvää dopingista. Hän korostaa priorisoineensa terveyttä.

– Menen aina terveys edellä. Mutta aloin miettiä, olisiko jokin sellainen dopingaine, josta ei olisi terveydelle haittaa.

Toisin kuin Juuso, Matias on opiskellut korkeakoulussa. Hän sanoo tehneensä dopingista ”huolellisen tutkimustyön” ennen kuin otti 20-vuotiaana ensimmäisen steroidikuurinsa. Tutkimustyö tarkoitti sitä, että Matias etsi netistä ulkomaisia, yksittäisiä tutkimuksia ja luki paljon tavallisten ihmisten kuuripäiväkirjoja.

Niistä hän sai rohkeutta.

– Sivuvaikutukset ovat yleensä ainesidonnaisia. Uskon, et tiettyjä aineita välttämällä ja käyttämällä aineita oikein pystyn välttämään haitalliset terveysvaikutukset, Matias kertoo.

Lääkärien näkemykset eivät vakuuta häntä.

– Tällaiset asiat eivät kuulu heidän koulutukseensa. Lääkärit niputtavat kaikki dopingaineet samaan, eivätkä ymmärrä, että niissä on yksilökohtaisia eroja. Näiden aineiden tutkimus on vasta alkuvaiheessa.

Vauhkonen ymmärtää Matiaksen näkemyksiä osittain. On totta, että monille lääkäreille dopingmaailma on täysin vieras. Sekin on totta, ettei dopingkäyttötarkoituksessa otettavien anabolisten steroidien vaikutuksia nuoreen, terveeseen mieheen voida suoraan tutkia. Sellaisen tutkimuksen tekeminen olisi epäeettistä, koska steroidien käyttöön tiedetään liittyvän haittoja.

Niinpä lääkärit perustavat näkemyksensä siihen, mitä haittavaikutuksia tietyillä aineilla on todettu kliinisessä käytössä, siihen liittyvässä tutkimuksessa, eläinkokeissa tai tutkimuksissa, joissa on jälkikäteen tarkasteltu dopingaineita vapaaehtoisesti käyttäneitä henkilöitä. Tämän tiedon valossa dopingaineiden käyttöön liittyy aina riskejä, vaikka niiden suuruutta ei voida määritellä yksittäisen ihmisen kohdalla.

Moni dopingin käyttäjä perustelee käyttönsä terveellisyyttä sillä, että samoja aineita käytetään myös lääketieteessä. Dopingtarkoituksessa aineita käytetään kuitenkin huomattavasti suurempia määriä ja aikoja ja erilaisina yhdistelminä kuin kliinisesti.

Tutkimuksista tiedetään, että esimerkiksi anaboliset steroidit heikentävät kolesteroliarvoja, laskevat kehon omaa testosteronituotantoa ja suurina annoksina paksuntavat sydänlihasta. Rytmihäiriöiden ja äkkikuoleman riski kasvaa.

Moniin aineisiin, kuten insuliiniin, liittyy yliannostuksen riski. Insuliinin käyttö voi johtaa tajuttomuuteen tai jopa menehtymiseen. Jos kehoon pistetään öljyä, jotta lihas näyttäisi isommalta, lihakseen voi muodostua kudostuhoa.

Vauhkosen mukaan muilla kuin asianmukaisen koulutuksen saaneilla henkilöillä voi olla vaikeuksia luotettavasti tulkita erilaisia tutkimustuloksia, niiden liittymistä toisiinsa ja ongelmien todennäköisyyttä yksilöllä.

– Voi olla, kun käyttäjä ajattelee terveyttään ja selvittää asioita, niin sieltä valikoituu luetusta se mieluisin tieto. Haetaan vahvistusta sille, mitä halutaankin löytää, Vauhkonen arvioi.

Erityisen epäluotettavana hän pitää sitä, että kuntodopingin käyttäjien tiedetään luottavan paljon toisiinsa. Puhutaan velitieteestä. Niin nettisivustoilla kuin kuntosaleilla uskotaan toisten käyttäjien sanaa.

– Silloin ollaan kaukana todellisuudesta, mitä aineet voivat tehdä.

Sekä Juuso että Matias katsovat huolehtivansa terveydestään, koska he käyvät säännöllisesti verikokeissa tarkistuttamassa esimerkiksi kolesteroli- ja maksa-arvonsa. Vauhkosen mukaan verikokeiden luotettavaan tulkitsemiseen tarvitaan lääkäriä. Verikokeet ei myöskään kerro ihmisen terveydestä kaikkea.

– Esimerkiksi vaikka maksan yleisimmät arvot olisivat viitearvoissa, se ei sulje pois sitä, etteikö maksassa voisi olla ongelmia, Vauhkonen sanoo.

Viime kädessä tutkimustiedosta ja terveellisen käytön rajasta vänkääminen on muutenkin turhaa. Käyttäjä ei nimittäin voi koskaan oikeasti tietää, mitä hänen nauttimansa aine on.

Dopingaineiden valmistus on isoa, kansainvälistä bisnestä ja yleensä lähtömaissaan laitonta. Aineita korkeintaan pullotetaan Suomessa, eikä käyttäjä voi koskaan varmistua valmistustapojen turvallisuudesta.

– On aina yhtä häkellyttävää, että ihmiset pistävät itseensä ainetta, josta he eivät tiedä, mitä se on, Tullin Sinkkonen sanoo.

Epätietoisuus nautittavan aineen sisällöstä ei ole saanut Juusoa ja Matiasta lopettamaan käyttöä, mutta hekin ovat huolissaan.

– En ikinä osta verkosta tai tuntemattomalta, vaan kasvotusten sellaiselta, jonka tunnen. Silti on tullut tilanteita, että olen pistänyt reiteen ja se on tullut niin kipeäksi, etten ole pystynyt kävelemään. Olen saanut sitten palautettua aineen ja saanut rahat takaisin. Onneksi pahempaa ei ole käynyt, Juuso kertoo.

Sinkkosen mukaan on selvää, että aineet eivät usein ole ainakaan ihan sitä, mitä sanotaan. Voiton maksimoimiseksi sidosaineita lisätään, eikä tasalaatuisuutta ole. Joskus paketissa ei ole lainkaan sitä, mitä käyttäjä osti.

– Kansainvälisesti on huomattua, että lääkeaineina myydään juuri sitä, mitä hyllyssä sattuu olemaan. Jos siellä on malarialääkettä, sitä myydään riippumatta siitä, mitä ihmiset ovat tilanneet, Sinkkonen sanoo.

Vaarallisimmat, akuutit riskit liittyvät nautittavan aineen bakteereihin ja epäpuhtauksiin. Pahimmillaan esimerkiksi pistettävän aineen epäpuhtaus voi aiheuttaa bakteeritulehduksen.

– Jos hyvin käy, tulee vain paikallinen paise. Pahin vaihtoehto on, että bakteeri pääsee verenkiertoon ja tulee verenmyrkytys, kertoo Vauhkonen.

Verenmyrkytykseen voi kuolla.

Käyttäjät yrittävät torjua näitäkin ongelmia selvittämällä asioita omasta mielestään luotettavasti. Matias yrittää järkeillä aineiden turvallisuutta käymällä verikokeissa, testaamalla kotitestien avulla aineiden pitoisuuksia ja seuraamalla käyttäjien kokemuksia nettipalstalta.

Juuso on kahden lapsen isä. Häntä riskit ovat alkaneet pelottaa.

– Nuorena sellaista ei älyä, mutta nyt on tullut sen verran järkeä kaaliin, että joka kerta mietin, ettei tässä loppupelissä kyllä mitään järkeä ole. Mutta kun se on harrastus, mikä on vienyt mennessään, niin sitä ajattelee, että riskit kuuluvat tähän.

Kuntodopingin käyttäjät eivät lopeta, sillä käytön syyt ovat syvällä. Juuso on ollut pyöreä eikä enää halua olla. Hän hakee mahdollisimman rasvatonta kehoa.

– Minulle oli iso saavutus käydä kerran kilpailemassa kehonrakennuskisoissa. Ajattelin pitkään, etten kykene siihen. Halusin olla ihan revitty.

Matias tavoittelee kovaa kuntoa, mutta myös tietynlaista ulkonäköä. Hän kuvailee itsetuntoaan hyväksi, mutta on silti ihaillut itseään lihaksikkaampia miehiä.

– Katsoin nuorena vapaapainia kuten Smackdownia ja Raw'ta. Silloin ajattelin, että lihaksikas vartalo näyttää miehellä upealta.

Nuoriin miehiin vaikuttaa ympäröivä kulttuuri. Syömishäiriöliiton asiantuntijan Katri Mikkilän mukaan poikien lihaksikkuuden tavoittelussa on kyse samanlaisista yhteiskunnan kehonormeista kuin tyttöjen hoikkuustoiveissa.

– Jos ei koe täyttävänsä ihanteita riittävällä tavalla, niitä lähtee tavoittelemaan ollakseen kelpaava, kenties myös romanttisesti kiinnostava ja haluttava.

Sellainen voi johtaa syömishäiriöön eli terveyttä ja hyvinvointia vaarantavaan, vääristyneeseen ruoka- ja kehosuhteeseen. Syömishäiriöt mielletään tyttöjen kautta laihduttamiseksi, vaikka tosiasiassa syömishäiriö voi oireilla myös muilla syömisen ja liikkumisen tavoilla ja omalla terveydellä leikkimisenä. Miehillä syömishäiriökäyttäytymiseen liittyy naisia useammin toiminnallisuus ja treenaaminen.

Ongelma on, että miesten syömishäiriöistä tai vääristyneestä kehosuhteesta tiedetään vähän. Mikkilä on huolissaan siitä, että edes aiheen asiantuntijat eivät aina muista miesten näkökulmaa.

– Syömishäiriöliitolla oli A-klinikkasäätiön Dopinglinkin kanssa yhteinen hanke, jossa keskityttiin poikien ulkonäköpaineisiin. Siinä tuli itsellekin peiliin katsomisen paikka, että kun puhutaan syömishäiriöoireilusta, niin kuinka usein muistetaan mainita myös kuntodopingin käyttö.

Juuson sydämen on todettu olevan tavallista painavampi ja paksuuntunut. Hän ei ole kertonut lääkärissä käyttävänsä dopingaineita.

Hän on päättänyt lopettaa aineiden käytön 35-vuotiaana.

Kenelläkään ihmisellä ei voi diagnosoida syömishäiriötä tai muuta mielenterveyden häiriötä heidän yksittäisen piirteensä tai tekonsa takia. Olennaisempaa on ymmärtää, miten yhteiskunnan ihanteet vaikuttavat yksilöön.

Viime vuosina erilaisia kehoja on nostettu esiin aiempaa enemmän, mutta niin ovat tehneet lähinnä naiset.

– Miesten toisille miehille asettama rooli on tosi kapea, Mikkilä sanoo.

Kuntodopingia käyttävät miehet ajautuvat vaikeaan asemaan. He ovat lähteneet tavoittelemaan ihailtua isoa ja lihaksikasta kehoa, mutta aineita käyttämällä he ajautuvatkin salailuun ja häpeään.

Dopingin käyttöön liittyy valtava stigma, vaikka itse käyttö ei ole rikos.

– Kun sanon ääneen, että käytän, se kuulostaa omaankin korvaani, että sinä paha ihminen. Se johtuu siitä, että Suomessa tämä on niin iso tabu, Juuso kuvailee.

Dopingin käyttöön liittyvä häpeä ja salailu ovat ongelma monella tavalla. Vaarallisinta on se, että käyttäjät eivät saa tietoa terveydestään, koska he eivät uskalla kertoa käytöstään lääkärille.

Kun Juuso oli huolissaan sydämestään, hän pyysi lääkäriä tutkimaan sen vetoamalla sukurasitukseen. Sydän todettiin tavallista painavammaksi ja paksuuntuneemmaksi. Lääkärin mukaan paksuuntuminen voi johtua monesta asiasta, mikä periaatteessa onkin totta. Juuso kuitenkin myöntää, että vetoaminen muihin syihin on itselleen valehtelua.

– Ihminen ei halua myöntää itselleen, että ongelma on seurausta omista vääristä valinnoista.

Juuso ei ole kertonut terveydenhuollossa käyttävänsä aineita. Hän pelkää lääkärien muuten jatkossa selittävän kaikki hänen mahdolliset ongelmansa dopingilla.

Matias on kertonut käytöstään perheelleen ja kavereilleen, mutta hänkin vaikenee lääkärissä.

– Lääkäreillä on se kuva, että steroidit ovat yhtä kuin paha, hän perustelee.

Paula Vauhkonen ymmärtää käyttäjiä. Hän on vastannut Dopinglinkin neuvontapalvelussa käyttäjien kysymyksiin ja kuullut siinä työssä, että lääkäri on voinut vain tuomita käytön tai käskeä lopettamaan.

– On ymmärrettävää, ettei ihminen toista kertaa mene paikkaan, jossa hän ei saa itselleen mitään.

Vauhkonen kuitenkin toivoo käyttäjien ajattelevan terveyttään. Jos lääkäri ei tiedä potilaan dopingin käytöstä, hän ei pysty määräämään tälle oikeita tutkimuksia ja hoitoja.

Tilanne voi olla käyttäjälle myös henkisesti ahdistava. Harrastajien nettipalstoilla korostuvat käytön positiiviset ja neutraalit kokemukset. Piiloon jää se, miten moni käyttäjä tai heidän läheisensä on huolissaan.

Dopinglinkin palvelussa miehet ovat kysyneet Vauhkoselta anonyymina esimerkiksi oman testosteronituotannon palautumisesta. Heidän puolisonsa taas ovat usein huolissaan kumppaninsa psyykkisistä oireista.

Asiantuntijat toivovat käyttäjille asiallista kohtelua ja oikeaa tietoa myös terveydenhuollosta.

– Dopingaineiden käyttöä ei tunnusteta eikä tunnisteta. Tämän takia pyrimme kouluttamaan lääkäreitä ja hoitajia, jotta heillä olisi perusymmärrys ilmiöstä, sanoo A-klinikkasäätiön Koskelo.

Tietoa tarvitsevat myös henkilökohtaiset kuntovalmentajat, turvallisuusalan ammattilaiset ja vankisairaaloiden henkilökunta.

Käyttäjien tilannetta parantaisi sekin, jos myös Suomeen saataisiin heidän hoitoonsa erikoistunut terveydenhuollon yksikkö.

Kuntodopingin torjunnasta keskeistä on myös esimerkiksi verkkokaupan, maahantuonnin ja levittämisen valvonta. Tulli tutki vuonna 2022 lähes 300 dopingrikosta, joista 24 oli törkeitä. Sinkkosen mukaan niin dopingrikosten kokonaismäärä kuin törkeiden dopingrikosten määrä ovat kasvaneet. Hän arvioi Tullilla olevan hyvät valmiudet päästä laittoman toiminnan jäljille.

– Valvonta perustuu etukäteisprofilointiin. Olemme hankkineet määrätyn laista tekniikkaa, millä pystymme hoitamaan asioita, Sinkkonen muotoilee.

Ongelmana hän pitää sitä, että lääkkeiden kauttakuljetus ei ole luvanvaraista eli niin Suomen kuin muiden maiden kautta voidaan kuljettaa toiseen maahan vaikka mitä.

Paula Vauhkonen puolestaan korostaa, miten tärkeää on kitkeä dopingin käyttöä myös kilpaurheilusta.

– Vaikka nämä ovat kaksi erillistä asiaa, näihin liittyy ajatus ideaali-ihmisestä, jota tavoitellaan. Oli tavoite mikä vaan, siihen pitäisi päästä luonnollisesti.

Keskeistä on sekin, miten nuoret ihmiset tavoitetaan.

– Tuolla on iso massa, jotka tällä hetkellä harkitsevat, mitä tekevät, Vauhkonen huomauttaa.

Sekä Juuso että Matias täyttävät pian 30 vuotta. He suhtautuvat tulevaisuuteen eri tavoin.

Juuso on päättänyt lopettaa dopingin käytön ennen kuin hän täyttää 35 vuotta. Terveys huolettaa sekä itseä että puolisoa. Juuso on myös alkanut kyllästyä elämäänsä, jossa sali sanelee kaiken muun.

– Käytännössä elämäni on vain sitä, että mietin seuraavaa treeniä. Haluan muutakin, olla ennen kaikkea kotona, pienten lasten isä sanoo.

Matias on käyttänyt dopingia satunnaisesti ja aikoo mennä tulevaisuudessakin tilanteen mukaan. Valintoihin vaikuttaa se, onko salilla käyminen hänen pääharrastuksensa vai vetääkö välillä taas enemmän jokin muu laji.

Se on kuitenkin selvää, että intensiivinen liikkuminen jatkuu. Matias kuvailee itseään urheiluaddiktiksi.

– Olen aina seurustellessakin sanonut, että urheilu on sitten aina ykkönen.

Juuson ja Matiaksen nimet on muutettu heidän yksityisyydensä suojelemiseksi.