Tuulilasin toimitus otti halvan kesäauton, joka ei ollutkaan nappikunnossa : ”Takajarrut tehottomat, käsijarru tehoton, jarrupoljin painuu pohjaan!” – Sitikka leikkasi tilaa takapenkiltä
”Taka-akseliston kiinnitysholkit väljät ja kiinnitys runkokotelointiin erittäin pahasti syöpynyt", kirjoitti Tuulilasi kesällä 1975.
Halpa kesäauto – edelleen suosittu lomanviettotapa, joka tietenkin tunnettiin Suomessa jo 1970-luvulla. Tuulilasin tuolloinen arvio noin 50 000 kesäautoilijasta tuskin meni pahasti vikaan.
Tuulilasin toimitus hankki kesäksi 1975 ajoon vuosimallin 1965 Renault 4L:n, tuttavallisemmin Tipparellun. Kymmenen vuotta vanha auto oli vain 111 000 kilometriä ajettu ja katsastettu, ja hintakin oli vallan sopiva: vain 600 markkaa. Toisin kuin 99,9% kesäautoilijoista, Tuulilasi vei auton ennen käyttöönottoa kuntotarkastukseen Autotestaus Oy:lle.
Tulos ei todellakaan mairitellut, vaikka auton suoraselkäisen oloinen myyjä olikin vakuuttanut Tipparellun olevan nappikunnossa...
”Turvallisuuden kannalta Autotestaus Oy:n raportti oli huonoin mahdollinen. Takajarrut tehottomat, käsijarru tehoton, jarrupoljin painuu pohjaan! Takapyörien laakerit löysät! Taka-akseliston kiinnitysholkit väljät ja kiinnitys runkokotelointiin erittäin pahasti syöpynyt, jonka johdosta takapyörien asento on silmin nähden vino! Korin kantavat runkokotelot ja korin pohja pahoin ruostuneet sekä niissä osittain halkeamia!”
”Mutta juuri kun autoon on oppinut luottamaan, matka katkeaa kerralla.”
"Jottei asia olisi jäänyt vain paperille, kokeilimme auton vaarallisuutta myös käytännössä. Olihan meillä siihen laillinen oikeus. Ennen ajokoetta asensimme autoon mm. turvavyön kuljettajan istuimelle ja lokasuojapeilin. Testiautomme oli kuormattu tarkalleen sallittuun 350 kg:n kantavuuteen kuljettajan paino mukaan lukien. Ja niin kesäautomme taival alkoi.”
"Leppoisaa kiikutusta kestää pari tuntia ja takana on erilaista tietä, kunnes vanhaa alkaa janottaa. Moottori lämpenee, mutta siitä selvitään puolen tunnin tauolla ja veden lisäämisellä jäähdyttimeen. Ja sitten taas menoksi. Mutta juuri kun autoon on oppinut luottamaan, matka katkeaa kerralla. Oikea tukivarsi murtuu takaa ja auton oikea takanurkka repsahtaa hervottomana tien pintaan.” Leikki loppui siihen. Tuulilasin toimituksen kesäautoilusaldoksi kirjattiin vaivaiset 122 kilometriä.
Takapenkkiläisillä tukalat oltavat
Heinäkuun 1975 mielenkiintoisin koeajettava oli Citroenin uusi CX 2000, siis malli joka korvasi vuodesta 1955 lähtien valmistetun legendaarisen DS:n – aidon ja alkuperäisen ”Ison kissan”.
Leveiden ja pehmeiden etupenkkien lisäksi ensihuomio kiinnittyi hulppeiseen tiloihin, tosin yhdellä varauksella: auton laskeva kattolinja leikkasi takapenkkiläisten pääntilaa, eikä näin vastannut mielikuvaa edustavasta viiden hengen kulkuvälineestä. Ajettavuudeltaan CX 2000 oli tuttua Sitikkaa. Kaasu-nestejousituksen taikamattomaisesta pehmeydestä sai tosin nauttia vain maantiellä ja vauhdikkaammassa ajossa. Kaupungissa CX 2000 oli edeltäjänsä tavoin epämukava ja kivirekimäinen. Hidas ja raskas ohjaus sekä huono näkyvyys olivat ilmeisiä miinuspuolia nekin.
