Tuulilasi

Tuulilasin pääkirjoitus: Bensan hinnannousu ja kansan kahtiajako

Tuulilasin pääkirjoitus: Bensan hinnannousu ja kansan kahtiajako
Ympäristöministeri Emma Kari (vihr.) antaa ymmärtää, että eivät ole hänen porukkaansa nämä maaseudun bensalenkkarit ja dieselin tankkaajat. Että ei kun valtatien reunaa jalkapatikalla, mars! Tähän on katsokaas virallinen Suomi oikein panostanut, kirjoittaa päätoimittaja Olli Koivusalo.
Julkaistu: 2.2.2022

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö varoitteli uudenvuoden puheessaan kansakunnan kahtiajaosta. Presidentin ajatukset kumpusivat Nato-keskustelusta ja koronataudin torjunnasta.

Sosiaalisen median aikakaudella ihmiset tapaavat mielipiteiden vaihdon myötä ajautua yhä syvemmälle omiin poteroihinsa, eikä todellinen keskustelu ota onnistuakseen. Kaikilla on kova tarve sanoa jotain omaperäistä tai nokkelaa, ja pitää ajatuksistaan lujasti kiinni. Loppujen lopuksi faktoillakaan ei ole enää merkitystä.

Tämä pätee myös liikennekeskusteluun. Liikkumisen tarvetta tarkastellaan hyvin rajoitetusta, henkilökohtaisesta näkökulmasta. Helsingin Punavuoressa asuva nuori kaupunkiasukas ei voi käsittää, mihin kukaan 2020-luvun ihminen tarvitsee omaa autoa, kun sähköpotkulaudallakin pääsee.

Kainuussa sadan kilometrin työmatkaansa ajava dieselautoilija ihmettelee, miten kukaan viitsii kiusata itseään 50 000 euron sähkövatkaimella, jolla ei talvipakkasessa tahdo päästä edes isolle kirkolle ja takaisin.

Ministeri Emma Karin ydinkannatusalueilla Helsingin Vallilassa ja Sörnäisissä bensan hinta ei ihmisiä tietenkään hetkauta, koska kävelemällä ja pyöräilemälläkin aivan mainiosti pääsee.
Olli Koivusalo

Kun ympäristöministeri Emma Karia (vihr.) hiillostettiin eduskunnassa bensan hinnannoususta ja ihmisten liikkumisen mahdollisuuksista eri puolilla Suomea, hän jätti vastaamatta kysymykseen, mutta kertoi hallituksen panostaneen pyöräilyn ja kävelyn tukemiseen.

Voikohan asiaan suhtautua enää yhtään ylimielisemmin? Kyse on todellisesta ongelmasta vähintäänkin sadoille tuhansille suomalaisille, mutta ministeri antaa ymmärtää, että eivät ole hänen porukkaansa nämä maaseudun bensalenkkarit ja dieselin tankkaajat. Että ei kun valtatien reunaa jalkapatikalla, mars! Tähän on katsokaas virallinen Suomi oikein panostanut.

Jos tällainen toiminta valtion ylimmässä johdossa ei lisää kahtiajakoa, niin mikä sitten?

Ministeri Karin ydinkannatusalueilla Helsingin Vallilassa ja Sörnäisissä bensan hinta ei ihmisiä tietenkään hetkauta, koska kävelemällä ja pyöräilemälläkin aivan mainiosti pääsee, mutta valtioneuvoston jäseneltä soisi löytyvän kykyä ajatella asioita laajemmin kuin pelkästään omien äänestäjiensä näkökulmasta.

"Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen", totesi presidentti J.K. Paasikivi jatkosodan päättymisen jälkeen, itsenäisyyspäivänä 1944. Paasikiven sanat ovat monella tapaa täyttä totta yhä tänäkin päivänä.

Tosiasia on sekin, että joukkoliikenne on Suomessa pahasti rapautumassa. Bussivuoroja on harvennettu ja lakkautettukin, kun matkustajia ei enää riitä. Korona on vain yksi selitys kysynnän hiipumiseen.
Olli Koivusalo

Liikenteen ja autoilun kontekstissa tämä tarkoittaa sen tosiasian hyväksymistä, että henkilöautot ovat välttämätön ja keskeinen osa yhteiskuntaamme, eikä niiden tarjoamaa liikkumismahdollisuutta voi Suomessa korvata millään muulla tavalla tai välineellä.

Ministeripyörästä tai ministeriraitiovaunusta en itse ainakaan ole koskaan kuullut.

Henkilöautot ovat liikkumisen perusyksikkö, jonka varaan koko maa on rakennettu.

Kaupungistumisen edetessä ja yhdyskuntarakenteen hiljakseen muuttuessa näkymä saattaa joskus 2080-luvulla olla toinen, mutta tässä ja nyt emme voi elää siinä todellisuudessa, jonka kuvittelemme lastenlapsillemme kaukana tulevaisuudessa kenties koittavan.

Jopa Uudellamaalla – ns. etelän isoissa kaupungeissa – tilanne on valtaosalle ihmisistä aivan sama kuin muissakin maakunnissa; auto ei ole vaihtoehto vaan välttämättömyys, päätoimittaja Olli Koivusalo kirjoittaa.

Tosiasia on sekin, että joukkoliikenne on Suomessa pahasti rapautumassa. Bussivuoroja on harvennettu ja lakkautettukin, kun matkustajia ei enää riitä. Korona on vain yksi selitys kysynnän hiipumiseen. Yrittäjien kulut nousevat jatkuvasti.

Yksin vuodenvaihteessa voimaan tullut biopolttoaineiden sekoitevelvoite nosti dieselin hintaa 11 sentillä litralta. Jyväskylän ja Joensuun välillä liikennöivän linja-autovuoron tuotantokustannukset nousivat näin sadoilla euroilla. Lipputuloilla kustannusten nousua ei pystytä kompensoimaan, joten yhteys muuttuu nykyisillä matkustajamäärillä kannattamattomaksi.

Pohjois- ja Itä-Suomessa tilanne on erityisen huono, eikä edes maakuntakeskusten välillä ole enää toimivaa kaukoliikennettä.

Olennaista on ymmärtää, että suurimpia taajamia, ja erityisesti Helsingin kantakaupunkia, lukuunottamatta tilanne on kaikkialla Suomessa joukkoliikenteen kannalta surkea. Ilman autoa ei pärjää, asuupa sitten Kuopiossa, Kittilässä, Kotkassa tai Kokkolassa.

Jopa Uudellamaalla – ns. etelän isoissa kaupungeissa – tilanne on valtaosalle ihmisistä aivan sama kuin muissakin maakunnissa; auto ei ole vaihtoehto vaan välttämättömyys.

Polttoaineiden hinnannousu on todellinen ja akuutti ongelma, joka koskettaa suurinta osaa suomalaisista joka puolella maata, ja aiheuttaa yhteiskuntaan kahtiajakoa sekä epäreiluuden tunnetta. Päättäjien velvollisuus on nyt puuttua tähän. Sähköautoista, vihreästä siirtymästä ja hiilineutraalisuudesta paasaaminen ei riitä tämän päivän ratkaisuksi.

14 kommenttia