Vuonna 1962 suomalaisessa autokaupassa tapahtui vallankumous, kun toiminta muuttui täysin vapaaksi. Tuohon vuoteen saakka tuontitoiminta oli ollut luvanvaraista. Omituisen menettelyn taustalla oli toisen maailmansodan jälkeinen valuuttapula – vähiä markkoja ei haluttu tuhlata frangeilla, dollareilla tai Saksan markoilla maksettaviin autoihin. Säännöstelyn aikana niin sanotut itäautot olivat olleet suosittuja, koska niiden maahantuontiin ei kovin isoja valuuttasummia tarvittu. Neuvostoliiton kanssa tehtiin ties minkälaisia tavaranvaihtosopimuksia, ja niihin voitiin paketoida myös autotuontia. Niinpä neuvostoliittolainen Pobeda oli 1950-luvulla yksi Suomen suosituimmista taksiautoista.

Vuonna 1965 Suomessa rekisteröitiin ensimmäisen kerran yli 100 000 uutta henkilöautoa. Ja mikäs olikaan se kaikkein suosituin peli? No tietysti auto, jonka virallinen mallimerkintä valmistajan kirjoissa oli Typ 1. Nyt puhutaan tietysti VW Kuplasta. Sen osuus esimerkiksi vuoden 1965 ensirekisteröinneistä oli lähes viidennes, sillä kilpiin meni täällä peräti 17 000 uutta Kuplaa.

Kuten useimmat meistä tietävät, Kupla – saksalaisittain Käfer eli kirppu – oli diktaattori Adolf Hitlerin lempihanke. Hän rakennutti Saksaan moottoriteitä, ja niille piti saada autoja, jotka olisivat tavallisenkin kansan ulottuvilla. Niinpä natsihallinto palkkasi muuan Ferdinand Porschen kehittämään Kansanautoa. Ensimmäinen prototyyppi valmistui jo vuonna 1936, mutta mallin tuotanto ei päässyt kunnolla vauhtiin, koska Hitler sytytti Euroopan palamaan. Toisen maailmansodan loputtua Saksa nousi voimalla uuteen kukoistukseen, ja Kuplien valmistus pääsi alkamaan Wolfsburgissa vuonna 1947.

Muinaisella 1960-luvulla monet ostivat Kuplan perusmallin, joka tunnettiin nimellä VW 1200. Mallimerkintä juorusi moottorin iskutilavuuden kuutiosentteinä. Nelisylinterisestä, ilmajäähdytteisestä bokserimoottorista puristettiin huima 34 hevosvoiman teho. Tuolla voimalla ei paljon juhlittu. Kuplaa tehtiin lähinnä Saksassa ja Meksikossa. Alkuperäisen mallin tuotanto päättyi vasta 2003. Pitkä valmistusrupeama siivitti Kuplan ainutlaatuiseen ennätykseen. Se on maailman eniten valmistettu auto. Kuplia tehtiin vahvistamattoman tiedon mukaan kaikkiaan 21 529 464 kappaletta.

Suomeen tuotiin 1980-luvun lopussa pieni erä uusia Kuplia Meksikosta. Tuulilasi pääsi ajamaan tuollaista ihmettä kesällä 1988. Sen moottorissa oli nuo samaiset 25 hevosvoimaa kuin 1960-luvullakin. Painoimme Kuplalla kaasu pohjassa Turun moottoritietä Helsingistä Kirkkonummelle. Motarilla oli rajoituksena paikoitellen 120 km/h, mutta lähelläkään sakkorajaa ei oltu, sillä Kupla ei kulkenut kuin 100 km/h!

Auto ei vielä 1960-luvun alun Suomessa kuulunut tavallisen kansalaisen arkeen. Sen sijaan mopoja oli paljon; niitä rekisteröitiin parhaina vuosina noin 60 000 kappaleen vuosivauhdilla. Vastaavasti autoja lyötiin esimerkiksi vielä vuonna 1960 kilpiin vain 23 550 yksilöä. Kun autojen tuonti "Kekkos­slovakiassa" viimein vapautui 1962, muutokset tuulet alkoivat puhaltaa ja Suomi alkoi autoistua vauhdilla. Vuosikymmenen lopussa maassamme oli liikennekäytössä jo 638 760 henkilöautoa, 51 430 pakettiautoa, 44 880 rekkaa ja 7 841 linja-autoa.

60-luvun Suomessa autoiltiin lähinnä sorateillä. Vuosikymmenen alussa kestopäällystettyjen teiden osuus maantieverkostosta oli vain parin prosentin luokkaa. Kelirikot katkaisivat kevättalvisin monia teitä ja linja-autovuoroja peruttiin säännöllisesti. Toisaalta myös tietyöt tulivat autoilijoiden pysyväksi riesaksi, kun uusia pikiteitä perustettiin kiihtyvällä tahdilla.