Alexander Stubbin yllätyspuhelu teki Tuomas Enbuskesta innokkaan urheilijan – ”Hän oli jotenkin aistinut, että mä voin fyysisesti aika huonosti”
Mediapersoona Tuomas Enbuske vihasi urheilua vuosikymmeniä. Kun hänen mielenterveytensä petti, liikunnasta tuli tärkeä osa toipumista.
Kevät 1991. Seiskaluokkalainen Tuomas Enbuske seisoo hiekkakentän laidalla ja vilkuilee. On koulun liikuntatunti, ja meneillään pesäpallopelin kunujako.
Mahasta kouraisee. Tuomas tietää täsmälleen, miten tilanne tulee päättymään. Luokkakaverit valitaan joukkueisiin yksi toisensa jälkeen, kunnes enää hän on jäljellä.
Eikä kyse ole vain pesäpallosta. Muiden poikien silmissä Tuomas vaikutti epäurheilijamaiselta, kömpelöltä ja kaikin puolin peleihin sopimattomalta. Hän oli lajista riippumatta aina joukon huonoin – ja tiesi sen itsekin.
– Se oli niin itsestään selvää, etten edes ajatellut, että olisinpa joku muu. Se oli helvetin ahdistavaa ja siitä jäi päähän ajatus, ettei liikkuminen ole mua varten ja että se on pelkästään hirveätä.
