Apu

Ahvenanmaan lehtoniityillä kukkivat kämmekät ja karhunlaukka – Lumoavat luontokuvat

Ahvenanmaan lehtoniityillä kukkivat kämmekät ja karhunlaukka – Lumoavat luontokuvat
Keväällä ja alkukesällä Ahvenanmaa puhkeaa kukkaloistoon, joka on vertaansa vailla. Orvokkien ja kevätesikkojen meri koristaa pähkinäpensaiden, tammien, saarnien ja vuorijalavien reunustamia lehtoniittyjä. Kalkkiperäisessä maaperässä viihtyvät myös salaperäiset orkideat. Uusinta kesäkuulta 2020.
Julkaistu: 6.5.2021

Ahvenanmaalla tuntuu melkein kuin olisi ulkomailla. Tuhansien saarten muodostamassa maakunnassa on vaihtelevaa luontoa ja harmonisia kulttuurimaisemia.

Laajat omenapuutarhat sekä tuulimyllyjen ja keskiaikaisten kivikirkkojen koristamat maisemat jalopuukujineen tuovat mieleen Keski-Euroopan. Myös kieli on täällä germaaninen, indoeurooppalainen.

Parhaiten pärjää ruotsin kielellä, ja Ahvenanmaa onkin paitsi mannersuomalaisten, myös ruotsalaisten turistien suosiossa.

Maakuntakukka kevätesikko viihtyy Vårdön keskiaikaisen kirkon historiallisessa miljöössä.

Ahvenanmaa ei ole ihan tavallinen osa Suomea, vaan maakunnalla on laaja itsehallinto. Sillä on myös oma lippunsa, ja autojen rekisterikilvet ovat erinäköisiä kuin manner-Suomessa.

Luonnoltaankin Ahvenanmaa on erityinen. Täältä löytyy reheviä tammi- ja saarnilehtoja, mutta myös karuja kalliosaaria, joilla eläimet ja kasvit elävät samantyyppisissä oloissa kuin Lapin tuntureilla: kesäisin porottavaa kuumuutta ja kuivuutta, talvisin armottomia lumimyrskyjä.

Ahvenanmaalla talvi on lyhyempi ja vähälumisempi kuin muualla Suomessa, ja myös kevään ensimmäiset muuttolinnut nähdään siellä. Lounainen lauhkea ilmastovyöhyke ulottuu Ahvenanmaalle, vaikka manner-Suomi on kylmän väli-ilmaston vallassa.

Seljakämmekät ilta-auringossa.

Punainen graniitti näkyy kaikkialla luonnossa

On siinä ja siinä, ansaitseeko Ahvenanmaa Suomen läntisimmän kolkan aseman, sillä pohjoisessa Suomen käsivarsi ulottuu yllättävän kauas länteen.

Kartta pituuspiireineen kertoo kuitenkin lahjomattoman totuuden: Ahvenanmaan pääsaari on kuin onkin hitusen lännempänä kuin Norjan rajan tuntumassa kimalteleva Kilpisjärvi.

Ahvenanmaalla on vain noin 30 000 asukasta, ja alueen monet kunnat kuuluvat väkiluvultaan Suomen pienimpiin.

Pienehkön pinta-alan vuoksi Ahvenanmaan väestötiheys, 18,8 asukasta neliökilometrillä, on hiukan suurempi kuin Suomessa keskimäärin.

Seljakämmekkä on ruotsiksi Adam och Eva – siitä on olemassa kaksi värimuunnosta, purppuranpunainen ja kellanvalkoinen.

Suuria maanteitä, tehtaita tai asutuskeskuksia ei ole kuitenkaan lähettyvillä, joten Ahvenanmaalla on hyvin rauhallista ja hiljaista. Tähtitaivas näkyy Ahvenanmaalla kirkkaampana kuin useimmissa paikoissa mantereella.

Maakunnan tunnuseläimiä ovat metsäkauris ja merikotka, joita molempia näkee saarilla yleisesti. Kangaskäärme, yksi maamme kolmesta käärmelajista, elää Suomessa vain Ahvenanmaalla.

Silmiinpistävä piirre Ahvenanmaan luonnossa on punainen graniitti, joka näkyy maanteiden asfaltissa ja laajoilla alueilla saarten kalliorannoilla.

Pääsaaren pohjoisosasta Getan vuorelta, 107 metrin korkuiselta laelta, avautuvat upeat näkymät Selkämerelle. Täällä luonto on hyvin karua ja kivikkoista; lehtoniittyjen vehreydestä ja kukkaloistosta ei ole tietoakaan.

Orkidealajit kuuluvat lehtoniittyjen erikoisuuksiin

Ahvenanmaan kuuluisimpia luontokohteita on Maarianhaminan lähellä sijaitseva Ramsholmen. Keväällä ja alkukesällä paikka puhkeaa upeaan kukkaloistoon.

Valtavat valkovuokko- ja kevätesikkomeret koristavat pähkinäpensaiden, tammien, saarnien ja vuorijalavien reunustamaa lehtoniittyä.

Komea kirjopikarililja sekä kalkkipitoisessa maaperässä viihtyvät eksoottiset orkidealajit, kuten miekkavalkku, miehenkämmekkä ja kaksivärisistä kukistaan tunnettu seljakämmekkä – ruotsiksi Adam och Eva – kuuluvat Ahvenanmaan lehtoniittyjen erikoisuuksiin.

Seljakämmekkä lähikuvassa.

Ahvenanmaan näkyvin kevään ja alkukesän kukkalaji on kevätesikko, Ahvenanmaan maakuntakukka. Keltaisen kevätesikon nimi viittaa esikoiseen, ja sen tieteellinen nimi Primula veris tarkoittaa ”kevään ensimmäistä”. Kasvi tunnetaan monissa kielissä myös lehmänkielenä.

Joissakin kielissä kevätesikolla on vahvasti uskonnollisia merkityksiä. Ruotsiksi kevätesikon lempinimi on Jungfru Marie nycklar. Kukinnon erikoinen muoto tuo mieleen avainnipun, ja tarinan mukaan taivaan portin kultaiset avaimet putosivat maahan Neitsyt Marian kädestä. Putoamiskohtaan kasvoi avainnippua muistuttava, kullankeltainen kevätesikko.

Karhunlaukka peittää Ramsholmenin lehtoa.

Karhunlaukka on vanha maustekasvi

Varsinainen Ahvenanmaan kasvierikoisuus on karhunlaukka, valkoinen sipulikasvi, joka kasvaa suurina, vienosti tuoksuvina mattoina maakunnan lehtoniityillä, erityisesti Ramsholmenissa. Karhunlaukka on vanha maustekasvi, ja sitä on syöty myös vihanneksena.

Hyötykasvina karhunlaukkaa on levitetty ihmisen liikkeiden mukana laajalti Eurooppaan, esimerkiksi Saaristomereltä sitä löytyy muinaisen viikinkireitin varrelta. Myös katoliset munkit ovat levittäneet karhunlaukkaa, ja se luokitellaankin luostarikasviksi.

Karhunlaukan esiintyminen Pohjolassa on osoitus siitä, että luonnon monimuotoisuus olisi nykyistä kapeampi, jos ihminen ei olisi aikoinaan raivannut rantojen metsiä pelloiksi ja niityiksi ja käyttänyt niitä karjan laitumina.

Karhunlaukka oli yksi entisaikojen merimiesten suosima vihannes keripukin torjunnassa. Monen muun ahvenanmaalaisen luontokappaleen tavoin on epäselvää, missä määrin se kuuluu alueen alkuperäisluontoon ja missä määrin se on ihmisen tuoma tulokaslaji.

Tanakkavartinen miehenkämmekkä kasvaa jopa 40 sentin korkuiseksi. Laji elää Suomessa vain Ahvenanmaalla.

Ihmisen toimet ylläpitävät lehtoniittyjä

Lehtoniityt, kuten muutkin perinnemaisemat, tarvitsevat hoitoa. Muuten ne pusikoituvat ja kasvavat täyteen kuusia. Ihminen on osa luontoa, ja ihmisen toiminnan vaikutus on monin paikoin ollut myös myönteinen – ainakin silloin, kun elinkeinot ovat olleet sopusuhdassa luonnon kiertokulun kanssa.

Juuri missään muualla Suomessa ihmisen ja luonnon harmoninen yhteiselo ei ole nähtävissä niin hienosti kuin keväisen ja alkukesäisen kukkaloiston täyttämällä Ahvenanmaalla.

Päivitetty 6.5.2021 – Ilmestynyt 20.6.2020

Kommentoi »