90-vuotias mummu syö vain sipsejä ja nakkeja, ja vaikuttaa huonovointiselta – Lääkäri Pippa Laukka kertoo, mitä voi tehdä

Miten toimia, kun 90-vuotias mummu ei syö kunnolla ja vaikuttaa jatkuvasti huonovointiselta? Mummu napostelee huonolaatuisia elintarvikkeita, kuten nakkeja, sipsejä ja korppuja. Kunnollista ruokaa kuluu vain ruokalusikallisia. Juomat ovat kahvia ja limpparia. Hänellä on lääkitys verenpaineeseen, kolesteroliin ja tyypin 2 diabetekseen.

Vaikka mummu ehkä sanoo pärjäävänsä näillä eväillä, hänen elimistönsä ei välttämättä pärjää pitkään. Iän myötä kehon ravintovarastot pienenevät ja ravinteiden imeytyminen heikkenee, joten ikääntynyt tarvitsee ruokavaliostaan suhteessa enemmän laatua kuin määrää. Vajaaravitsemuksen riski kasvaa nopeasti, jos päivittäinen ravinto koostuu pääasiassa suolaisista, rasvaisista ja vähäravinteisista naposteltavista, mutta varsinaisia aterioita ei juuri syödä.

Huolestuttavaa on, että vajaaravitsemus ei useinkaan näy päällepäin. Ikääntynyt voi näyttää normaalilta tai jopa hieman ylipainoiselta, vaikka elimistö olisi jo pidempään kärsinyt tärkeiden ravintoaineiden puutteesta. Tämä voi heikentää lihasvoimaa, lisätä kaatumisriskiä, heikentää vastustuskykyä sekä vaikuttaa mielialaan ja vireyteen, mikä näkyy arjessa jaksamisessa.

Ruokahalun heikkeneminen ei ole ikäihmisillä harvinaista, ja tähän on useita syitä. Ikääntymiseen liittyy aineenvaihdunnan hidastumista sekä maku- ja hajuaistin muutoksia. Merkitystä on myös monilla fysiologisilla ja psyykkisillä tekijöillä, kuten yksinäisyydellä tai elämän mielekkyyden vähenemisellä. Lääkitys voi pahentaa tilannetta entisestään: moni tavallinen lääke kuivattaa suuta, aiheuttaa pahoinvointia tai vaikuttaa makuaistiin. Jos tällaisia lääkkeitä on käytössä useita, yhteisvaikutukset voivat tehdä ruokailusta epämiellyttävän kokemuksen. Silloin sipsipussi voittaa helposti lämpimän ruoan.

On silti hyvä muistaa, että jokaisella, myös 90-vuotiaalla mummulla, on oikeus nauttia ruoasta omalla tavallaan. Jos nakit, sipsit ja limppari tuovat iloa, niitä ei pidä viedä pois. Tärkeämpää on miettiä, mitä hyvää voitaisiin lisätä mukaan, hellästi ja kunnioittaen. Voisiko kahvin kylkeen ujuttaa ravinteikkaan smoothien? Entä löytyisikö valmisateria, jonka mummu hyväksyisi ja jaksaisi lämmittää?

Iäkkään ihmisen ravitsemus ei ole vain fysiologinen kysymys, vaan se on osa elämänlaatua, itsemääräämisoikeutta ja arjen mielekkyyttä. Joskus pienikin muutos voi kääntää suunnan. Siksi mummun nakit eivät itsessään ole ongelma. Ongelma on, jos niiden rinnalle ei mahdu enää mitään muuta.