Tuulilasi

Vertailussa vanha ja uusi Porsche Boxster



Vertailussa vanha ja uusi Porsche Boxster

Jo James Dean osasi arvostaa keskimoottoribokserin etuja. Vuosien 1996 ja 2013 Boxsterit edustavat meille samaa kuin mitä Deanin 550 Spyder oli hänelle.
Teksti AMS, Jörn Thomas
Kuvat AMS, Hans-Dieter Seufert

Hohtavan väriset syksyn lehdet pyörivät ilmassa, bokserikone pörisee keskikierroksilla, ja sisustan räikeän punainen väri pistää silmään. Meillä on valokuvaussessio 90-luvun tähden, eli vuoden 1996 Porsche Boxsterin kanssa. Tämä pirtsakka keskimoottoriauto tuli markkinoille Porschen aloitusmalliksi ja toiseksi tukijalaksi 911:n lisäksi turvaamaan firman taloutta. Se on automalli, jonka peltien alla on vähintään yhtä paljon politiikkaa kuin hevosvoimia. Pelkkien fysiikan lakien mukaan tällainen keskimoottoriauto on selvästi parempi kuin vanhaan ja erikoiseen takamoottorikonseptiin pohjautuva 911. Toivottu hierarkia saatiin aikaan vasta mallipoliittisen taktikoinnin avulla, vaikka Boxsterissa oli paljon samoja osia kuin 911:ssä.

Eipä siitä sen enempää. Korityyppiä 986 edustava Boxsterimme ei anna pilata hyvää tuultansa tällaisella akateemisella pohdiskelulla, vaan se karjuu bokseri-intonsa kirkkaaseen syysilmaan. Hardcore-fanit valittavat ja hyljeksivät Boxsterin ensimmäistä perusmoottoria, jonka iskutilavuus ei ole kahta ja puoltakaan litraa ja teho on vain vähän yli 200 heppaa. Tämän lisäksi auton viisivaihteinen automaatti on Tiptronicista huolimatta kaukana terävästä. Ei ole siis mikään ihme, että auto motor und sportin toimittajat kutsuivat autoa ”Gertrud-tädiksi”.

Toisaalta vannoutuneet automiehet tietävät ensiksikin, että Porschen hevosvoimat voidaan laskea tuplana tavallisiin heppoihin verrattuna, ja lisäksi ne eivät ole edes kovin tärkeä asia. Onnistunut kokonaisuus ratkaisee Boxsterin suuren esikuvan 550 Spyderin tavoin. Siinä oli elegantit linjat ja aivan erityinen status, joka hakattiin kiveen James Deanin ajettua itsensä hengiltä tuolla autolla. Ei ole siis mikään ihme, että 986 syöksyy liikkeelle kevyesti sekä rennosti, ja se viihdyttää kuskiansa melodisella äänellä. Soundi ei käy koskaan rasittavaksi, ja se on monisävyinen ääni, joka kuulostaa vielä kiihkeämmältä noin 4000 kierroksen yläpuolella.

Välittömästi havaittavissa olevaa ajodynamiikkaa

Moottorin soundin lisäksi kaksipaikkaisen auton matalan painopisteen ja erittäin tasapainoisen painonjakauman pystyy tuntemaan suoraan takapuolellaan. Tämä koskee myös kierrosherkkyyttä, ja 2,5-litrainen kone kiertää ahnaasti tai ainakin halukkaasti 7000 kierroksen rajaa kohti, vaikka moottori on onnettomassa pakkoavioliitossa uneliaan viisivaihteisen automaatin kanssa.

Liian suuri euforia olisi kuitenkin epäreilua tehtaan sisäisellä 981-tyyppikoodilla tunnettua Boxsterin kolmatta sukupolvea kohtaan, joka kaartaa juuri näkyviin. Se ilmoittaa jo ulkonäöllään haluavansa olla kaukana kaikesta retrohömpötyksestä. Siinäkin on kuitenkin lainauksia yhdestä esi-isästä, eli vuoden 2003 Carrera GT:stä. Boxsterin kolmannen mallin etuvalojen ja kylkien muotoilussa näkyy selvästi tuon V10-koneisen sankarin vaikutus. Niinpä uusi Boxster pääseekin jo äärimmäisen lähelle urheiluauton ihannetta. Esimerkiksi 911 Carreran näkökulmasta se on jo uhkaavan lähellä sitä, vaikka perusmallissa on suhteellisen vaatimaton 2,7 litran iskutilavuus. Bokserikone hyödyntää sen kuitenkin parhaimmalla mahdollisella tavalla ja toimii vapaastihengittävän moottorin äänenkannattajana yhä yleisemmiksi käyvien turbokoneiden maailmassa. Se ei tietenkään pysty vastaamaan turbomoottoreiden massiiviseen vääntöön, mutta moottorin voimantuotto on suoraviivaista ja mahtavasti kontrolloitavissa. Asiantuntijat haluavat muutenkin ohjastaa jokaista 265 heppaa erikseen väännön kanssa taistelemisen sijasta. ”Gertrud-tätiin” verrattuna jo alakierroksillakin tapahtuu kuitenkin mukavasti suuremman iskutilavuuden ansiosta.

Lopusta huolehtii sukupolvien aikana hienosäädetty kaasunvaihtotekniikka, jota eivät pidättele edes tiukemmat päästö- ja melumääräykset. Niinpä katto auki voi cruisailla hienostuneesti seiskavaihteella aivan minimikierroksilla, ja auto vaihtaa tarvittaessa salamannopeasti pienemmälle hyökätäkseen eteenpäin. Momentinmuunninautomaattiin verrattuna seitsemänvaihteinen kaksoiskytkinvaihteisto hoitaa homman tosi nopeasti, ja kierroslukumittarin neula näyttää hetkessä 5000 kierrosta, jolloin Boxster on jo mutkassa optimiajolinjalla.

Tämä onnistuu ensimmäisen sukupolven mallin tavoin kiehtovan helposti. Molemmat Porschet taittuvat mutkaan kuskin haluamalla nopeudella, mutta uudelta mallilta tämä sujuu kertaluokkaa paremmin. Vanhankin Boxsterin ohjaus oli aika hyvä, mutta uudessa se on lähes täydellinen. Ohjaus on rauhallinen keskialueella, ja se toimii käännettäessä tasaisesti ja antaa sen jälkeen täydellisesti palautetta. Mahtavaa.

Youngtimer-ikäisten autojen fanit voivat puolestaan nauttia Boxsterin ensimmäisen korimallin hyvistä ominaisuuksista vielä pikkurahalla, jos kukkaron nyörit eivät veny nykymallista perittävään hintaan.

Loppuarvostelu

Uusi on yksinkertaisesti mahtava.

Olisimme voineet todeta, että kaikki oli ennen paremmin ja että ensimmäinen Boxster oli upea luonnonlapsi ja nykymalli täysi pehmo. Näin asia ei kuitenkaan ole. Boxsterin ensimmäinen malli on kylläkin ihan kiva ja lisäksi vielä ihan aito Porsche, mutta vuoden 2013 Boxster on yksinkertaisesti joka suhteessa sitä parempi. Tämä koskee myös kuskin sydämen valloittamista.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa.

Julkaistu: 24.3.2014