Image

Teemu Oivo: "Suomalaiset vastamediat levittävät Venäjän näkemystä siitä, miten maailma lepää”

Teemu Oivo: "Suomalaiset vastamediat levittävät Venäjän näkemystä siitä, miten maailma lepää”
Väitöskirjatutkija Teemu Oivo huomasi, että suomalaisilla verkkoalustoilla käytetään venäläisiä uutislähteitä. Niiden kautta lukijoille välittyy Kremlin strategisia viestejä, joilla pyritään vaikuttamaan kansainvälisten yleisöjen asenteisiin.
Julkaistu: 14.10.2021

Olet vuodesta 2019 lähtien tutkinut venäläistä disinformaatiota kansainvälisessä mediassa. Mihin Venäjä oikein pyrkii, kun se levittää tarkoituksella harhaanjohtavaa tietoa maailmalle?

Parempi yleistermi tutkimalleni viestinnälle on ongelmallinen tieto. Disinformaatio-termin taustalla on Neuvostoliiton aikaisten tiedustelupalveluiden keinovalikoima. Siellä dezinformatsija tarkoitti kohdettaan vahingoittavaa väärää tietoa. Huomattava osa Venäjän hallintoon kytkeytyvästä strategisesta viestinnästä ei kuitenkaan ole suoraan kumottavissa olevia väitteitä. On silti hyvä kysyä, mitä viestinnällä tehdään ja mihin sillä pyritään. Viestit palvelevat tietysti Venäjän hallinnon etua: halutaan, että Venäjällä on hyvä asema neuvottelupöydissä, joissa maa on vahvimmillaan kahden kesken. Siksi Venäjä myös haluaa luoda säröä länsimaiden yhtenäisyyteen. Venäjän johto katsoo, että länsimaat pyrkivät vaikuttamaan Venäjän sisäpolitiikkaan, ja haluaa puuttua siihen. Siksi maan hallinto haluaa saada länsimaiden antaman kritiikin näyttämään perusteettomalta.

Uutiskanava RT:n ja uutistoimisto Sputnikin viestien takana oleva taho – Venäjän valtionjohto – piiloutuu. Ne eivät samalla tavalla tuo poliittista sidonnaisuuttaan esiin kuin esimerkiksi puoluelehdet.
Teemu Oivo

Miksi suomalaisten pitäisi olla tästä huolissaan?

Minäkään en välttämättä haluaisi tällä asialla suuresti huolestuttaa. Ylipäänsä ilmiö liittyy medialukutaitoon, josta ihmiset läpi poliittisen kentän ovat enemmän tai vähemmän huolissaan. Uutiskanava RT:n ja uutistoimisto Sputnikin viestien takana oleva taho – Venäjän valtionjohto – piiloutuu. Ne eivät samalla tavalla tuo poliittista sidonnaisuuttaan esiin kuin esimerkiksi puoluelehdet.

Eikö suomalaisilla kuitenkin keskimäärin ole ihan hyvä medialukutaito?

Kyllä minunkin käsitykseni on tämä. Kansainvälisissä vertailuissa Suomi on pärjännyt hyvin numeroin. En kuitenkaan rohkaise tuudittautumaan tähän ajatukseen. Aina välillä oma ”informaatiosuojaus” pääsee laskemaan, sillä tietoa kuitenkin kuluttaa lähes koko ajan ja joka paikasta. Varautuneisuutta ei voi pitää koko ajan päällä.

Tuoreessa tutkimuksessasi kiinnitit huomiota suomalaisten vastamedioiden tuottamiin sisältöihin. Mitä oikein tarkoitat vastamedialla?

Vastamedia on hankala termi, koska kaikkia alustoja kuvaavaa yleissanaa ei ole vakiintunut tutkimuskäyttöön. Kansainvälisesti kollegat saattavat puhua alternative outleteista tai hyperpartisan mediasta. Suomessa meillä taas on valemedia tai vaihtoehtoinen media ja niin edelleen. Jo entuudestaan tiesin, että on olemassa sivusto nimeltä Murkut.org. Se on aggregaatti, joka listaa noin kymmenen alustan julkaisuja Ampparit.comin tapaan. Siellä on kansalliskonservatiivista sisältöä, jossa liberaaleja arvoja ja journalistista mediaa arvostellaan. Rikosasiat siellä kiinnostavat myös. Kun esimerkiksi Ruotsissa tai Ranskassa tapahtuu väkivallantekoja, tapahtumia rinnastetaan myös Suomeen.

Eikö kuitenkin puhuta aika pienistä määristä ihmisiä, jotka tällaisia verkko­alustoja seuraavat?

Eivät ne järkyttävän suuria määriä tietenkään ole. MV-lehden Facebook-sivulla oli enimmillään noin 20 000 seuraajaa. Sivustoilla on kuitenkin vilpitön maine käyttäjiensä keskuudessa, ja pieni joukko ihmisiä uskoo näihin sisältöihin. Aikaisemmasta vastamediatutkimuksesta tiedetään kuitenkin myös, että alustojen käyttäjät pitävät itseään mediakriittisinä – myös vastamedioiden sisältöjä kohtaan.

Käytännössä näillä suomalaisilla sivustoilla siis oli RT:n ja Sputnikin tuottamaa sisältöä. Kertaatko vielä, millaisia RT ja Sputnik oikein ovat?

Sekä RT (entinen Russia Today) että Sputnik ovat Venäjän valtion perustamia viestintätoimistoja. RT:llä on televisiokanava, jonka ympärille sen toiminta on rakentunut. Sillä on suuri näkyvyys myös YouTubessa ja Twitterissä. Sputnik on enemmän uutistoimisto, jonka tapa esittää uutiset on hieman neutraalimpi. Molempien virallinen perustamistarkoitus on ollut antaa maailmasta ”tasapainosempi” kuva kuin mitä länsimedia maailmasta kertoo. Ne siis välittävät Venäjän näkemystä siitä, miten maailma lepää. Molemmat haluavat piilottaa tai ainakin vähätellä kytköstään Venäjän valtioon ja esiintyä itsenäisinä uutismedioina. Tietenkään Venäjän turvallisuusneuvostolta ei tule niille joka päivä ohjeita, vaan niillä on myös operatiivista vapautta. Niiden toimintamallit kuitenkin kytkeytyvät Venäjän strategioihin.

Mitä tällaisen sisällön jakaminen kertoo suomalaisten vastamedioiden ylläpitäjistä? Mitä motiiveja heillä on?

Monesti he samaistuvat tähän sisältöön. Taustalla on pettymystä ja epäreiluuden kokemusta länsimaisesta yhteiskunta­järjestyksestä. Saatetaan ajatella, että näin voidaan paljastaa pinnan alla olevaa ”likaisuutta ja epätoimivuutta”. Sivustoille valikoituu yleensä sellaista sisältöä, jonka kanssa ylläpitäjät ovat samaa mieltä. Journalistiset mediat eivät yleensä RT:n ja Sputnikin sisältöihin viittaa, vaikka joitain poikkeuksia on. Vastamedioiden motiivit eivät kuitenkaan mene yksi yhteen Venäjän motiivien kanssa. Siinä missä toinen edustaa suurvallan valtiokoneistoa, toisen taustalla on liberaalidemokratiaan pettynyt ihminen.

Anna jokin esimerkki venäläisestä disinformaatiosta, johon olet Suomessa törmännyt.

Extrauutisissa nostettiin vuonna 2018 esiin Sputnikin uutisoimana Perussuomalaisten Nuorten aloite Karjalan takaisin vaatimisesta. Tällainen aloite todella oli olemassa, mutta toinen kysymys on, miten asia suhteutettiin. Kuinka merkittävä aloite oikeasti oli? Uutinen ei ollut vale, mutta voidaan ajatella, että Sputnikin uutisessa ei ollut tarpeeksi kontekstia, ja siksi viesti oli harhaanjohtava. Viestillä haluttiin kertoa kansainväliselle yleisölle, että Venäjä on uhattuna, eikä suinkaan ole turhaa, että maa on varpaillaan.

Onko Venäjän piilovaikuttaminen purrut suomalaiseen politiikkaan tai poliitikkoihin?

En uskalla sanoa, että mitenkään selvästi. Kun tehdään hiljaista asennevaikuttamista ja halutaan nakertaa luottamusta, niin samalla sopalla on monta kokkia. Varsinaista vaikutusta tuossa mielessä on vaikea arvioida. Muutamilla pienpuolueiden ehdokkailla, jotka eivät ole päässeet parlamenttiin, on ollut selvemmin yhteneviä linjoja Kremlin strategisen viestinnän kanssa.

Onko jotain tiettyä asiaa, johon Venäjä juuri nyt pyrkii Suomessa vaikuttamaan?

Odotan, miten Sputnik-rokotteen hyväksynnät etenevät. Moni venäläinen arvostaa juuri matkustamisen vapautta – se voi olla jopa poliittisia vapauksia tärkeämpi asia. Syyskuun puoliväliin mennessä Sputnik-rokotetta ei kuitenkaan ollut hyväksytty osaksi EU:n koronapassisertifikaatteja. Tuleeko esimerkiksi tästä sitten uutta kinaa? Siinä Suomi tulee osaksi tätä pohdintaa.

Teemu Oivo on väitöskirjatutkija Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksella sekä Historian ja maantieteiden laitoksella.

Avaaja-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiötä.

Kommentoi »