Psykopatialla tarkoitetaan persoonallisuuden poikkeamaa, johon kuuluu muun muassa piittaamattomuus muiden hyvinvoinnista, manipulatiivisuus, häikäilemättömyys, pinnallinen viehätysvoima, luonteva valehtelu, taipumus ikävystyä tavallisen elämän arkeen, ja pahat teot mahdollistava rauhallisuus ja katumattomuus.
70-luvulla termi joutui pannaan, kun esimerkiksi rikollisuus haluttiin nähdä voittopuolisesti traumaattisesta lapsuudesta ja yhteiskunnallisista ongelmista johtuvaksi ilmiöksi – mitä se tosin tietyin osin onkin. Psykopatiatermin käyttö taas viittasi usein siihen, että tällainen poikkeavuus katsottiin nimenomaan yksilön ominaisuudeksi.
1990-luvulla havahduttiin kuitenkin uudestaan huomaamaan, että kyseistä poikkeamaa kuvaava termi on oikein ymmärrettynä käyttökelpoinen ja välttämätönkin.
Olkoon psykopatia enemmän biologian tai ympäristötekijöiden aikaansaannosta, on todettava, ettei mikään määrä psykoterapiaa, ymmärrystä ja sosiaalisten epäkohtien korjaamista tee kaikista vähemmän alttiita pahoille teoille.
Perinteinen, itseymmärryksen kasvuun tähtäävä psykoterapia näet vain lisää psykopaattista käyttäytymistä, sillä se lisää kykyä tunneperäisen manipuloinnin käyttöön.
Poikkeavaa piittaamattomuutta muiden kärsimyksistä, impulsiivisuutta ja manipulatiivisuutta on myös tuhansia vuosia ja kaikissa maanosissa kuvattu erilaisin termein.
Muuan tutkija listasi tieteellisessä kirjallisuudessa 160 psykopatian enemmän tai vähemmän tarkkana synonyyminä käytettyä ilmaisua. Niiden kirjo kertoo erilaisista näkökulmista ilmiöön. Esimerkiksi ”moraalinen värisokeus” antaa ymmärtää, ettei yksilö ole valinnut tunne-elämänsä poikkeamaa. Osa historiallisista termeistä, kuten rakenteellinen psyykkinen alemmuus ja synnynnäinen brutaalius sopivat lähinnä haukkumasanoiksi.
Psykopatia liittyy usein avoimeen häiriökäyttäytymiseen ja rikollisuuteen. On kuitenkin olemassa pieni ryhmä ihmisiä, joilla on vain tiettyjä psykopaattisia piirteitä, jotka saattavat olla etu tietyssä toimintaympäristössä. Tällainen valkokauluspsykopaatti saattaa menestyä valehtelevana poliitikkona tai häikäilemättömän itsekkäänä toimijana liike-elämässä.
Aivotoiminnan kuvantaminen on 2000- luvulla mahdollistanut psykopatiaan liittyvien poikkeavuuksien uudenlaisen tutkimisen. Kansallisen positroniemissiotomografiakeskuksen, Karoliinisen Instituutin ja Psykiatrisen vankisairaalan yhteisessä tutkimuksessa selvitettiin magneettikuvantamisen avulla ilmiön taustoja.
Aivoalueiden tiheys määritettiin, ja niiden toimintaa mitattiin osallistujien katsellessa väkivaltaisia ja väkivallattomia elokuvia. Psykopatiaan liittyi aivojen toiminnanohjaukseen ja tunteiden säätelyyn osallistuvien otsalohkon alueiden pienempi tiheys kuin verrokeilla. Väkivaltaisia elokuvia katseltaessa nämä alueet taas reagoivat voimakkaammin.
Samansuuntaisia muutoksia esiintyi psykopatiapiirteisillä siviilihenkilöillä. Tulokset on julkaistu arvostetussa Cerebral Cortex -tiedejulkaisussa. Tutkimus ei olisi ollut mahdollinen ilman Turun vankilan tarjoamaa apua.
Mahdollista on, että tulevaisuudessa siintää mahdollisuus psykopatian uusiin hoitokeinoihin hoitoon halukkaille.
