Apu

Psykopaatista voi tulla poliitikko, yritysjohtaja tai rikollinen: Psykiatrisessa vankisairaalassa uskotaan ihmisen kykyyn muuttua

Psykopaatista voi tulla poliitikko, yritysjohtaja tai rikollinen: Psykiatrisessa vankisairaalassa uskotaan ihmisen kykyyn muuttua
Turun psykiatrisen vankisairaalan potilaan tarina on karu. Hän on usein mies, joka on kärsinyt jo lapsuudessaan monenlaisista häiriöistä. Miten käy sitten, kun vankilan portit lopulta aukeavat ja vapaus koittaa?
Julkaistu: 23.4.2020

Turun psykiatrisen vankisairaalan hallinnon tiloista löytyy vitriini, johon on kerätty vangeilta takavarikoitua tarpeistoa. On astaloa, piikkiä ja puukkoa. Niillä on pahoinpidelty, viilletty ja pistetty henkilökuntaa sekä muita potilaita. Kun kyse on toisen ihmisen satuttamisesta, luovuus on valvotuissakin oloissa rajaton.

– Ihminen on biologiselta taustaltaan harvinaisen raaka peto, Hannu Lauerma muistuttaa istuessaan neuvotteluhuoneen pöydän ääreen.

Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri tietää, mistä puhuu. Hän on kohdannut työssään ehkä kaiken sen pahan, mitä katajaisella kansalla on pimeydelle tarjota.

– Ihminen ottaa helposti mielivaltaisella tavalla yliotteen muista ja tappaa omaa lajiaan.

Ihmisellä on oltava mahdollisuus muuttua – ja moni muuttuukin

Lauerma ei näe hyvänä elinkautisen vankeusrangaistuksen mekaanista pidentämistä koko elämän kestäväksi. Hänen mukaansa ihmisellä on oltava aina mahdollisuus muuttua. Moni kuulemma muuttuukin.

– On suorastaan harvinaista palata vankilaan elinkautisen vankeusrangaistuksen suorittamisen jälkeen.

Hannu Lauerman ääni on lämmin ja tasainen. Puheen taustalla olevaa hiljaisuutta voisi leikata veitsellä. Se on kuulemma merkki siitä, että sairaalassa on kaikki hyvin. Paitsi silloin kun ei ole. Tottumaton ei osaa tulkita vankilaympäristön hiljaisuuden sävyeroja.

Turun vankila muutti vuonna 2007 pois keskustan Kakolanmäeltä Saramäen kaupunginosaan. Samassa vankilakokonaisuudessa sijaitsee Turun vankilan lisäksi valtakunnallisen psykiatrisen vankisairaalan Turun yksikkö.

Yli sadan vuoden ajan kaupungissa toiminut laitos on vankeinhoidon ainoa päivystävä sairaala, joka ottaa vastaan tahdosta riippumattomaan hoitoon tulevat potilaat valtakunnallisesti.

Nykyinen vankila muistuttaa etäältä tavallista suomalaisen teollisuusalueen rakennelmaa. Lähempää katsoen harmaiden muurien päälle kieputeltu piikkilanka kertoo totuuden paikan käyttötarkoituksesta.

Poliisimurhaaja Steen Christensen oli "todella mukava mies"

Hymyilevä vartija ottaa vieraat vastaan ystävällisesti, mutta jämäkästi. Valokuvaaja joutuu luopumaan laukustaan ja pakkaamaan kallisarvoiset objektiivinsa läpinäkyvään muovikassiin. Metallinpaljastin piippaa. Tulee syyllinen olo, vaikka missään ei ole viilaa piilotettuna.

Odottelemme pienessä tapaamishuoneessa pääsyä seuraavaan pisteeseen. Valokuvaaja Timo Pyykkö kertoo kuvauskeikasta tanskalaisvankilaan, jossa haastateltiin poliisimurhaaja Steen Christenseniä.

– Oli muuten todella mukava mies, Pyykkö sanoo.

Vankisairaalaan tulevat vieraat tutkitaan tarkasti taustoja myöten. Turvatoimista huolimatta vankilan sisällä tavataan silloin tällöin monenkirjavaa aseistusta.

Hannu Lauerma vahvistaa Pyykön kokemuksen. Psykopaatit ovat niin miellyttäviä ja taitavia tarinankertojia, että kokenutkin ammattilainen saattaa välillä joutua pitämään varansa kuuntelijan roolissa.

– Joskus olen havahtunut siihen, että olen huvittunut tarinoista, joissa ei ole mitään huvittavaa. Taitava kertomus jostakin 80-luvun pankkikeikasta saattaa viedä mukanaan, vaikka se sisältäisi aseita ja väkivaltaa tai sen uhkaa sivullisille, Lauerma kertoo.

Psykoopaattien edustus vankiloissa on korostunut: noin kuudesosa vangeista voidaan diagnosoida psykopaateiksi. Silti kaikki psykopaatit eivät ole vankilassa.

Arkityön ohella vankisairaalassa tehdään tutkimusta. Hannu Lauerma on ylpeä kärkihankkeesta, jossa tutkitaan vapaaehtoisten, psykopaattisesti oireilevien vankien aivotoimintaa yhteistyössä valtakunnallisen PET-keskuksen kanssa.

– Oikeassa ympäristössä ja sosiaalisissa suhteissa psykopaatista saattaa kehkeytyä taitava poliitikko tai yritysjohtaja. Yrityssaneeraus ja irtisanomiset ovat helppoja silloin, kun ihminen ei tunne empatiaa.

Vaikka psykopatian taustalla on elimellisiä poikkeamia, muun muassa stressihormonin vähäistä eritystä, sen ei katsota olevan lieventävä asianhaara arvioitaessa psykopaattien tekemiä rikoksia.

– Psykopaatilla on aina mahdollisuus valita toisin. Eivät he kaikki halua viettää koko elämäänsä vankilassa.

Byrokratia on lisääntynyt

Psykiatrinen vankisairaala on kuin valtio valtiossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä sairaala sijaitsee keskellä Rikosseuraamuslaitoksen hallinnoimaa Turun vankilaa. Vuonna 2016 tehty hallinnollinen muutos on lisännyt Hannu Lauerman mukaan byrokratiaa. Kun kaksi valtion laitosta keskustelee keskenään, tuloksena on kasoittain muistioita. Ennen Kakolanmäellä vankimielisairaalan nimellä toiminut yksikkö toteuttaa nykyisin yhä enemmän valtakunnallisia erityistehtäviä.

Sairaalan muodostaa yksi Vantaalla toimiva vapaaehtoisesti hoitoon saapuvien yksikkö sekä kaksi Turun vankilan yhteydessä sijaitsevaa suljettua osastoa. Turun yksikköön tuodaan potilaita kaikista Suomen vankiloista, ja se antaa ympärivuorokautista psykiatrista konsultaatiota koko maan vankiterveydenhuollolle. Sairaalassa vastataan elinkautisvankien lakisääteisten väkivaltariskiarvioiden tekemisestä. Tutkittavien riskiä väkivaltaisten tekojen uusimiseen arvioidaan useita viikkoja kestävän tutkimuksen aikana laajan taustamateriaalin sekä moniammatillisten tapaamisten avulla.

Vaikka tutkimuksen tekemiseen on käytössä maan parhaat resurssit ja tutkijoilla pääsy rikoksentekijän terveys-, armeija- ja neuvolatietoihin, se ei silti tuota kuin suuntaa antavan lukeman väkivaltariskistä. Riskiarvio ei myöskään velvoita oikeusistuinta, mikä on Lauerman mukaan hyvä asia.

– Oikeusistuin huomioi päätöksessään myös muita tekijöitä. Me emme ota kantaa siihen, mitä oikeuden tulisi päättää, vaan tutkimme ainoastaan todennäköisyyksiä väkivallantekojen uusimiseen. Samalla etsimme keinoja niiden välttämiseen myös arvioitavan kanssa.

Tuomion jatkamisen tulisi olla tietyissä tapauksissa mahdollista

Vaikka Lauerma ei kannata mekaanista elinkautisrangaistuksen pidennystä, hänen mielestään tuomion jatkaminen tulisi olla mahdollista tapauksissa, joissa väkivaltainen käytös on jatkuvaa eikä hyvän kierre ole käynnistynyt. 

Psykiatrisen vankisairaalan sairaanhoitaja Aki Kuikka, osastonhoitaja Sari Vaskelainen ja laitoshuoltaja Sari Hellman kahvitauolla.

Kun osastonhoitaja Sari Vaskelainen ja sairaanhoitaja Aki Kuikka esittelevät psykiatrisen vankisairaalan osastoa, ilmapiiri yllättää leppoisuudellaan. Hoitajilla on hupparit, joillakin jopa pinkinväriset. Pamppuja ei näy missään. 

Myös potilaat loistavat poissaolollaan. Heitä on varoitettu ennalta reportaasintekijöistä, ja vieraiden tullen potilaat vetäytyvät selleihinsä. Hoidettavien yksityisyydensuojaa varjellaan tarkoin; ketään ei kuvata, haastatella, tai edes kuvailla verbaalisesti.

Vankilan käytäviä kävellessä tuntuu, että harmaata on nähty jo yli 50 erilaista sävyä. Ympäristö on suunniteltu mieltä tasaavaksi, jopa puuduttavaksi.

– Osastolla eletään aika pitkälti rutiinien mukaan, toteaa sairaanhoitaja Kuikka ja esittelee päiväohjelmaa.

Elämä psykiatrisen vankisairaalan suljetulla osastolla näyttää paperilla rippileirin ohjelmalta. On aamupalaa, keskustelua ja ulkoilua. Itsetuntemustakin harjoitetaan.

Sellien ovet ovat päivisin auki

Potilaat nukkuvat lukituissa selleissä. Aamulla ovet avataan, ja ne pidetään sen jälkeen auki koko päivän, jolloin potilailla on mahdollisuus viettää aikaa haluamallaan tavalla.

– Pyrimme silti siihen, että jokainen osallistuisi yhteiseen toimintaan eikä eristäytyisi omaan selliinsä, Kuikka kertoo.

Potilailla on mahdollisuus laittaa ruokaa osastolla. Tylsytettyjä keittiövälineitä saa lainaksi kansliasta yhden kerrallaan. Jos veistä ei kuulu takaisin, on turha tulla kyselemään juustohöylää.

Kuntoutumisen tueksi tarjolla on myös toimintaterapiaa ja mahdollisuus soittaa hyvin varustetussa treenikämpässä. Kuntosalille pääsee monta kertaa viikossa.

Vankilan muurien ulkopuolella riehuva koronaviruspandemia on kuitenkin pakottanut myös vankisairaalan potilaat sopeutumaan sosiaaliseen eristäytymiseen. Yhteisistä toiminnoista ja harrasteista on jouduttu tinkimään.

Hannu Lauerman mukaan muurien sisäpuolella on toistaiseksi vältytty koronatapauksilta. Tilanteen säilyttämiseksi henkilökunnalta vaaditaan korostettua käsihygieniaa sekä tarpeenmukaista suojautumista. Sairaana jäädään kotiin ja henkilöstöruokalassa pidetään normaalista poiketen etäisyyttä työkaveriin.

Toimintoja valvotaan hoitajien kansliasta. Kuolleet kulmat on katettu kameravalvonnalla.

Poikkeusoloista huolimatta potilaiden mieliala on pysynyt rauhallisena, eikä Lauerma näe modernisti osastoiduissa suomalaisvankiloissa kohonnutta riskiä mellakointiin Ranskan tai Ruotsin tapaan.

– Tilanteen pitkittyessä saattaa pinnan kiristymistä tapahtua, Lauerma sanoo.

– Karanteeni voi olla sellioloissa synkkää puuhaa.

Jopa hoitajien on joskus vaikea nähdä ihminen tekojen takana

Vaikka sairaalassa päähuomio on sairaanhoidossa, potilaiden taustoja ei voi unohtaa: kaikki potilaat ovat vankeja, joista osa on voinut tehdä rikoksista pahimpia. Vaskelainen ja Kuikka myöntävät, että joskus on vaikea nähdä ihminen tekojen takana, vaikka se on toki pyrkimys kaikessa toiminnassa.

– Perheensä surmanneita tai lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttäneitä ihmisiä on joskus haastavaa kohdata, osastonhoitaja Vaskelainen sanoo.

Yksi hoitojakso kestää Turussa keskimäärin viisi viikkoa. Vaikka sairaalassa ilmapiiri on vapautuneempi, se on silti vankila, järeitä sellinovia myöten.

Sairaanhoitaja Kuikka kiittelee työyhteisönsä roolia jaksamisessa.

– Ilman työporukkaa täällä ei selviäisi itse tasapainossa.

Kokemus on valttia myös vankisairaalassa. Hiljaisuutta ja potilaiden välistä suhdetta pitää osata kuunnella. Ennakoinnilla vältetään suurin osa ongelmista. Väkivaltatilanteita esiintyy tavalliseen psykiatriseen sairaalaan verrattuna vähemmän.

Kun työolot ovat kunnossa, myös henkilökunnan vaihtuvuus sairaalassa on pientä.

– Täältä lähdetään yleensä vain eläkkeelle. Ja kun paikkoja vapautuu, niihin on muusta hoitoalasta poiketen kymmeniä hakijoita, Vaskelainen korostaa.

Psykiatrisen vankisairaalan potilaiden tarinat ovat karua kerrottavaa. Tyypillinen potilas on mies, joka on kärsinyt lapsuudessaan tarkkaavaisuus-, oppimis- ja käytöshäiriöistä. Heidän kiintymyssuhteensa ovat olleet vahingollisia tai niitä ei ole ollut ollenkaan. Usein he ovat kohdanneet väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, ja päihdekokeilut ovat saattaneet alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

– Tällainen tausta lisää riskiä joutua mukaan vähän vanhempien kavereiden porukoihin, joissa yksi murtokeikka johtaa helposti toiseen, Hannu Lauerma kertoo.

Valtaosalla päihteidenkäyttö muodostuu riippuvuudeksi jo hyvin nuorella iällä. Rikkinäinen tausta, rikokset ja päihteet johtavat syrjäytymiseen. Riski vakavien mielenterveyden häiriöiden puhkeamiseen on merkittävä.

"Naispotilaiden ongelmat ovat keskimäärin vaikeahoitoisempia kuin miehillä. Takana saattaa olla rankkaa hyväksikäytetyksi joutumista, ja käytös voi olla todella epäsosiaalista."
Hannu Lauerma

– Useimmat potilaista kärsivät erilaisista harhoista, moni vainoharhoista, jotka ovat syntyneet vankeuden aikana tai joita ei ole huomattu rikosten seuraamuksia määritettäessä.

Lisäksi sairaalan Turun yksikössä hoidetaan paljon deliriumista kärsiviä potilaita. Usein kyse on sakkovangeista, jotka poliisi ottaa kiinni perustehtävänsä ohessa. Jos rikollisella on takana pitkä juomaputki, sen äkkinäinen päättyminen saattaa laukaista hengenvaarallisen juoppohulluuden.

Vaikka naissukupuoli on Hannu Lauerman mukaan vankiloilta suojaava tekijä, on vankisairaalassa varattu naispotilaille kuusi paikkaa.

– Naispotilaiden ongelmat ovat keskimäärin vaikeahoitoisempia kuin miehillä. Takana saattaa olla rankkaa hyväksikäytetyksi joutumista, ja käytös voi olla todella epäsosiaalista.

Vankeusrangaistuksen suorittaminen voidaan keskeyttää

Muutaman kerran vuodessa käy niin, että vankisairaalaan tuleva potilas on liian vaikeahoitoinen. Sairaus saattaa olla hoitoresistentti ja muodostua esteeksi vankeusrangaistuksen suorittamiselle. Sairaanhoitaja Kuikka muistuttaa, että vankisairaalan karultakin kuulostava tehtävä on lopulta hoitaa potilasta, jotta tämä kykenee suorittamaan vankeusrangaistuksensa loppuun asti.

Jos potilaan tila ei kohene, vankeusrangaistuksen suorittaminen keskeytetään. Tuolloin potilas lähetetään oikeuspsykiatriseen sairaalaan, jossa potilasta voidaan hoitaa pitkäaikaisesti ja riittävin resurssein. Tällaisia ovat Vanhan Vaasan sairaala sekä Niuvanniemi Kuopiossa.

Turvallisuus on tärkeässä roolissa vankisairaalassa. Vankimielisairaalan perustajalääkäri Carl Gustav Winqvist kuoli vuonna 1916 työnsä ääreen potilaan puukottamana. Sen jälkeen on ollut kuulemma vähän rauhallisempaa. Kukaan haastatelluista ei myönnä pelkäävänsä työpaikallaan.

Sairaalan käytännön järjestelyissä luotetaan paljon miesvoimaan ja siihen, että henkilökunta kommunikoi jatkuvasti keskenään. Osastolla kukaan työntekijöistä ei poistu edes vessaan, ellei ole kertonut kollegalleen.

Valtaosa hoitajista on miehiä, ja esimerkiksi sellien avoinna oleminen päivisin on sidottu siihen, että paikalla on aina vähintään kolme mieshoitajaa. Jos näin ei ole, potilaat viettävät päivänsä lukitussa sellissä. Jos potilaan kanssa täytyy asioida sellissä, sinne ei koskaan mennä yksin, vaan mukana on aina toinen hoitaja tarkkailemassa tilannetta.

– Turvallisuus on tärkeää myös potilaille. Vaikka sairaalassa tunnelma on vapautuneempi, vankien hierarkia ulottuu jossain määrin myös tänne. Täällä tulee olla valmis pitämään heikomman puolta, sairaanhoitaja Kuikka kertoo.

Turvallisuus on ydinkysymys. Osastolla kukaan työntekijöistä ei poistu edes vessaan kertomatta siitä kollegoilleen.

Tupakka on kovaa valuuttaa, eikä tupakoinnin lopettamista suositella

Täällä kovinta valuuttaa on tupakka. Sitä voi ostaa kerran viikossa kanttiinista tehtävällä tilauksella. Jos tilaus tuodaan torstaina, keskiviikkoiltana lähes kaikkien tupakat on jo poltettu. Säännöstely ei ole potilaiden ominta alaa. Ja jos joku tekee niin, riski päästä eroon omaisuudestaan on suuri. Kuikan mukaan lähes kaikki potilaat polttavat.

– Vaikka sairaanhoitaja olenkin, on pakko myöntää, etten suosittele kenellekään tupakoinnin lopettamista hoitojakson aikana, sairauden aiheuttaman stressin keskellä.

Sytytin on pultattu seinään kiinni, ettei se epähuomiossa unohdu kenenkään taskuun.

Kanttiini toimittaa tilauksesta potilaille myös elintarvikkeita. Ne sisältävät harvoin vitamiineja ja hivenaineita.

Osastonhoitaja Vaskelainen saattelee vieraat vankilan portille. Hän kertoo laskeneensa, että työpaikalle päästäkseen joutuu kulkemaan 18 lukitun oven kautta. Rakennukset ovat alueella sikin sokin. Tottumattoman silmään suurin yksittäinen este mahdolliselle karkaamiselle olisi alueelle eksyminen.

Pitkien vankilatuomioiden masentava vaikutus saattaa lyödä kasvoille kokenuttakin istujaa. Kun ihminen ei pääse liikkumaan vapaasti, sen vaikutus rangaistuksena on tuntuva.  

– Vaikka julkisuudessa toistetaan usein, että suomalaiset vankilat ovat kuin lepokoteja, sen voi ajatella omalle kohdalleen, miltä tuntuisi viettää vuosia elämästään neljän betoniseinän sisällä, muistuttaa sairaanhoitaja Kuikka poistuessamme osastolta.

Suuriruhtinas Nikolai II antoi vuonna 1904 Armollisen Käskykirjeen mielisairaalan rakentamisesta Turun vankilan yhteyteen. Piirustuksiin rakennukselle annettiin latinaksi nimi Adnex, lisärakennus. Yli sadan vuoden jälkeen sairaalan lempinimi Annes elää edelleen henkilökunnan suussa.

”Kaikista huonokuntoisimmat vangit vapautuvat kadulle”

TEKSTI Susanna Luikku

Vapautuvat vangit ovat yksi ryhmä, josta suuressa koronakeskustelussa ei paljoa puhuta. He ovat myös niitä, joiden valmiiksi vaikeaa tilannetta poikkeustilarajoitukset pahentavat– siis mikäli he ovat kuntoutuksen ja muiden tukitoimien piirissä.

– Kaikkein huonokuntoisimmat vangit vapautuvat kadulle, eikä heitä tavoiteta. Hätämajoituspaikoissa ihmisillä on paljon perussairauksia, ja virus leviää helposti. Toisaalta nämä henkilöt ovat niin huonossa jamassa, että heidän elämässään koronakriisi ei välttämättä merkitse muutosta, tokaisee Kriminaalihuollon tukisäätiön kuntoutuspalvelujen johtaja Ilkka Oksman.

Tärkeimmät palvelut, kuten tuettuun asumiseen siirtyminen, pystytään hoitamaan. Sähköistä asiointia, etäyhteyksiä ja puhelinpalveluja on lisätty, ja esimerkiksi vertaistukiryhmiä on siirretty verkkoon.

– Vankien ongelma voi olla sekä digiosaamisen että laitteiden puute. Kahdenvälisillä kohtaamisilla autetaan akuuteissa asioissa, kuten lomakkeiden täytössä ja printtaamisessa Kelaa varten, Oksman sanoo.

Tukisäätiön palveluista vertaistukiryhmä Redis, nettikahvila Hard Luck Cafe ja päihteetöntä toimintaa kuntoutujille tarjoava Raittila ovat joutuneet siirtymään enimmäkseen etätoimintaan. Henkilökunnalla on huoli monista tutuista asiakkaista.

– On masennus- ja stressioireita, ja päihderiippuvaiset ovat vaarassa retkahtaa, kun tukipalvelujen päivärytmi ja ihmiskohtaamiset puuttuvat. Tässä yhteydessä on yksi lysti, ovatko ravintolat auki vai kiinni.

Oksman korostaa, että niin vankien kuin muiden moniongelmaisten ryhmien tilanne olisi syytä ottaa vakavasti. Mitä kauemmin poikkeustila jatkuu, sitä enemmän päihdehuolto- ja mielenterveyspalveluja tarvitaan.

– Vankilasta vapautuvilla puuttuu usein arjessa selviämisen taitoja. On tutkittu tieto, että asunto, työ, harrastukset, kuntoutus ja rikosmaailman ulkopuoliset ihmissuhteet auttavat heitä kiinnittymään yhteiskuntaan ja ehkäisevät uusintarikollisuutta.

Kommentoi »