
Uusi hormoniton lääke voi auttaa vaihdevuosien uniongelmiin
Univaikeudet piinaavat monia vaihdevuosi-iässä. Naiset, joilla hormonitasot vaihtelevat voimakkaimmin huipuista romahduksiin, nukkuvat huonommin. Uusi hormoniton lääke voi auttaa joitakin.
1. Saako vaihdevuosissa heittää hyvästit hyville yöunille?
Vaihdevuosi-ikäisistä 40–60 prosenttia kärsii unihäiriöistä tai unettomuudesta. Käytännössä se tarkoittaa kevyempää unta, havahtelua pitkin yötä tai aamuyöstä sekä valvomista. Uni ei ole enää palauttavaa, ja moni onkin rättipoikki.
Syynä on esivaihdevuosissa alkava estrogeenin erityksen vaihtelu. Naiset, joilla hormonitasot vaihtelevat voimakkaimmin huipuista romahduksiin, nukkuvat huonommin. Menopaussissa kuukautisten loputtua estrogeenin tuotanto lähes loppuu, mikä voi edelleen heikentää unta. Estrogeeniheittelyt vaikuttavat uneen aivojen unta säätelevien naissukuhormonireseptoreiden kautta.
Yleisimpiä vaihdevuosioireita ovat kuumat aallot ja hikoilupuuskat. Nekin aiheuttavat heräilyä. Aivosähkökäyristä on havaittu, että unen rakenne muuttuu virittyneeksi hieman ennen kuumaa aaltoa. Tällöin aivot aktivoituvat ja uudelleen nukahtaminen on hankalaa.
2. Mikä muu voi häiritä unta?
Melatoniinin eli kehon unihormonin eritys alkaa vähentyä 40 ikävuoden jälkeen. Se voi heikentää unta. Jos ongelma on aamuyön heräily, avuksi voi kokeilla pitkävaikutteista melatoniinia juuri ennen nukahtamista. Muutoin melatoniini otetaan 1–2 tuntia ennen nukkumaanmenoa.
Melatoniinia kannattaa käyttää useampi viikko, sillä uni-valverytmin tasaantuminen vie aikaa. Reseptivapaat annokset riittävät useimmille.
Levottomat jalat ovat yli 40-vuotiaiden riesa. Vaiva yleistyy iän myötä. Epämiellyttävä tunne pakottaa liikuttelemaan jalkoja, mikä haittaa nukahtamista. Vaihdevuosi-ikäisillä kuukautisvuodot usein runsastuvat, ennen kuin loppuvat kokonaan. Runsas vuoto lisää raudanpuutteen riskiä, mikä taas on usein levottomien jalkojen syynä. Tarvittaessa kannattaa hakeutua yleislääkärin puheille.
3. Auttaako hormonikorvaushoito uniongelmiin?
Tutkimukset osoittavat, että estrogeenikorvaushoitoa käyttävillä on vähemmän unihäiriöitä. Hoito vähentää myös riskiä sairastua uniapneaan. Unettomuuden Käypä hoito -suosituksessa hormonikorvaushoito määritellään hoitokeinoksi silloin, kun keski-ikäisen naisen unettomuudelle ei löydy muuta syytä.
Hormonikorvaushoito auttaa kaikkiin vaihdevuosioireisiin, myös kuumiin aaltoihin, jotka aiheuttavat heräilyä.
Nykyään kuumiin aaltoihin on tarjolla myös uusi, hormoniton lääke. Sen vaikuttava aine fetsolinetantti hillitsee aivojen lämmönsäätelykeskuksen toimintaa. Näin se lievittää kuumia aaltoja ja hikoilua ja voi parantaa unta.
Jokaisen väsyneen vaihdevuosi-ikäisen naisen kannattaa käydä kertaalleen gynekologilla arvioimassa, tarvitseeko oireisiinsa hoitoa.
4. Miksi vaihdevuodet lisäävät uniapnean riskiä?
Estrogeenin väheneminen löysyttää hengitysteiden limakalvoja, jolloin ilmatiet kapenevat. Tämä voi aiheuttaa uniapnealle tyypillisiä hengityskatkoksia. Estrogeenivaje heikentää myös nälkä- ja kylläisyystasapainon säätelyä ja hidastaa aineenvaihduntaa. Monilla paino nousee, mikä lisää uniapnean riskiä.
Naisten uniapneaa ei aina löydetä, koska sitä kartoitetaan kyselyllä, joka perustuu miesten oireisiin. Miehet kuorsaavat ja torkahtelevat päiväsaikaan, kun taas naisilla uniapnea oirehtii tavallisesti unettomuutena ja valvomisena. Tämän vuoksi naiset saavat harvoin kyselyssä korkeita pisteitä, vaikka heillä olisi uniapnea.
Varsinaisessa unitutkimuksessa nukutaan laitteen kanssa, joka rekisteröi hengityskatkoksia ja kuorsausta. Katkosten määrä suhteutetaan sängyssä vietettyyn aikaan. Uneton nainen on voinut olla sängyssä kahdeksan tuntia mutta nukkunut siitä vain kolme. Jos laite kirjaa 40 katkosta ja ne jaetaan kahdeksalle tunnille, ei saada totuudenmukaista kuvaa. Myös tämän vuoksi uniapnea saattaa jäädä diagnosoimatta.
5. Mikä on osittainen ylähengitystieahtauma?
Turun yliopiston tutkimuksen mukaan vaihdevuosi-ikäisillä naisilla osittainen ylähengitystieahtauma on yhtä yleinen kuin uniapnea. Siinä ei tule apneaa eli katkosta, vaan hengitys vaimenee toistuvasti.
Osittainen ylähengitystieahtauma aiheuttaa uniapnean lailla päiväaikaista väsymystä ja kuormittaa sydäntä. Kotona tehtävä unitutkimus ei löydä sitä, eikä sille ole diagnostisia kriteerejä. Olemme vasta siinä vaiheessa, että ilmiö on tunnistettu.
Jos epäilee uniapneaa tai osittaista ylähengitystieahtaumaa, kannattaa käydä uniongelmiin perehtyneen lääkärin luona. Molempiin sairauksiin saa apua CPAP- eli maskihoidosta. Hoitaminen on tärkeää, sillä sairaudet lisäävät sydän- ja verisuonitautien riskiä.
6. Voiko liikunta parantaa unta?
Tutkimusten mukaan fyysisesti aktiivisilla vaihdevuosi-ikäisillä on parempi unen laatu. Heillä on myös vähemmän kuumia aaltoja, mikä voi edesauttaa unessa pysymistä. Liikunta lisää elimistön adenosiinin määrää. Se on kuin unihiekkaa, joka lisää syvää unta ja vähentää katkonaisuutta.
Aikuisten liikkumissuositusten mukaan viikon aikana tulee harrastaa joko reipasta liikuntaa, kuten kävelyä, 150 minuuttia tai rasittavaa liikuntaa, kuten juoksua ja pyöräilyä, 75 minuuttia. Lisäksi suositellaan lihaskuntoa ja liikehallintaa kahdesti viikossa.
Erityisesti lihaskuntoharjoittelu on hyödyllistä, sillä se vaikuttaa kehon koostumukseen. Jos laitetaan rinnakkain kaksi saman painoista ja pituista vaihdevuosi-ikäistä, se jolla on enemmän lihasmassaa, saa epätodennäköisemmin uniapnean. Hänen kehonsa on kiinteämpi, keuhkoilla on tilaa laajeta eikä kaulan rasva ahtauta hengitystä.
7. Mitä muuta voi tehdä?
Moni vaihdevuosi-ikäinen on kuormittunut arjen sankari, joka leipoo mokkapaloja lapsen jalkapallojoukkueelle ja huolehtii ikääntyvistä vanhemmistaan – oman työn ja harrastusten lisäksi. Monelle olisi apua ajatuksesta: sinä riität, vaikka touhuat vähemmän.
Stressaantuneen on turhauttavaa kuulla, että stressaa vähemmän. Unen takia kierroksia pitäisi kuitenkin saada alas. Yhtä rauhoittaa avantouinti, toista rentoutusharjoitukset. Joku on saanut apua painopeitosta. Toisia on auttanut illalla syöty tukeva kaurapuuro. Myös seksi ja orgasmi rentouttavat ja parantavat unta.
Asiantuntija: unilääkäri Eeva Löfgren, Terveystalo