Aloitin tammikuussa kuntovalmennusryhmässä, joka treenasi kerran viikossa ulkona säällä kuin säällä. Huhkimme kahvakuulien kanssa, askelkyykkäsimme, punnersimme ja teimme burpee-liikkeitä (joita edelleen inhoan). Valmentaja huolehti siitä, että vauhtia riitti, eikä liikkeiden välissä ehtinyt miettiä, jaksaako tai sattuuko. Hauskaakin meillä oli.

Viikoittaisten treenien lisäksi saimme kotitehtäviä. Viimeisellä viikolla keräsimme askeleita sekä kuuntelimme ja kommentoimme hyvinvointi­gurujen podcasteja FB-ryhmässämme. Jokaisella oli myös kunto-­ohjelmat kotiin ja salille.

Kuulostaako työläältä? Minusta ei lainkaan. Puolen vuoden aikana ajattelussani nimittäin tapahtui iso muutos, kiitos valmennuksen. Kirjaan liikuntatuokiot kalenteriin ja jätän muita menoja menemättä niiden takia. Jos kuntoiluun tulee tauko, pinna kiristyy ja kaikki alkaa ketuttaa. Siihen auttaa vain uusi treeni.

Painoni ei kuntokuurin aikana pudonnut kiloakaan, mutta vyötäröltä on siirtynyt senttejä pehvan seudulle ja reisiin, koska olen saanut lisää voimaa ja lihaksia. Voiman tunne on mahtava, ja liikunnan jälkeinen hurmos ihanaa.

Syön useammin ja enemmän kuin ennen. Sen ansiosta turha napostelu on jäänyt lähes kokonaan. Nyt kun saan tarpeeksi energiaa ja ruoka on hyvälaatuista, en nuupahda niin herkästi sohvan pohjalle, vaan jaksan työpäivän jälkeen muutakin kuin painella kaukosäätimen nappeja.

Liike on lääke niin kolotuksiin kuin psyykellekin. Kannattaa tehdä sitä rutiini, ja pian huomaakin olevansa ihanasti koukussa.